I need my vitamin D

Täällä kirjottelee Suomen laiskin bloggaaja, niinkuin joku oli kommenttiboksiin kirjottanut :D Eilen kun olin uudessa Y31 yökerhossa Helsingissä josta varmasti olisin saanut teille tänään postauksen, tuli mietittyä juuri tätä asiaa. Alanko nyt räiskimään kuvia mun siideristä, DJ-kopista, otanko vessaselfien ja pyydänkö jotain vielä ottamaan päivänasu kuvat? Vai nautinko vaan täysin rinnoin tästa illasta ja hyvästä musasta tanssien ilman kameraa ja ilman päässä jumputtavavaa postausta? Elämä silloin tällöin ilman kameroita on luksusta.

Mutta niin! Multa löytyy edelleen materiaalia Kanarian reissulta ja aattelin että niitä ois kiva katella kun ulkona näyttää -12. Mulle tuli muuten aika lämmin talvi, sillä ostettiin Tahon kanssa matkat Bangkokkiin. Mä oon niin kikseissä! Meillä on lähtö vähän reilu viikon päästä :) Sieltä on kyl ihan pakko pistää postauksia tänne.

 

Gran Canaria, Canary Islands

Moikka! Meidän bungalow alueella on aivan törkeen huono netti. Se toimii vaan tietyissä paikoissa tiettyyn aikaan tai parhaimmassa tapauksessa ei ollenkaan. Piti lähteä läppäri kainalossa ja hypätä taksiin ja tulla vähän pidemmälle yhteen baariin. Täällä kyllä pelettää! Ihanaa. Ja kylmä sitruuna Breezer. Ah.



Siinä vähän sekalaisia kuvia sieltä sun täältä :) Meillä on menny täällä tosi hyvin. Ilmat on suosinu ja päivisin lämpötila on suunnilleen +30 astetta. Iltasin saa taas laittaa farkut jalkaan. Tiistaina tsekattiin yöelämä ja käytiin läpi pari clubia ja drag show. Olihan ilta..

Ollaan oltu myös vuorilla 2000 metrin korkeudessa pilvien seassa, vaellettu aavikolla jossa upeita hiekkadyynejä, kävelty rannalla yöllä ja muuten vaan oltu ja nautittu elämästä. Mä muuten aloin tällä reissulla lukemaan kirjaa! Oon viimeks lukenu kirjan varmaan yli 5 vuotta sitten.. Hävettää :D Äiti oli ostanu mulle Marko Kilven "Elävien kirjoihin", josta on siis tehty elokuva 8-pallo. Rankkaa luettavaa mutta erittäin koukuttavaa.

Hello holiday!

Me oltiin äitin kanssa yhtä mieltä siitä että tarvittiin vähän irtiottoa arjesta, lämpöä sekä D-vitamiinia, joten ostettiin matkat Maspalomakseen pari päivää ennen lähtöä. Saatiin ne tosi halvalla, yhden henkilön matka viikoksi (lennot+hotelli) oli 240 euroa. Samalla hinnalla pääsee Ruotsin risteilylle :D Lauantaina oli sitten kello 4 aamuyöllä herätys ja suunta kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lennettiin reilu 6 tuntia.

 

 Hei hei sateinen Suomi! Seuraavaks näyttikin tältä..

 

Ei makeaa mahan täydeltä! Matkapostauksia luvassa siis tällä viikolla, eli pysykääs kuulolla :) Ps. Suuret kiitokset edellisen videopostauksen kommenteista, ootte vaan niin huippuja.. ♥

Yep.. I'm back!

Syksyn uudet tuulet

Hellouuu! Täällä tuntuu et ollaan pikkuhiljaa elävien kirjoissa ja oon saanut korjattua tota unirytmiä vähän parempaan päin. Mulla alko viime torstaina uus duuni! Alotin nyt siis tekemään alkoholipromoa baareissa. Mun työnkuvaan kuuluu asiakkaiden viihdyttäminen ja hyvän fiiliksen ylläpito, eli tosi iisii ja hauskaa duunia :) Torstaina oli ekana vuorossa Tampere, perjantaina Tornio ja lauantaina Pori. Siinä sai pikkasen istua junassa ja kantaa kamoja hotellista toiseen, mutta mä nautin! Oli törkeen siisti reissu :)


Oli kyl hauska nähdä miten erilainen meininki oli baareissa kun lähti vähän pidemmälle. Jengi otti tosi hyvin vastaan ja oli ihan fiilareissa! Mut neljän päivän jälkeen oli kyl ihana tulla takas tänne Helsingin hektiseen vilinään. Porissa sain suunnistaa pimeessä kartan kanssa et löysin lauantai-iltana ruokakaupan joka olis auki :D Siinä vaiheessa tuli kyl vähän ikävä mun 24/7 Alepaa.. Kai mä oon vaan niin stadilainen!

Viis vuotta

 Mun ensimmäinen tatuointi 14-vuotiaana, värit pitäis kyllä käydä laittaa uusiks!

Moikka kaikille :) Pahoittelen suuresti tätä blogin surkeaa päivitystahtia ja näitä vähän surullisia postauksia. On vaan elämässä nyt sellanen hetki, että tähän hommaan ei löydy aina oikeen voimia ja on tunteet vähän pinnassa kaiken suhteen. Tänne tuntuu kumminkin tosi hyvältä välillä avautua. Toivon että jaksatte vielä lukea.. ♥

Tänään tuli kuluneeks tasan 5 vuotta kun isi meni parempaan paikkaan. Viis vuotta on aika pitkä aika, mut ei oo päivääkään ettei ois järkyttävä ikävä. Ekat pari vuotta en ees oikeen tajunnu, et isi oli poissa. Elin jonkinlaisessa shokkitilassa. Muistan sen kun eilisen kun poliisit tuli ovelle ja kerto mitä oli tapahtunu. En itkeny, en reagoinu mitenkään. Vasta paljon myöhemmin aloin tajuumaan ja välillä tulee romahduksia. Mua itkettää ettei isi nää mun kasvavan. Haluisin et isi näkis tän mun ekan oman kämpän, tulis mun valmistujaisiin.. Tälläsiä joskus mietin. Ja voi kun vois vaan jutella, kuulis äänen. Ees hetken.

 Tein tälläsen videon. Lepää rauhassa ISI ♥

Paljon ajatuksia

Kuvailin naamaani eilen pitkästä aikaa :D

Ajattelin eka puhua teille videolla, mutta päätin nyt vaan kirjoittaa. Mä oon aivan tajuttoman kiitollinen teille kaikille niistä mahtavista kommenteista, joita ootte laittaneet "kun voimat loppuu" -postaukseen. Oon lukenut jokaisen (lähes 150 kommenttia) läpi ajatuksen kanssa ja pyöritellyt näitä asioita päässäni. Jotenkin ton postauksen jälkeen musta on ollu kiva huomata, että nyt mäkin tiedän myös teistä ees jotain! Te ootte aina voineet avata mun blogin ja lukea täältä mun elämästä, mutta mä en oo tiennyt teistä oikeestaan mitään. Kiitos siis jokaiselle kommentoijalle, joka on uskaltanut jakaa myös oman tarinansa :) Te ootte oikeesti antaneet mulle ihan hirveesti voimaa, mutta oli myös pelottavaa ja surullista huomata miten niin moni muukin teistä kamppailee todella vaikeiden asioiden kanssa ja että on yksinkertasesti vaan paha olla. Ja sit mä aloin kelailemaan asioita ja tätä meidän "hyvinvointivaltiota". Meidäthän on valittu jopa maailman parhaimmaksi maaksi. Tottakai mä arvostan että mulla on katto pään päällä, saan ruokaa, voin käydä koulua, pääsen aina lääkäriin..

MUTTA..

Masennus voidaan jo Suomessa luokitella kansansairaudeksi, sillä joka viides sairastuu siihen jossain vaiheessa elämäänsä. Nuoret naiset tekevät Suomessa maailman toisiksi eniten itsemurhia. Tuoreen tutkimuksen mukaan huumeongelma on räjähtämässä Suomessa käsiin: 20 000 ihmistä kärsii erittäin pahasta riippuvuudesta. Vuonna 2012 yhdeksän kuukauden aikana Suomessa tehtiin 6 perhesurmaa. Ja listaa vois jatkaa loputtomiin. Miks ihmisillä on täällä niin paha olla?? :(

Raspberry hair

Sit vähän muihin aiheisiin :) Jotkut saattaa muistaa kun julkasin toukokuussa tän postauksen, jossa haaveilin vaaleenpunasesta kesätukasta. Mä en sitten koskaan lähtenyt toteuttamaan sitä, koska noh, en vaan uskaltanu! Mut pari viikkoa sitte mä näin unta, et ostin pinkin sävytteen. No en tietenkään herätessä saanut sitä ajatusta millään pois, joten koin sitte todellisen pakkomielteen ja lähin kaupoille. Muutamat Anttilat, kampaamot ja Sokoksen läpi koluttuna ja silti tyhjin käsin päätin mennä vielä ihan vaan Tarjoustaloon. Ja sieltähän se sit löyty ja vielä kaikista edullisimmin, makso joku 8 euroa! Ja toihan kestää mulla hautaan asti, koska toi on niin tummaa pinkkiä, et pitää sekottaa ihan vaan yks tippa tosi isoon määrään hoitoainetta.

Tollasen sävytteen kanssa läträäminen on kyl yks helvetti :D Miten saan sen levitettyä tasasesti, kauan mun pitäis oikeesti pitää sitä päässä ja mitä jos lopputulos on kauhee niin miten saan sen pois? Jotenkin mä tykkäsin siitä tukasta ja toisaalta en. Mut se lähtiki sit parissa pesussa pois. Nyt onkin teijän vuoro sanoa, eli..

 HOT or NOT?

Kun voimat loppuu

 paita H&M legginsit Vila laukku Lindex kengät H&M aurinkolasit Ninja takki saatu

Noin viikko sitten tapahtui jotain aika pysäyttävää. Lääkäri antoi mulle diagnoosin: pitkäaikainen masennus. Kävin läpi näitä sanoja päässäni ja vedin syvään henkeä. Ei toisaalta tullut ollenkaan yllätyksenä. Jotenkin ehkä helpotuin, että nyt joku sano sen ääneen miks mulla on paha olla. Tähän kaikkeen on siis joku selitys. Mä oon oikeesti viime aikoina ollu niin voimaton, että jopa sängystä nouseminen on ylitsepääsemätöntä. Avaan silmät, tuntuu taas niin toivottomalta, jatkan nukkumista. Saattaa mennä vaikka 3 päivää enkä kato ees paljon kello on. Jossain vaiheessa kumminkin mietin, että mun on PAKKO mennä kouluun, ruokakauppaan, siivota, ilmottaa jotain ittestäni.. Onks pakko jos ei jaksa?

Mulle ehdotettiin vaikka minkälaisia hoitomuotoja, masennuslääkkeistä jopa osastoihin. Mä oon kumminkin jyrkästi näitä vastaan. En mä halua tuntea itteeni onnelliseks kemiallisesti tai että mua suljetaan johkin huoneeseen, niinkö mä muka parannun? Mulla on kumminkin luja tahto, että oon vaan päättäny selvitä tästä yksinkertasesti päivä kerrallaan, tekemällä ihan toisenlaisia valintoja elämässä kuin ennen, unohtamalla ne ihmiset jotka tuottaa mulle ainoastaan pahaa mieltä, ehkä alottamalla liikunnan.. Jos ensin elämänmuutos ei auta niin sit ollaan umpikujassa. Mut mulla on oikeesti ollu nyt jo vähän parempi olo, kun vertaa vaikka viikko takaperin. Oon jaksanukkin vähän tehdä jotain ja yrittäny käydä koulussa, vaikka keskittyminen onkin helvetin vaikeeta. Silti on jotenkin kliseisesti sellanen fiilis, että kyllä tää tästä. Vaikka myös niihin mahdollisiin romahduksiin pitää varautua.

Tuntuu myös jotenkin että mun blogissa on hirveen paljon näitä surullisia asioita, en tiiä jaksatteko näitä lukea mut tällästä tää nyt vaan on :( Ps. Jos siellä ruudun toisella puolella on ihmisiä joilla on omakohtasta kokemusta masennuksesta, niin voisi jakaa niitä vaikka just anonyyminä jos ei omalla nimellä halua! Esimerkiks miten masennusta on hoidettu, miten oot siitä selvinnyt vai tuntuuko ettei mikään oo oikeen auttanut? Ois mahtavaa saada jotain keskustelua kehiin :)