Kymmenen faktaa minusta

1. Kun olin just muuttanu yksin tähän omaan kämppään, niin ekat pari viikkoa aina kun kävin suihkussa, laitoin vessan oven lukkoon. En tajuu miks ihmeessä :D Vainoharhanen? :D

2. ..tai johtuisko se ehkäpä siitä, että oon monta kertaa herännyt aamulla ja huomannut että mulla on ollu koko yön ulko-ovi auki!! En tajuu miten en oo sulkenu sitä ku oon vikan kerran tullu kotiin. Monta kertaa on myös käyny niin, että oon aamulla ettiny avaimia kun oon lähdössä kouluun, niin löydän lopulta että ne on ulko-ovessa kiinni.. Kuka vaan psykopaatti ois voinu tulla tänne. Ehkä siis jatkossakin mun kannattaa laittaa vessan ovi lukkoon suihkuun mennessä.. :D

3. Ton huolimattomuuden lisäks oon hirveen aikaansaamaton ihminen. Edelleen toi matkalaukku mun Venäjän reissulta kolme kuukautta sitten on purkamatta. Olin myös reilu kuukaus sitten Ikeassa, enkä oo edelleen purannut mun ostoksia..


4. Mä en oo koskaan haaveillut niistä asioista mistä tuntuu et moni muu haaveilee. Naimisiinmeno, lapset, oma talo ja mansikkamaa. Ei kiitos!

5. Mä en koskaan haluais olla julkkis. Kun on sit näitä ihmisiä joiden elämän tarkotus on loistaa jossain Seiskan etusivulla ja saada naamansa ja nimensä joka paikkaan. Tai se et paparazzit seurais ja kirjottais musta juoruja lehtiin, hyi. Se että mua blogin puolesta silloin tällöin tunnistetaan kadulla, on vielä ihan ok. On ihanaa olla tavallinen tallaaja!

6. Mä puhun kavereitten kanssa tosi avoimesti seksistä koska se on hauskaa! Mua taas vähän ihmetyttää ne joille tää asia aiheuttaa hirveen kiusallisen tunteen, onhan seksi nyt maailman luonnollisin asia syömisen ja nukkumisen lisäks.


7. En usko Jumalaan, mihinkään yliluonnolliseen hössötykseen tai kuoleman jälkeiseen elämään. Ihminen kuolee, se haudataan maan alle ja that's it. Myös nää tarinat niistä ihmisistä jotka on käyneet "kuoleman porteilla ja nähneet kirkkaan valon", johtuu yksinkertasesti siitä että aivot ei saa sillä hetkellä happea ja se aiheuttaa silmissä kirkkaan valon näkemisen.

8. Mulla on ihan hirveen huono tapa puristella kaikki maailman finnit, mustapäät ja repiä kuivaa ihoa tai rupia. En tajuu mut tykkään siitä :D Puristan myös kavereitten finnit jos ne antaa luvan!

9. Tein tänään rikosilmotuksen mun naapurista, joka on siis sellanen about kuuskymppinen vanha oksettava mies tossa vastapäätä ja se on nyt 4 kuukautta vainonnut mua ja ottanut musta valokuvia järjestelmäkameralla kun vaihan kotona vaatteita, sairasta..

10. Mulla on onneks pysyny jalat hyvin maassa tän bloggaamisen myötä, enkä voi ymmärtää niitä joilla ei oo pysyny. Se ei tee kenestäkään yhtään sen parempaa ihmistä, että ottaa kuvan blogiin Vapianon pastasta tai esittelee mitä osti tänään H&M:stä.

 Mitä tykkäätte tälläsistä postauksista? :)

Helsingin yössä

Perjantaina mulla oli luvassa duunia Helsingin yökerho Tigerissa, promoamisen merkeissä. Bileitten teemana oli 80-luku, mutta asu jonka pomo oli ostanut mulle oli niin iso, että olisin mahtunu siihen ainaki 3 kertaa :D Kello oli kymmenen ja kaiki kaupat oli tottakai kiinni, joten lähin äkkiä juoksujalkaa takasin kotiin ja yritin ettiä jotain päälle pantavaa. Joo, vaaleenpunanen röyhelöhame ei ehkä nyt ihan ollu teemaan sopiva, mutta kehuja se silti sai! Mun kaverit tuli sitten myös Tigeriin ja mä heitin vielä yhen juontohomman ja vaihettiin baaria. Oli muuten erittäin hauska ja onnistunu viikonloppu pitkästä aikaa :) Seuraavat bileet mulle onkin sitten kahen viikon päästä, kun mittariin tulee 19-vuotta, turhin ikä koskaan.. :D

Torstai on toivoa täynnä!

 takki Sheinside housut H&M laukku Versace

Mä oon vietellyt tässä mukavasti koko viikon hiihtolomaa oikeestaan vaan rentoutuen kotona ja kattoen Skinssin tuottareita. Effy Stonem, sä oot niiiin kuuma! :D Huh. Tänään oli eka päivä et mun piti herätä aikasin, koska aamulla mulla oli tärkee tapaaminen. Sen jälkeen kävin lounastamassa Kaapelitehtaalla, jossa en ookkaan aikasemmin ollut, saati ees tiennyt että siellä on ravintola. Suosittelen kyllä kyseistä paikkaa, mun tilaama wokki makso 9 euroa ja sain itse koota kaikki täytteet alusta loppuun ja niin paljon kun halusin! Vedin touhun tottakai vähän överiks ja sit ruokaa jäikin niin paljon, et otin loput kotiin mukaan. No eipä tarvii miettii mitä tänään syö. Mä nimittäin vihaan ruokakaupassa käymistä. 

Mut tosiaan tänään tuli huomattua, että torstai on oikeesti toivoa täynnä!

Smoke some eshisha!

Mä sain Lolly Puffilta kokeiluun näitä jokin aika sitten lanseerattuja eshishoja, eli kertakäyttösiä sähköisiä vesipiippuja. Mun mielestä vesipiipun polttaminen on kivaa ja ihanan rentoututtavaa, mut sitä ei voi hirveen monessa paikassa harrastaa ainakaan meillä Suomessa. Mutta nyt mä voin tehdä sitä kotona, itseasiassa juurikin tällä hetkellä kun kirjotan postausta ;) Kaikista parasta näissä on se, ettei nää sisällä lainkaan nikotiinia, tervaa tai tupakkaa, eli höyry on vaaratonta. Makuina on ihanat sitruuna, mustikka, mansikka ja minttu. Taidan jäädä koukkuun..

True love

Moi. Tuli taas sellanen fiilis, että haluun vähän avautuu. Mulla tuli tänään ihan järkyttävä ikävä Edgaria, kun lähin pois vankilasta. Onneks Edgar soittiki heti sen jälkeen ja juteltiin puhelimessa vähän meidän tulevaisuudesta. Oon edelleen sitä mieltä, että haluun olla ehdottomasti Edgarin kaa kaiken tän jälkeenkin ja siks ihmiset pitää mua ihan hulluna. Ehkä mä oonkin vähän hullu, et lähden 18-vuotiaana taas tähän monen vuoden vankilapyöritykseen. Muistan sen vielä kun eilisen, kun kävin about 8-vuotiaana yksin isiä kattomassa Sörkän vankilassa. Turvatarkastuksesta vaan läpi isä ja lapsi -tapaamiseen sunnuntaisin. Mä olin aina se isin tyttö ja jotenkin hyväksyin vaan sen et isi on vankilassa. Tottakai on nyt tullu jäkeenpäin mietittyä, et mitä isi on oikee ajatellu ku jättäny äidin ja mut. Ja tottakai sil lähes 6 vuoden tuomiolla on ollu omat vaikutukset mun elämään. Ei se oo normaalia ravaa ihan lapsena jossain vankiloissa. Nää on näitä hetkiä, et voikun vaan pääsis juttelee isin kaa.

Mä en tajuu et mikä mul on, miks rakastan Edgaria niin liikaa vaik se on satuttanu mua ihan samanlailla vaan lähtemällä pois ja jättämällä mut yksin. Kaikki ihmiset sanoo mulle, ettei tää juttu tuu vaan toimimaan. Mut miks vaa uskon et rakkaus menee kaiken edelle ja tää oikeesti jopa toimis..? Siis oon mä mun oman pään sisällä miettiny luovuttamista, koska kaikist rankinta on just nähä sen kerran viikossa ja that's it. Tulee vaa niin vitusti enemmän ikävä. Jos en vaan oikeesti kävis siel enää ja yrittäisin unohtaa, ois mul niin paljon helpompaa. Mut mä en haluu ikinä unohtaa, et kuinka ihanaa mul on ollu Edgarin kanssa. Mun elämäni ensimmäinen poikaystävä :D♥ Puhuttiin just tänään et hirveetä sanoo, mut meidän suhde on vahvistunu ihan älyttömästi sen jälkeen ku Edgar meni kiinni. Harva suhde voi oikeesti toimii näin, ellei just oo vaik naimisissa tai lapsia.

Mut yks vähän huonompi homma täs jutussa on myös se, et Edgarilla ei oo Suomen kansalaisuutta. Eli sit kun Edgar pääsee pois, en usko et se sais jäädä Suomeen enää asuu. Mut puhuttiin myös just, et oikeestaan mikään ei ois siistimpää ku alottaa uus elämä jossai toisessa maassa. Kyl mä rakastan Suomea, mut eipä mua oikeestaan pidättele tääl mikään. Aasia tai Venäjä kiinnostais :)

Täs oli nyt tämmöstä pientä tunteiden purkamista, tää on mulle tietynlaista terapiaa ja tulee niin hyvä mieli ku kirjottaa. Tosi surullista on huomata, et mun joitain "ystäviä" ei vaan kiinnosta enää mun asiat. En mä haluu väkisin kellekkään avautuu tai pakottaa hengaa mun kans :) Mut niin, ois kiva kuulla teiltä jotain elämänohjeita tai mielipiteitä tähän asiaan. Tiedän kyllä et suurin osa varmasti ajattelee "hyi Edgar on ihan hirveen rikollinen" ja juokse nopee karkuu ku viel kerkeet. Noita kommentteja en jaksais, mut laittakaa nyt kumminkin ihan rehellisiä mielipiteitä jos haluutte. Kiitos, pus! ♥

Myynnissä musta karvatakki!

Tosiaan pistän nyt myyntiin mun rakkaimman takkini ikinä :D Syynä tähän on se, että mulla tuli postista tänään lähes täysin samanlainen, joten meidän rakkaussuhde on tullut tiensä päähän. Nyt ois siis karvaturri vailla uutta kotia! Takki on ostettu Vilasta ja on tosi hyvässä kunnossa, minkäänlaisia käytön jälkiä tuskin huomaa. Koko on XS, mutta menee isokokosimmille myös. Takkia voi huutaa mun blogikirppiksellä, johon pääsee tästä!

Weekend, my best friend

Äiti pyys mua viime viikonloppuna vähän ulkoilemaan ja niinhän sitä sitten lähettiin! Käytiin ihanilla drinksuilla Hard Rock Cafessa, Torni Hotellissa kattoo öisen Helsingin näkymiä, Eerikinkadulla jossain homobaarissa (:D) ja lopulta ollaan päädytty Erottajan karaokebaariin, voi luoja.. Mun pää ei kestänyt kauaa sitä meininkiä, joten oon lähteny kavereitten kanssa vielä Tivoliin. Ei sekään mikään paras vaihtoehto ollu, mut joo :D

Sunnuntaina olinki sitten taas näkemässä Edgaria ja kuulin hyviä uutisia, että perhetapaamiset alkaa parin viikon sisällä :) Ihan hullua, että päästään olemaan kahestaan rauhassa tän puolen vuoden jälkeen, kun ennen se oli ihan itsestäänselvyys. Kaikkea sitä oppiikin arvostamaan.

Mut oikein kivat tiistait kaikille

Girly things

Tähän päivään oon kuulunut shoppailua ja solkkua, toimii! Kävin pitkästä aikaa Itiksessä, koska halusin mennä New Yorkeriin. Sieltä lähtikin mukaan noi ihanat pinkeillä yksityiskohdilla olevat röyhelö pöksyt, jotka on kai olevinaan unihousut tai jotain. Ostin myös vikassa kuvassa näkyvät harmaat verkkarit. Hah, empä oo muuten verkkareita käyttänykkään sitten yläasteen, mut just ihanat vetästä äkkiä jalkaan solkkureissulle. Kicksistä ostin luottojutut: nude huulipunan ja kuivashampoon. Löysin myös tosi kivan sävysen kynsilakan, jossa on vähän glitterii mukana. Ja ainii, korallin pinkin pipon H&M:stä! Pinkki päivä jee!

Blondeilla on aina hauskempaa?

Kattoessani näitä kuvia, mulla tulee ehkä vähän ikävä tota mun tummaa liukuväriä. Kumminkaan mikään ei oikeesti ollu ärsyttävämpää, kun ton ylläpitäminen. Kampaajan mukaan mä oon blondannut mun tukkaa niin paljon, ettei tumma väri vaan yksinkertasesti enää kunnolla tartu siihen. Toi tukka oli kiva just ehkä sen ekan viikon, kun tyvi oli oikeesti tumma. Sen jälkeen väri alko menee vähän oranssiin päin ja sit se lähtikin kokonaan pois ja olin taas blondi. Yritin sitte epätoivosesti ite kotona värjää liukuväriä takas ja voitte vaan kuvitella lopptuloksen :D Eli tossa hommassa pitäis olla mahdollisuus mennä sit aina kampaajalle värjäämään tasasin välein, eikä mulla riittäis rahat eikä hermo..

T: Ikuisesti blondi :D