perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vaiettu totuus: pettäminen

blogi
Uskottomuus parisuhteissa näyttää olevan aina vaan se arka aihe, josta ei haluta puhua. Tuntuu, että on noloa sanoa ääneen että on tullut petetyksi. Se häpeä kun muiden silmissä olet epäonnistunut parisuhteessasi. Tämä teksti ei kumminkaan kerro petetyn näkökulmasta, vaan pettäjän.

En olis koskaan uskonut avaavani tätä aihetta julkisesti. Paljon mä olen elämästäni kertonut, mutta erityisesti tää saa mut tuntemaan suurta häpeää. Joko oot pettänyt tai tullut petetyksi, häpeä on ainakin yksi tunne kuvaamaan tilannetta. Mä olen tehnyt tän aiheen kanssa aika paljon taustatyötä. Mua ei oo koskaan petetty ja siks oonkin puhunut paljon ihmisten kanssa jotka on tulleet petetyiksi. Oon halunnut ymmärtää miltä se tuntuu. Sisäistää sen tuskan, mitä oon itse aiheuttanut muille.

blogiin
Mutta miltä itse pettäjästä tuntuu? Sitä ei kukaan tietenkään kysy eikä ketään kiinnosta. Mulla ainakin henkinen pahoinvointi meni jo fyysiseksi. Oksentelin, en pystynyt syömään tai nukkumaan. Apua tuli unilääkkeistä. Kun mä reagoin noin vahvasti, niin pakko mulla on olla joku moraali. Mutta miten se moraali katoaa kokonaan tekohetkellä? Miten sellanen voi sillä hetkellä tuntua hyvältä ja hetken päästä jo oksennetaan henkistä pahaa oloa? Miten voi niin sanotusti jättää aivot narikkaan ja unohtaa oman kumppanin? Ja miksi mä latelen näitä kysymyksiä, kun mun itse pitäisi tietää näihin vastaus. Mutta en tiedä.

Mua pelottaa ryhtyä uusiin suhteisiin. Uskon vahvasti karmaan tässä asiassa ja oon varma, että mua tullaan tulevaisuudessa pettämään ja kovaa. Mulla on edellisen suhteen jälkeen ollut juttuja, jotka on olleet askeleen edellä tapailusta. Oon ollut tosi varovaisesti messissä, koska oon ollut lähes varma että nyt se tapahtuu. Nyt saan tietää miltää tuntuu kun petetään. Ansaitsenko mä tulla petetyksi? Pitäiskö kaikkien pettäjien saada maistaa omaa lääkettään?


Entä mitä mieltä, onko pettäjä aina pettäjä?

135 kommenttia:

  1. Kaikki tekevät virheitä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pettäminen on virhe josta pettäjä, petetty ja parisuhdevoi toipua. Itseäni ei ole petetty enkä ole pettänyt, mutta asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia vaan kaikki ansaitsevat armoa ja anteeksiantoa. Voisin kuvitella antavani pettämisen anteeksi kunhan asiat puhutaan kunnolla ja tunteella läpi eikä mikään jää kaivertamaan. Petetyksi tuleminen kaivertaa kauan, mutta pettäminen on yleensä heijastusta siitä, että suhteessa kaikki ei ole hyvin. Ja rikkinäiset asiat on aina mahdollista korjata jos kumpikin antaa siihen mahdollisuuden. Yksikään parisuhde ei ole kuvankaunis mutta varmasti siinä on enemmän hyvää kuin yhdessä virheessä pahaa. Kostaminen ei auta mitään. Jos toinen pettää niin miksi pitää tuoda vielä enemmän pahaa mieltä suhteeseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, mitäs tähän enää kommentoimaan ku jo eka kommentti on täydellisen tyhjentävä :D kiitos ylempi anonyymi, allekirjoitan täysin!

      Poista
    2. Loistava 1. kommentti. Komppaan: tyhjentävä. Ja näen asiat samalla tavalla.

      VAIKKAKIN nuorempana tulin petetyksi, yritin antaa anteeksi ja loppujen lopuksi meinasin seota vainoharhaisuudesta, joten erosin. Yksi parhaimpia päätöksiä nuoruus vuosilta.
      Mutta vuosien jälkeen kärsin edelleen vanhoista haavoista. Tosin nykyinen parisuhde on niin hyvä, tasapainoinen ja "aikuisempi kuin edellinen", että uskon haavojen arpeutuvan. Hyvällä pohjalla olen jo nyt.

      Toivon, etten koskaan petä kumppaniani, sillä tiedän kuinka pahasti se satuttaa. Petetyksi tulleena menettää luottamuksen toista sukupuolta kohtaa helposti jopa vuosiksi.
      Mutta monissa erityisesti nuorempien (20 v. >) suhteissa petetään nykyään tosi paljon. Pistäisin nuoruuden piikkiin. Esim empatian kyky kehittyy vasta n 18-20 vuotiaana, joten ennen sitä me ollaan aika itsekkäitä ja ajattelemattomia toisinaan...

      Mutta älä rankaise itseäsi. Hyvä tunnistaa pahat teot ja oppia niistä. Jo se että oot myöntänyt itelles omat virheesi, kielii siitä että sä oot oppimassa niistä (jos vaan niin ite haluat). :)

      Poista
    3. empatiakyky alkaa kehittyä jo leikki-iässä. eli ei ole mitään perustetta selittää moraalittomia tekoja sillä, että on "vasta" 20-vuotias.

      Poista
  2. Kahden pitkän suhteen ja molemmissa suhteissa petetyks tulemisen jälkeen mulla fiilis tästä aiheesta on että kerran pettäjä on aina pettäjä. Ensimmäisen suhteen jälkeen kun kokosin itseäni ja rippeitäni ihmisenä, vannotin itselleni että tähän olotilaan en tahdo palata ja kukaan ei mua enää satuta. Tapasin uuden ihmisen, oli toiveet ja odotukset uudesta suhteesta. Tiesin tän tyypin historian, ja sen että se oli pettänyt viime suhteessaan. Silti jollain tapaa luulin että meidän suhteen hyvyys ja se miten ainutlaatuinen ja oikealta tuntuva se oli, ei nostattais sillä houkutuksia lähtee etsimään huvia toisaalta. Ja toisin kävi, kyse tosin ei ollut siitä miten suhde voi, vaan tällä ihmisellä on juurtuneet tavat ja jonkinmoinen "tunnevamma", koska morkkista eikä katumusta teosta, eikä suhteen pilaamisesta ollut. Tietysti ihmiset muuttuu, ja on ihana kuulla jonkun tosissaan katuvan sitä, että on joskus pettänyt.

    VastaaPoista
  3. Minua itse kiinnostaa miksi ylipäänsä petetään. En oo ikinä ymmärtäny miks pitää pettää sitä ihmistä, jonka pitäisi olla kaikista rakkain ja tärkein. Ja haluaisin saada vastauksen kun kysyn miksi. Oon ollut mun poikaystävän kanssa kolme vuotta yhdessä ja hän on pettänyt mua kymmeniä kertoja. Joka kerta hän on vannonut rakastavansa mua ja mä sinisilmäinen hölmö oon joka kerta ajatellu että ei se enää sitä tee. En oo ollu tarpeeks vahva että oisin voinut jättää, koska rakastan mun miestä kuitenkin niin paljon. Mä haluisin tietää miksi niin tehdään, mikä ajaa siihen et oma kumppani ei kelpaakkaan? En oo vieläkään saanu vastausta tähän, poikaystävä puolustelee aina olleensa niin kännissä. Mut miks sitten vetää aina sellaset kännit et ei muka ymmärrä mitä tekee? Siinä vaiheessa tuskin enää vehjekkään toimii jos ei oikeesti tajua mitä on tekemässä. On sille pettämiselle aina syy, joten voisiko joku kertoa MIKSI?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas haluaisin kysyä sulta että MIKSI seurustelet tollasen jätkän kanssa? herranjumala sentään ihanku et arvostais yhtään itseäsi! Totuus on se, että jos toi jätkä on pettänyt sua _kymmeniä_ kertoja niin se ei siitä muuksi muutu. Haluutko oikeesti tollasen ihmisen kanssa tulevaisuuden? kertomasi perusteella oon sitä mieltä ettei sun kumppani voi rakastaa sua jos tekee tollasta. Ansaitset todellakin parempaa. Etsi arvosesi mies äläkä tyydy tollaseen kusipäähän! :)

      Poista
    2. Ei kyl kuulosta reilulta suhteelta et toinen on pettäny kymmeniä kertoja.. :/ Jättäminen on vaikeeta kun rakastaa toista, mutta oikeesti sä et arvosta ittees jos jäät suhteeseen missä on petetty USEITA kertoja. Sen ymmärtäisin jos ois yks kerta ja toinen katuis sitä ainuttakin kertaa niin paljon.

      Ja vastaus tohon et miks, niin känni ei todellakaan oo selitys. Et jos aina vaan ajautuu pettään niin sillon joko ei oo täysin onnellinen suhteessa, tai ei yksinkertasesti vaan oo valmis sitoutuun.

      Poista
    3. Kunnioituksen puute. Oot jääny suhteeseen "kynnysmatoks". Minkä takia poikaystäväs lopettas pettämisen, kun ei sille tuu mitään seuraamuksia siitä? Se tietää, et loppupeleis oot siinä silti. Tosi surullista, ettet arvosta ittees enempää vaan oot tossa suhteessa.

      Poista
    4. Mun mielestä taas syy on se, että pettäjällä on huono itsetunto. Tai ainakin mulla on, vaikka muut ei sitä ikinä uskoisikaan, koska mulla on kokoajan rooli päällä. Baarissa olen pettänyt poikaystävääni kolme kertaa ja jatkoille lähtenyt näiden miesten mukaan, mutta kummankaan kanssa ei olla sänkyyn asti menty, sillä olen vain halunnut huomiota miehiltä. Poikaystävälleni olen kertonut kahdesta ja vähän kyllä vähätellyt asioita. Poikaystäväni on ollut noin viikon kummastaki vihainen, mutta antanut anteeksi. Viimeisestä en enää kehdannut sanoa, sillä pelkäsin, että se olisi ollut liikaa hälle.. Rakastan poikaystävääni, saan hältä huomiota ja hän rakastaa minua todella paljon ja tekis mun eteen vaikka kuinka ja onkin meidän kolmen vuoden seurustelun aikana tehnytkin. Syynä mulla vain on tuo itsetunnon heikentyminen. Omatunto mulla on soinu noin kuukauden jälkeenpäin vielä mut ei mulla enään..

      Poista
  4. Olen pettänyt, ei kaduta, koska se oli se mitä tarvitsin lähteäkseni läpeensä paskasta suhteesta. Mut täähän on aina tosi tilannekohtaista.

    VastaaPoista
  5. Meillä oli tosi vaikeaa joskus poikaystävän kanssa oli ongelmia huumeiden ja masennuksen kanssa. Olin itse myös niin maassa kun en voinut auttaa mutta en näyttänyt sitä muille ja pidin kaiken sisällä. Kerran sitten tapasin baarissa yhen jätkän ja lähin hänen mukaa se fiilis oli mitä mahtavin kun sai joltain huomiota ja pari kertaa tämä pääs tapahtumaan kun en jäänyt kiinni. Mutta kun erottiin keväällä hetkeksi hän valehteli minulle että oli pettänyt saadakseen mulle paskan fiiliksen(jota en tajunnut valheeksi) paljastin pettäneeni häntä. Kun nyt ollaan palattu yhteen tämä asia edelleen vaivaa häntä vaikka kuinka sanon ja lupaan ettei tule toistumaan. Tiedän tehneeni ison virheen ja tekisin mitä vaan jos voisin palata menneisyyteen ja korjata tämän. :(

    VastaaPoista
  6. Minua petettiin ensimmäisessä ns "vakavassa" suhteessa koko ajan...olin sokea ja annoin kaiken aina anteeksi kunnes lopulta molemmilla osapuolilla meni hermo ja erosimme. Kului muutama kuukausi ja mies tuli itkemään minua takaisin, no tyhmänä otin hänet takaisin ja sinä aikana kaikki meni suht hyvin, kävimme yhdessä reissussa ynnä muuta sellaista, kunnes törmäsin johonkuhun jonka olin täysin varma olevan se oikea. Rakastuimme täysin mutta ongelma tuli vastaan kun me molemmat olimme varattuja...no loppujen lopuksi jätimme molemmat entiset seurustelukumppanimme toistemme takia, ja syyllisyys on edelleen molemmilla kova toisille aiheutetusta tuskasta :( olen siis sekä petetty ja että pettäjä, ja voin kertoa että molemmissa rooleissa olo tuntuu loppujen lopuksi todella pahalta..

    VastaaPoista
  7. Itse oon ollut todella vahvasti pettämistä vastaan enkö ikinä kuvitellut että olisin itse se joka voisi kumppaniaan pettää. Muutaman vuoden olin jo seurustellut silloisen poikaystävän kanssa ja kaikki oli niin sanotusti "täydellisesti". Mitä nyt välillä oli tullut fiiliksiä että haluanko suhdetta tällä hetkellä, haluanko jatkaa tätä vaikka toinen oli maailman rakkain ja tärkein ihminen. Kuitenkin sitten tapahtui se kamala virhe mitä en ollut koskaan uskonut tapahtuvan ja tekeväni. Aluksi en mennyt mukaan vaan sanoin seurustelevani, mutta sitten napsahti päässä ja ajattelin miksi minä en voisi kun kuitenkin poikaystäväni on minua kerran aikaisemmin pettänyt? Siinä sitten jossain tilapäisessä mielenhäiriössä tein mitä tein. Tunsin hirveää katumusta seuraavana päivänä itkin monta tuntia kamalaa itkuhuutoa eikä omatunnontuskista tullut loppua. Ajattelin että jos tarpeeksi haluaisin tätä suhdetta ja voisin tarpeeksi hyvin tässä suhteessa tätä ei olisi tapahtunut vielä kun siihen lisää ne ajatukset mitä olin jo jonkin aikaa miettinyt että haluanko olla suhteessa olenko tällä hetkellä valmis siihen? omatunnontuskia ei helpottanut se kun poikaystävältä tuli viestejä jossa kertoi kuinka paljon minua rakastaa, ja tottakai rakastin häntä. Enemmän kuin ketään muuta. Parin päivän kuluttua soitin hänelle että meidän pitää puhua suhteemme jatkosta ja siitä tuleeko tästä mitään. En tietenkään voisi puhelimessa ketään jättää vaan tietenkin kasvotusten. Sen verran kuitenkin olen velkaa. Muutaman päivän päästä näimme ja sovimme eroavamme. Ja vaikka minäkin olen tullut jätetyksi pari kertaa ei se tuska ole koskaan ollut yhtä hirveä kuin tässä tapauksessa että itse jätin vaikka toinen olisi halunnut jatkaa. Kun elämäni tärkein ihminen on palasina ja itkee ja kärsii minun takiani. Se tuska on pahempi kuin se että tulee itse jätetyksi ja tietää että toinen ei halua jatkaa. Mutta nyt se oli toisin päin. Mutta en olisi voinut elää itse tässä suhteessa enään olin sen omalta osaltani rikkonut ja vaikka toinen olisi ollut valmis antamaan anteeksi en itse ollut valmis antamaan itselleni anteeksi. Tuosta on jo pian neljä vuotta ja nykyään olemme todella hyviä ystäviä, näemme viikottain ja puhumme toistemme tyttö- ja poikaongelmista :D Olen onnellinen että olen saanut pitää hänet elämässäni kaiken tämän jälkeen :)

    VastaaPoista
  8. Rohkea aihe! Itse olen pettänyt suhteessani ja omatunto painoi niin paljon, että oli pakko tunnustaa. Saimme kuitenkin asiat puhuttua, itkettyä ja raivottua läpi ja olemme vielä neljän vuoden jälkeenkin yhdessä. Ihmiset tekevät virheitä eikä kaikki ole aina niin mustavalkoista. Itsellänikin on tuo pelko karman toteutumisesta mielessä usein. Ehkä sitä jotenkin ajattelee, että kun itsekin pystyi tekemään jotain niin kamalaa niin kuka vaan pystyy. Ihanaa kesän odotusta Jenni!

    VastaaPoista
  9. Kyllä mun mielestä pettäminen kertoo siitä ettei siinä suhteessa voi olla täysin tosissaan. Jos oma kumppani mua pettäisi niin en todellakaan antaisi anteeksi vaikka ollaan kohta 5v seurusteltu. Tai no siis riippuu miten pettää.. mut esim. yhdyntää jonkun toisen kanssa en ikipäivänä antais anteeksi :D oma oletukseni on että pettäjä on aina pettäjä ja tälläiseen ihmiseen on todella vaikeaa jatkossa luottaa. Mulla esim. oli vuosia sitten (ennen nykyistä parisuhdettani) juttua erään henkilön kanssa, jonka tiedän pettäjäksi. Huomasin suojaavani itseni tältä henkilöltä siten, että pidin hänen kanssaan pelkkää seksisuhdetta yllä vaikka tää henkilö yrittikin näyttää olevansa mun kanssa tosissaan. En kuitenkaan voinut lähteä tän tyypin kanssa mihinkään oikeaan suhteeseen, joten lopulta vaan päätin koko seksisuhteen ja lopetin yhteydenpidon kyseiseen henkilöön. Pettäjän tulee todellakin tuntea häpeää, mutta petetyksi tulevalla ei pitäisi olla mitään hävettävää.

    Mun mielestä on jotenki hienoa silti että teet tälläsestä aiheesta postauksen :) ja kyllä sulla on moraali selvästi ton oman kertomasi perusteella. Hienoa jos kadut tekoasi ja toivon todella että otat siitä opiksesi. Kukaan ei ansaitse tulla petetyksi, jos ei voi olla toiselle luottamuksen arvoinen niin ei pidä olla parisuhteessa vaan sinkku. :) joka tapauksessa kiinnostavaa tekstiä! just tälläset postaukset erottaa sut muista blogeista :)

    VastaaPoista
  10. Ainiin ja piti tohon äskesee romaaniin vielä lisää et mun mielestä sulla ei oo mitää pelättävää ton karman suhteen se on tapahtunut ja sä oot siitä todella pahoillas menneeseen ei voi vaikuttaa mut tulevaisuuteen voi! :) tsemppiä sulle <3

    VastaaPoista
  11. Jos rakastaa, ei petä. Uskon siihen vahvasti. Itse olen pettänyt nykyistä poikaystävääni suhteemme alkuvuosina. Silloin se oli pakotie, koska suhteessamme kaikki ei ollut hyvin. Olimme nuoria, ailahtelevaisia, emme kumpikaan osanneet seurustella, teimme päätöksiä omin päin toiselta mitään kysymättä, emmekä luottaneet toisiimme. Erosimme tapahtuneen jälkeen muista syistä ja ajattelin siinä tilanteessa, että hänen kannaltaan on parempi etten kerro asiasta. Olimme kesän erossa, emmekä nähneet muutamaan kuukauteen. Kesän jälkeen poikaystäväni otti taas yhteyttä ja halusi palata yhteen. Tässä vaiheessa kerroin asiasta ja olin täysin varma, ettei suhteemme voisi enää toimia. Halusimme kuitenkin yrittää. Kesti kuukausia, kun näin poikaystäväni silmistä vain sen pahan, mitä olin hänelle aiheuttanut. Koskaan hän ei kuitenkaan ottanut asiaa esille riidellessä. On vaatinut meiltä molemmilta tosi paljon, että olemme päässeet asiasta yli. Poikaystäväni on antanut minulle anteeksi, mutta itse en tule koskaan antamaan. Elän tämän asian kanssa loppu elämäni, enkä tule sitä hyväksymään. Olen kuitenkin ottanut opikseni ja vannon, ettei sama tule toistumaan. Useita vuosia myöhemmin olen ymmärtänyt sen, että silloin pettäessäni en todellakaan rakastanut poikaystävääni. Olin ehkä nuori ja rakastunut, mutta rakastamisesta en tiennyt mitään. Nykyään tiedän. Joten vastaukseni on, että pettäjä ei ole aina pettäjä.

    VastaaPoista
  12. Olet todella rohkea, kun otat näinkin "aran" aiheen esille! <3 Tää on kyllä aihe josta puhutaan todella vähän. Varsinkin pettäjän näkökulmasta. Yleisesti tuntuu et pettäjä on aina pettäjä, mut sitten ku se tulee sun omalle kohdalle niin ei asiat ookkaan enää nii mustavalkosia. Ja ainakin mulla on ollut tähän asti jotenki sellanen kuva et miehet on yleensä niitä jotka niin tekee ja jos nainen pettää sitä katsotaan vieläkin huonompana. Olen itse seurustellut nyt reilu kaksi vuotta. Petin poikaystävääni vajaa puoli vuotta sitten. Enkä tiedä vieläkään miksi. Miksi petin. Miksi se joku toinen oli sen hetken verran parempi. Miksi sen hetken verran en arvostanut omaa poikaystävääni ollenkaan. Tuntuu just samalta ku sulla, et on vaan liuta kysymyksiä mut ei mihinkään vastausta. Se tuntuu muista hankalalta ymmärtää. Pitäishän mun tietää, kun kerran olen pettänyt. Olemme edelleen yhdessä, mutta rehellisesti tää alkuvuosi on ollut mun elämän rankinta aikaa, samoin kuin poikaystävän. Luottamisen rakentamiseen takas on menny hirveesti aikaa, eikä se vieläkään oo täysin tullu takas. Vaikka oon tuntenu itteni välillä niin huonoksi ja edelleen häpeen itteeni, en oo kuitenkaan kertaakaan aatellu, että mä ansaitsisin tulla petetyksi. Etkä säkään ansaitse tulla. Jokainen tekee joskus virheitä elämässä. Vaikka ne virheet olis miten kamalia niin jokaisesta niistä siltikin kasvaa ja oppii! <3

    VastaaPoista
  13. Rohkea Jenni! Tosi hyvä kirjotus ja ihailen, että sulla on pokkaa. Mä itse en ole koskaan pettäny omassa parisuhteessa, mutta oon kyllä ollut se kolmas osapuoli. Muistan, kun mulle yks ihminen kerran sano, että "toivottavasti sun poikaystävä joskus pettää sua, niin tiedät miltä se tuntuu". En paljoo korvaa lotkauttanu, voi olla jopa, että nauroin tälle ajatukselle. En nauranut enää silloin, kun sitten se oma poikaystävä petti. Tää lause vaan kaiku mun mielessä ja ajattelin, että tää oikeesti oli oikein mulle. Et nyt mä saan takas sitä paskaa mitä oon muille tehny. Karma is a bitch. Mun mielestä oli tilanne mikä tahansa ja missä tahansa roolissa, niin pettäminen on väärin. Se myös kertoo jotain, että pystyy toiselle ihmiselle tekemään niin pahasti. Jos on hinku vieraisiin, niin sitten edellinen suhde poikki sitä ennen. En tiedä mitään loukkaavampaa, kuin pettäminen. Oon aina ajatellu, että jos pettää kerran niin pettää toisenkin kerran. Toistaiseksi vasta kerran oon todistanu sitä, ettei tämä lause pidä paikkaansa. Tää on nyt aika kärkkäästi sanottu, mutta toivon, että jokainen pettäjä kokee myös sen tunteen kun häntä petetään. Toivottavasti edes se viimeistään avais silmät. Amen, olipas avautuminen :D

    VastaaPoista
  14. En oo koskaan pettänyt mutta mua on petetty. Se jätti kyllä ikuiset arvet muhun ja vielä neljänkään vuoden päästä tapahtuneesta en pysty luottamaan uuteenkaan kumppaniin täysin. Pettäjien mun mielestä pitäis ajatella miten paljon pahaa ne teoillaan saa toiselle aikaan. Tuntuu pahalta ettei joillain ihmisillä löydy selkärankaa sen vertaa, että katkasis suhteen vaikka hemmetti viestillä ennen tekoaan. Silloin toisella olis mahdollisuus miettiä tarkkaan haluaako enää palata toisen luo tapahtuneen jälkeen.

    Ite tein sen virheen, rakastuneena ja vähän shokissa että annoin anteeksi. Muutaman vuoden suhde pysyi kasassa, mutta loputtomat riidat luottamukseen liittyen kaiversi suhdetta niin paljon ettei sitä ollut järkeä jatkaa.

    Eniten tunnen katkeruutta (edelleen) siitä, miten ja miksi jotain niin kaunista kun kahden ihmisen välinen rakkaus, pitää tuhota? Ja samalla petetyn osapuolen luottamus toisiin ihmisiin.

    Jokainen tekee joskus virheitä mut helvetti sentään, pistää vihaks ku ei osata ajatella ku itteensä tekohetkellä. Hyi. :(

    VastaaPoista
  15. Sä et tosissaan tee itestäs jotain uhria tässä? Ei vittu nyt oikeesti. Kukaan ei pakottanut sua pettämään, oma moka. Petetyksi tuleminen sentään ei oo itsestä kiinni vaan juurikin siitä paskiaisesta joka päätti pettää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiä missä raivossa oot ton tekstin lukenu ku sait tollasen käsityksen, mut mun mielestä Jenni ei todellakaan "tehny ittestään uhria" tossa, vaan nimenomaan tiedosti et on se joka on tehny jotain ihan kamalaa toiselle, ja kerto vaan minkälainen fiilis siitä tulee. Se et "pahantekijällä" on paha olo ei tee siitä automaattisesti uhria.

      Poista
    2. Hetkinen...ette te tiedä Jennin tarinaa? Entä jos edellisestä suhteesta puuttui jotain jota hän sitten sai siltä henkilöltä kenen kanssa hän petti? Ja tottakai pettämisen jälkeen jää huono mieli, ja tulevaisuus pelottaa. Jenni varmasti haluaa kuulla monia näkökulmia asiaan ja saada esimerkiksi vertaistukea. Ja sinä tuskin uskaltaisit puhua omasta arkaluonteisesta asiastas, kannattais kunnioittaa tämmösiä henkilöitä eikä haukkua "paskiaiseks"

      Poista
    3. Kyllähän jenni tässä pyytää hiljaisesti juurikin niitä "et sä ole paha ihminen" säälejä. Suotta sitä kieltämään. Ja ei, en sano että Jenni on tämän vastenmielisen teon vuoksi paha ihminen, mutta kyllä kaiken saamansa ansaitsee.

      Poista
  16. Pettäminen on kivaa ! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D niin selvä provo et alko naurattaa

      Poista
  17. Samoja ajatuksia löytyy myös täältä.. Petin kumppaniani kerran vuosiavuosia sitten, mutta asiat selvitettiin ja yhdessä ollaan edelleen. En ole tänäkään päivänä ole osannut antaa itselleni täysin anteeksi ja viikottain mietin, miten pystyin satuttamaan rakastamaani ihmistä niin paljon.
    Ja sitten tuo pelko, mistä mainitsit eli saako vielä maistaa omaa lääkettään? Tuota mietin alussa useita kertoja.. mutta nyt uskon karman toteutuneen kohdallani erilaisten ja todella vaikeiden vastoinkäymisten ja onnettomuuksien kautta.. tai no, ainakin toivon niin.

    Eikä pettäjä aina pettäjä ole. Olen nyt onnellisempi kuin koskaan, eikä toiste tule niin suurta virhettä tehtyä.

    VastaaPoista
  18. Mielestäni jos parisuhteessa pettää, pettäjä ei ole saanut nykyisestä suhtestaan kaikkea mitä haluaa, joten esim. seksiä lähdetään hakemaan muualta. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi osapuolta, joten siinä vaiheessa mielestäni jos toinen pettää niin kumpikin joutuu katsomaan peiliin.

    Mikä suhteessa mättää jos toisen tarvitsee lähteä pettämään ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, että suhde on onneton/seksitön ei oikeuta pettämään. Pettäminen on vain ja ainoastaan pettäjäm ratkaisu. Hän voisi myös valita toisin.

      Poista
    2. En mielestäni puhunut mitään, että hyväksyn pettämisen. "Normaalissa" terveessä suhteessa ei petetä, joten suhteessa täytyy olla jotain vikaa kun toinen pettää. Tämä on minun mielipiteeni.

      Poista
    3. Vika on AINA pettäjässä. Uskotelkaa vaan itsellenne toisin jos se helpottaa öisin nukkumista. Jos parisuhde on huono, on siihen ihan tarpeeksi muita keinoja ja tapoja päättää se, kuin pettäminen.

      Poista
    4. "Mikä suhteessa mättää jos toisen tarvitsee lähteä pettämään ?" Tällaisissa asioissa vanha kunnon kissa pöydälle -keskustelu olisi paikallaan. Asiat kannattaa puhua halki - sekin kuuluu parisuhteeseen. Parisuhde kannattaa päättää ellei ole tyytyväinen tilanteeseen tai asioista kannattaa/saa/pitää puhua. Mikäli hakee toisaalta jotakin mitä omassa parisuhteessaan ei saa, miksi jäädä onnettomaan/epätyydyttävään suhteeseen pettämisen jälkeenkään?
      Mielestäni reiluin teko on yksinkertaisesti viheltää peli poikki ja päättää parisuhde - ero kirpaisee hetken molempia osapuolia, mutta myöhemmin ei tarvitse kantaa pettäjänleimaa ja syyllisyyttä teoistaan. Tätä mieltä minä olen.
      Mielestäni pettäjällä on narut käsissään; asioiden muuttaminen parisuhteessa on mahdollista rehellisen keskustelun kautta, mutta pettäminen harvemmin ratkaisee mitään tai tuo kummallekaan osapuolelle hyvää oloa.

      Poista
  19. Mua on mun molemmissa entisissä parisuhteissa petetty. Se on tehnyt musta todella kylmän ja varautuneen. Miettimään samaa kuin sä mietit, että milloinkohan se tapahtuu seuraavaksi. Hauskinta mun mielestä aina on, kun asiasta tulee juttua jonkun miespuolisen deitin kanssa. Aina tulee vastaan se "Siis mitä? Sun eksä on kyllä ihan idiootti kun lähti sua pettämään". Mutta en mä koe että mun eksät on idiootteja. Me ei vaan selkeesti sovittu yhteen loppujen lopuksi. Minkä sille mahtaa. Tietenkin sen suhteen kauniimminkin ois voinut lopettaa, mutta en mä valita. Niinhän sitä sanotaan, kokemus kasvattaa. Tällä hetkellä mä elän elämääni onnellisempana kuin koskaan, teen asioita mitä en edellisissä parisuhteissani ois voinut edes kuvitella tekeväni. Pettäjä ei ole aina pettäjä, mutta silti petettynä oisin kokoajan varpaillani henkilön kanssa joka kertoisi pettämisestään ns avoimesti eikä yhtään katuen. Enkä mä lähtis parisuhteeseen ihmisen kanssa, jonka kanssa en voisi olla avoin tunteista ja siitä jos tuntuu että pitää lähteä toisen mimmin matkaan :) Särkyny sydän on paskin fiilis ikinä, mutta elää pelossa että sua petetään, on vielä paskempaa. Anna mennä. Joku ottaa sut varmasti kiinni jos putoat. xx

    VastaaPoista
  20. Mun on tosi vaikeata ajatella hyvää pettäjästä. Voin pahoin ajatellessani ihmistä joka on niin itsekäs.
    Olen tullut petetyksi, kuvitellut voivani antaa anteeksi ja jatkaa parisuhdetta. Ja todennut, että kyllä, pettäjä on aina pettäjä. Kun sen kerran tekee, kynnys madaltuu ja parisuhde menee sisäisesti sirpaleiksi ja muuttuu päältäpäin kulissiksi.
    En katselisi enää hetkeäkään "kumppania" jolle en yksin riitä. Ansaitsen ihmisen, jolle olen riittävän arvokas pitämään hetken mielijohteet toteutumattomina.
    Toisaalta petetyksi tulemisesta oppii paljon siitä, mitä ansaitsee ja mitä ei, pitämään puoliaan. En voisi ikinä pettää miestäni, joka on ymmärtänyt alkuaikojen epävakaisen käytökseni, oli tosi vaikeeta yrittää ymmärtää, että joku voi olla rehellinen ja luottamuksen arvoinen. Moni olis lähtenyt karkuun, moneen kertaan. Onneksi haavat paranee parempien kokemuksien myötä, ja osaan nykyään luottaa toiseen hänen ansaitsemallaan tavalla.
    En mä sua Jenni sinänsä tuomitse, mutta tää on mun mielipide. :)

    VastaaPoista
  21. Mun poikaystävä petti mua kun se oli käyttänyt huumeita. Pahinta ei ollut kuitenkaan se teko vaan se, että hän jätti kertomatta asiasta ja sain kuulla siitä myöhemmin toisen kautta. ikään kuin ottaa toiselta valta päättää itse ollako onnellinen vai ei. En tiedä olitko Jenni itse selvinpäin pettässäsi enkä ota kantaa siihen vaikuttaako huumausaineiden käyttö kuinka vahvasti tekoihin sillä kaikkihan ovat yksilöitä. Arvostan suuresti avoimuuttasi asiasta vaikka sen pohtiminen ja varsinkin tunnustaminen sinuun sattuu. Toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin ja saat rauhan asian kanssa. Turhaa on pohtia tapahtuuko sinulle samoin että joku satuttaisi sinua. Rakkaus on sellaista että siihen on pakko heittäytyä ja ottaa riski. Valitettavasti. Elämä antaa ja elämä ottaa mutta aina aukeaa uusi ovi ja siksi se onkin niin jännittävää. Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa!

    VastaaPoista
  22. Fyysisesti oksettaa tää sun "puolustelu" sille että oot pettäny ihmistä joka "on kaikki mitä sulla on". Miksi kukaan ei kysy miltä pettäjästä tuntuu, on se että ihan toden totta ei kiinnosta. Oot tehny niin paskamaisen valinnan että ansaitsetkin oksentaa ja voida pahoin. Sanoisin että häpeä, mutta sen tajuat jo itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh ei Jenni puolustele itteensä. Ennemminkin haukkuu/nimenomaan sanoo et se on järkyttävän väärin mitä teki. Avas vaan vähän täs postaukses tuntemuksia miltä tuntuu ku on pettäny.

      Poista
    2. Valitettavan samaa mieltä ekan anon kanssa. Blondi laiheliini hesasta luulee olevansa haluttava riipputisseillään ja nudehuulillaan, ja kuvittelee olevansa maailman napa. Kelan rahoilla vitkuttaa ja viettää luksuselämää (ks. lentokonekuva XDDDD) vaikka tosiasias mauton muija.. ja kuvottavakin

      Poista
    3. Riipputissit?! :'D Et oo kyl paljoo tissejä nähny

      Poista
    4. Vittu että oli aihetta tossa sun viestissä :D vedät jonku hiusvärin ja asuinpaikan tähän mukaan ja esität, että ne liittys jotenki siihen millanen Jenni on ihmisenä... Jenni on upea ja rohkea, että uskaltaa kertoa näin aroista asioista blogissaan.

      Poista
    5. 19:40, siksi sana oli lainauksissa... olet selvästi sisälukutaidoton lapsi vielä joten muuta sulle on turha sanoakaan. Toivon vaan että joskus heräät todellisuuteen ja lopetat jennistä mallin ottamisen.

      Poista
  23. Mä oon myös itse pettänyt yhdessä suhteessa. Olin aika mulkku koko suhteen loppuosan ja pitkään jaksoin keksiä tekemisilleni tekosyitä. Jossain vaiheessa oli kuitenkin todettava että kyllä sitä nyt vaan on tehnyt aivan todella paskamaisesti eikä sitä tekoa saa oikein millään puolustettua. Pettäminen on aina perseestä ja pettäjän on (mun mielestä) turha liiaksi vinkua sääliä itselleen. Eteenpäin pitää kuitenkin mennä - virheitä tehdään mutta toivottavasti niistä oppii itse kukin :)
    En osaa sanoa ansaitseeko pettäjä tulla petetyksi, ei kai sitä kukaan ansaitse. Ehkä kuitenkin itse pettäneenä jollain tasoa ymmärtää mitkä seikat siihen ajaa. Tuntuu että pettäminen on valitettavan yleistä ja sen takia on itse vaikea luottaa muihin.

    VastaaPoista
  24. Oma poikaystäväni aikoinaan petti mua, ei kertonut asiasta mutta mulla heräs epäilyt ja sitten sainkin jo selville totuuden. Noh, en itseasiassa edes halunnut kuulla mitään selityksiä vaan jätin tän jätkän sitte ihan saman tien. Kyllähän tää sitten itki mulle viikkotolkulla ja otti jatkuvasti yhteyttä, mutta mua ei enää kiinnostunut. Siinä vaiheessa ku hän jäi kiinni pettämisestä niin en nähnyt tätä ihmistä enää mun poikaystävänä, vaan itseasiassa mun tunteet kuoli siihen paikkaan. :D Tajusin heti ansaitsevani parempaa enkä edes surkutellut asiaa sen kummemmin, idiootti mikä idiootti. Nyt oon ollu PALJON paremmassa parisuhteessa kohta 2 vuotta ihanan ja luotettavan ihmisen kanssa joka on kanssani täysin samalla aaltopituudella. :)

    Mua vähän ihmetyttää nää pettämiset... siis.. jos ei kykene olemaan yhden ihmisen kanssa niin miksei ole sitten sinkku/säätöä? Siinähän sitä voi sitte sinkut ym. säädöt pelehtiä toistensa kanssa ihan kaikessa rauhassa ketään satuttamatta. Mutta parisuhteeseen pettäminen ei kuulu, ja mun mielestä sitä ei pitäisi antaa anteeksi. Luottamus on parisuhteen perusta, pettämisessä se luottamus menee eli koko parisuhteen perusta kumoutuu. Tässä vaiheessa paras mahdollinen ratkaisu on lähes poikkeuksetta ero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä. Parisuhteeseen ei kuulu pettäminen, eikä sitä kuuluisi antaa anteeksi, jos pettää. Jos ei kykene olemaan suhteessa, niin sinkkuus ehdottomasti parempi ratkaisu. Ja ihan sanomattakin selvä asia sen pitäisi olla.

      Poista
  25. Mun mielestä jokaikinen pystyy pettämään jos olosuhteet on oikeat. Siihen ei välttämättä tarvitse kuin kännin, huonomman vaiheen suhteessa ja tietynlaista huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Yhtään pettämistä puolustelematta - oon itekkin sitä vastaan ja myös mua on petetty - ymmärrän jollain tietyllä tavalla pettäjiäkin. Pettäminen ei aina oo mustavalkoista mut ei se sitä yhtään sen hyväksyttävämmäksi tee!

    VastaaPoista
  26. Se vaan on tosiasia että liha on heikkoa mutta siltikkään jos siinä suhteessa ollessa tekee mieli jotakuta muuta kuin sitä kumppania niin ei siinä sitten kaikki oo ihan kunnossa.
    Ite olisin ainakin aika varuillani jos kumppanin historiassa ois pettämistä ollu mutta en usko että kukaan petetyks tullut menis toista pettämään koska tietää
    miten pahalta se voi tuntuu.

    VastaaPoista
  27. Rohkea kirjoitus, oot niin rohkea ja ihailtava ihminen muutenkin! (Et sen takia siis että oot pettäny vaan muuten). Itse petin poikaystävääni kerran toisen miehen kanssa, kerroin heti seuraavana päivänä asiasta poikaystävälleni, riideltiin ja käytiin pohjalla, melkein erottiin.. Mulla oli niin paska olo ja on edelleen, kadun tekoani kovasti, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi. Pettäminen on aina väärin, mutta meidän tapauksessa voisin sanoa sen vahvistaneen suhdettamme.. selvisimme miettimällä asiaa, puhumalla ja riitelemällä. Minun onnekseni poikaystäväni pystyi antamaan anteeksi, ja olen iloinen, että pystyin tunnustamaan heti tekoni. Kumpikaan ei varmaan tule täysin unohtamaan sitä, mutta yhdessä koitetaan selviytyä. Siitä on nyt 2 vuotta aikaa ja olemme neljättä vuotta suhteessa ja onnellisimpia kuin koskaan ♥ En osaa sanoa, onko pettäjä aina pettäjä, mutta itse en toista tekoani enää koskaan, koska siitä kärsii niin paljon molemmat etten halua kokea samaa tuskaa toiseen kertaan..
    Tsemppiä sulle tulevaisuuteen ja ihanaa kevättä!! :) ♥

    VastaaPoista
  28. Mun mielestä petetyn ei todellakaan tarvitse tuntea häpeää. Pettäjän sen sijaan tarvitsee.
    Mietin, missä menee pettämisen raja?
    Itse olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt kuusi vuotta..alkumme oli vaikea ja riitelimme aikalailla, emme edes tunteneet toisiamme näin jälkikäteen ajateltuna. Suhteen alkuaikoina petin poikaystävääni. Pettämisellä tarkoitan pussailemalla toisia poikia..jep, toisia.. Kännissä kerran yhtä ja selvinpäin kaksi kertaa kahta muuta.
    Kaduttaa, hävettää, painaa vieläkin mieltä. Sen kännisekoilun olen puhunut läpi poikaystäväni kanssa ja hän antoi minulle anteeksi..minä en antanut itselleni anteeksi. Kahdesta muusta tapauksesta en ole kertonut. En pysty. Jos voisin palata ajassa taaksepäin en koskaan pettäisi poikaystävääni, joka on maailman kiltein ja ihanin henkilö.
    Koska olen itse pettänyt, olen nykyään ylimustasukkainen sekä vainoharhainen, joka haittaa hieman suhdettamme.

    VastaaPoista
  29. Itse olen tullut petetyksi 3v kestäneessä suhteessa, en tosin tiedä oliko takana yks vai useampi kerta saman henkilön kanssa. Kyseessä siis oli expoikaystävän exä...Vähän ihmettelen et miten helvetissä tuohon ees pystyivät, koska tämä exä oli pettänyt exääni heidän suhteensa aikana.. Tainnut siis vanha suola janottaa. Välit pistin poikki heti, mä en katso pettämistä millään tavalla (vaikka oli kuulema virhe ja katu kovasti blablabla). Jos mä en kelpaa niin selvä, uutta lihaa sitte muualta tiskiin :-D Nykyiseni kanssa olen seurustellut pian 2vuotta ja onnellisempi en ole ollut koskaan! Pettämisestä puhuimme ennen suhdetta ja hän sitten kertoi että oli saman kokenut kuin minä, joten molemmat tietää kuinka perseestä se on = miksi siihen "sortua". En oikeen tiedä mitä muuta sanoa :-D Jos on tyytymätön suhteeseen, niin pitäs vaan lähteä menemään, tosin moni uskoo parempaan aina.

    VastaaPoista
  30. Erittäin rohkea kirjotus! Arvostan sua tosi paljon, koska kadut tekoasi ja pystyt myöntämään virheesi näinkin julkisesti! :)

    Itse en oo ikinä pettäny, mutta mua on petetty monet kerrat. Pahat haavathan se muhun jätti, mutta oon kuitenkin hyvillä mielin lähteny uuteen paljon parempaan suhteeseen :) Tietenki välillä on heikkoja hetkiä, jolloin luottaminen on vaikeeta, juurikin sen takia ku mun luottamus on aiemmin petetty niin pahasti, mutta ei tästä suhteesta mitään tulis, jos ei luottais! Kyllä mun mielestä jokainen ansaitsee uuden mahdollisuuden, jos oikeasti katuu tekoaan. Älä Jenni pelkää ryhtyä uuteen suhteeseen, vaikutat ihanalta ja rehelliseltä ihmiseltä. Kaikkea hyvää sulle <3

    VastaaPoista
  31. Täällä tunnustautuu yksi, joka on kahdessa eri parisuhteessa pettänyt ja vaihtanut kumppania "lennosta" siihen uuteen ihastukseen. Häpeän molempia tapauksia älyttömästi ja kadun edelleen, etten vain lähtenyt huonosta parisuhteesta, vaan tein sen vaihtamalla uuteen ja pettämällä.
    Mutta miks mä ajauduin niihin tekoihin? Yksi iso syy ainakin oli se, että mä en ollut onnellinen, mua kohdeltiin suhteessa huonosti ja halusin jotain parempaa. Se ei tietysti oikeuta mun tekoa, olisinhan mä voinut tehdä oikein ja erota ja sen jälkeen etsiä uuden. En haluu siis tällä puolustella omaa kusipäistä käytöstäni. Ehkä en ollut tarpeeksi vahva lähtemään ja jäämään "tyhjän päälle", vaan tarvitsin jonkun uuden heti tilalle (kumpikaan uusista suhteista ei toiminut ja ne loppuivat lyhyeen). Molemmissa uusissa suhteissa mut jätettiin ja olin sydän särkyneenä, joten ehkä karmalla oli näppinsä pelissä.
    Mulla on aina ollut tapana ihastua nopeesti ja usein ja sitten kun ihastun, oon hetken ihan hullaantunut ja unohdan kaiken muun. Totta kai pitemmissä suhteissa tulee kyllästymisvaihe ja saattaa ihastua johonkin toiseen, mutta mulla ei ollut luonteenlujuutta hillitä tunteitani.
    Edelleen kadun ja häpeän tekojani, että oon saattanut aiheuttaa sellasta tuskaa toiselle. Uudessa, tähän mennessä pisimmässä, suhteessani en oo pettänyt ja oon vannonut itelleni, etten tuu tekemään niin enää koskaan.
    En usko, että kerran pettäjä on aina pettäjä, mutta ehkä tietysti riskit on suuremmat pettää uudestaankin.
    Olen myös miettinyt, että ansaitsenko kokea saman, mitä oon aiheuttanut toisille. En osaa vastata tähän. Toisaalta olen kärsinyt jo teoistani hirveällä katumuksella, ahdistuksella ja vihaamalla itseäni. Mutta kärsinyt yhtä paljon kuin ne ihmiset, joita kohtaan tein väärin? En tiedä.

    VastaaPoista
  32. mielenkiintoinen aihe! itse uskon että useimmiten se vaan on niin että kerran pettäjä aina pettäjä. jotkut on vaan niin välinpitämättömiä, tunteettomia tai impulsiivisia että tekee sitä koska ei ne todella ole pahoillaan. tottakai ihminen voi muuttua, mutta sitä tapahtuu niin harvoin. siksi en usko että pettäjälle kannattaa antaa uutta tilaisuutta, koska sitten se ajattelee että voi pettää ilman seurauksia. sitten jos tulee eroja ja pettäjälle käy huonosti niin sitten EHKÄ se voi oppia uskolliseksi.

    VastaaPoista
  33. Naurattaa jotkut kommentit täällä. "Petin koska suhde ei ollut mieluinen" niinku oikeesti?? Ennen pettämistä (yleensä seksin harrastamista muiden kanssa) KANNATTAISI JUTELLA OMAN KUMPPANIN KANSSA JA SAADA ASIAT SELVIKSI oli kyse sitten suhteen arkistumisesta tai seksin/läheisyyden puutteesta. MIKÄÄN ei oikeuta pettämään. Kaiken saa selväksi puhumalla, ei säätämällä toisten kanssa. Säälittävää. + muistakaa, petetyksi tulleet, se ei ollut teidän syy! Pettäjän olis pitäny avautua ja jutella ongelmistaan ennen ku meni satuttamaan ihmistä joka on "maailman tärkein ja rakkain" juuh...aivan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan, mutta kyse on siitä, että jos jokin asia vaivaa tiedostamattomasti, jolloin syy ei ole edes tiedossa. Jos esimerkiksi ei saa puolisoltaan tarpeeksi huomiota, ja sen tajuaa vasta silloin kun sitä saa joltain muulta, niin helposti siinä lähtee toisen kelkkaan mukaan. Muutenkaan selvinpäin ei tajua ajatuksia täysin ja joskus rakkaus ei olekkaan niin vahvaa mitä olisi luullut. Joskus pettäminen voi olla myös positiivinen asia, jolloin huomaa että on huonossa suhteessa ja sitten lopettaa sen, eikä joudu jatkamaan siinä suhteessa. Joskus sitä ei vain tajua ennen kuin sitä haluamaansa saa joltain muulta.

      Poista
    2. Ei se nyt taas noinkaan mene. Esim. omassa tilanteessa se olin minä, joka yritti puhua ongelmista useamman vuoden, yritti vaikka millä keinoin, mutta mies ei vaan halunnut puhua. Itkin ja rukoilin ja yritin selittää, että asiat jää painamaan ja ne paisuu kuin lumipallo, jos niitä ei selvitä. Että ihan turha on kyllä sitäkään sanoa, että kaikki selviää puhumalla ja blaablaa. Eihän tuokaan nyt tietenkään oikeuta pettämistä, ei todellakaan, mutta asiat eivät vain aina ole niin mustavalkoisia.

      Poista
    3. Itse en ole pettänyt enkä tue pettämistä millään tavalla, mutta asiat eivät aina ole noin mustavalkoisia. Omalla kohdallani pettäminen kävi mielessä seurusteltuani melkein 2 vuotta sekopään kanssa. Itselläni oli niin nurkkaan ahdettu olo, että pettäminen tuntui viimeiseltä keinolta päästä eroon ex-poikaystävästä. Tätä en kuitenkaan koskaan toteuttanut. Puoli vuotta yritin tavalla jos toisella jutella hänen kanssaan suhteestamme ja sen laadusta ja miten olisi parempi jos vain eroaisimme, mutta aina jotenkin hän sai käännettyä asiat päälaelleen. Jälkeen päin en itsekkään ymmärrä miten tämä oli mahdollista, mutta siinä tilanteessa, niillä resursseilla ja omilla voimilla en päässyt hänestä irti. Asiaa hankaloitti vielä se että asuimme yhdessä. Joten Roosa asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia että jutellaan ja selvitetään asiat, kaikilla on omat tarinansa ja meitä mahtuu moneksi tänne maailmaan. Mutta kuten alussa sanoin en millään tavalla hyväksy tai tue pettämistä, mutta ei se aina niin yksinkertaista parisuhteissa ole että puhumalla saisi aina kaiken selväksi. Varsinkaan jos toinen osapuoli ei halua kuunnella tai kuuntele.

      Poista
  34. Itse en ole pettänyt , mutta erosin keskiviikkona yli kolmen vuoden suhteesta ja minut siis jätettiin ihan yhtäkkiä toisen naisen takia ja voin sanoa että oloni on ollut mitä kauhein . Tuntuu kuin kaikki kaatuisi päälle ja en tiedä miten tästä pystyy jatkamaan eteenpäin ja kuinka kaikki vaikuttaa tulevaisuudessa uusiin suhteisiin .

    VastaaPoista
  35. Monet täällä näyttäisi kertovan omat kokemuksensa pettämisestä/petetyksi tulemisesta, mutta sä et kertonut omaa tarinaas?

    VastaaPoista
  36. Minä olen joutunut molempiin rooleihin, ja vaikka oma tuskani pettäjänä oli varmasti yhtä kamala kuin sinulla, voin kertoa ja luvata että petetyksi tuleminen on vielä kahta kauheampaa. Siinä menee itsetunto ja kaikki viimeset rippeet ihmisestä aivan piloille, ja hyvin pitkäksi aikaa, voi mahdollisesti vaikuttaa toisen loppuelämään. Ja kyllä mielestäni pettäjän tulisi kokea sama tuska minkä on muille aiheuttanut.

    VastaaPoista
  37. En todellakaan ole puolellasi tässä asiassa ja on sulle ihan oikein että kärsit. Mutta olet todella rohkea kun jaoit tämän täällä blogissa (niinkuin monet muutkin vaikeat asiat). Olet mielestäni muuten aivan ihana!

    VastaaPoista
  38. Itse olen kanssa pettänyt kerran ja tarkoitan nyt pettämisellä toisen kanssa pussailemista. Olin tuolloin kännissä yökerhossa. En edes tuolloin seurustellut jätkän kanssa, mutta olimme tunteneet jo jonkun aikaa ja molemmilla oli tunteita toisia kohtaa ja elämä hymyili. Olen persoonaltani todella empaattinen ja kiltti jne, enkä edes itse ajattelisi että kykenesin moiseen. No tehty mikä tehty, ja sitä kyllä katui jo samaisena yönä ja kerroin tästä heti jätkälleni. En olisi voinut olla kertomatta, koska syyllisyys painoi liikaa. No tämän kaiken jälkeen kannoin ja kannan vieläkin 'pettäjän leimaa'. Riitelemme aiheesta paljon ja luottamus on mennyt ja olemme pelkkiä kavereita nykyään.. Olen myös pohtinut että ehkä hain sillä jotain draamaa? Kokeilin rajojani? entiedä mutta mielestäni "pettäminen" ei tee ihmisestä millään tavalla huonompaa. Ja en todellakaan allekirjoita lausetta "pettäjä on aina pettäjä". Se on on niin tilannekohtainen asia ja riippuu suhteesta. Viha varmasti aluksi sumentaa petetyn osapuolen ymmärrystä mutta jos oikeasti katuu ja kertoo asiasta itse (ettei petetyksi tullut kuule asiaa muualta) niin on paremmat mahdollisuudet saada empatiaa ja ymmärrystä petetyksi tulleelta ihmiseltä. Sitten voidaan yhdessä katsoa mikä on vikana, koska suhteessa pettäminen kertoo ettei kaikki ole hyvin. Itse en ole paha ihminen ja Jenni et ole sinäkään :-) me kaikki teemme virheitä oman elämänkokemuksemme ja persoonamme värittävänä, emme pahuuttamme.

    VastaaPoista
  39. Samastuin tähän tekstiin itsekkin pettäneenä. Noi on vaan sellasia tunteita mitä ei voi tajuta ja just se huono olo sen jälkeen mutta tekohetkellä ei tunnu missään. Kerran pettäjä aina pettäjä ei mielestäni pidä paikkaansa, koska virheistä voi oppia mut kyllä silti monet tuomitsevat tulevaisuudessa sen perusteella.

    VastaaPoista
  40. Mun mielestä pettäjä ei välttämättä ole aina pettäjä, vaan se riippuu aina senhetkisestä suhteesta. Olen itse sekä pettänyt että tullut petetyksi. Pettäminen on jokatapauksessa aina väärin vaikka olisi kuinka huonossa suhteessa, pitäisi vaan olla voimaa pistää poikki ennenkuin loukkaa toista. Itse kokisin pettäneeni siksi etten tuntenut silloisen kumppanini enää arvostavan minua (sama jätkä petti minua ja jäi muustakin valehtelusta kiinni jatkuvasti), ajattelin ettei teollani tavallaan olisi merkitystä koska ei ole mitään menetettävää. Olin nuori ja tyhmä. En usko että ikinä pettäisin ihmistä jonka tiedän rakastavan minua ja olevan 100% uskollinen ja luotettava. Olen oppinut virheistäni, enkä myöskään enää jäisi suhteeseen jossa olen onneton.
    Ihan loistavaa että otit tällaisen asian tapetille, näistä harvemmin tulee keskusteltua kunnolla muiden kun oman kumppanin kanssa. Kiitos <3

    VastaaPoista
  41. Voin kertoa ehkä hieman erilaisen näkökulman. Olen ollut pettäjä, sekä petetty. Karma iski mulleki takaisin kyllä kaikki nuorempana tehdyt hölmöilyt.

    Olen seurustellut aina, en tarkoituksenmukaisesti hakemalla hae kumppania vaan sellainen vain on sattunut aina löytymään rinnalle, eikä asia häiritse. Osaan myös olla yksin.

    Nuorempana olen pettänyt suhteissani, yhdessä suhteessa jopa useamman kerran. Olen ollut suhteissani onnellinen, minusta on välitetty ja pidetty huolta ja olen myös välittänyt syvästi jokaisesta seurustelukumppanistani. Suhteissa, joissa olen pettänyt, en vain ole osannut vielä seurustella. Olen hyvin kokeilunhaluinen, enkä ole nuorempana ja naiivina(16-18v) tajunnut kuinka paljon toiminnallani satutan. Olen saanut anteeksi pettämisiä, ja antanut anteeksi pettämisiä. Tuohon kysymykseen onko pettäjä aina pettäjä, ei minusta ole yhtä vastausta. Se riippuu täysin siitä, onko valmis muuttumaan ja osaako tehdä oikeita ratkaisuja tulevaisuudessa. Myönnän, että myös sen jälkeen kun viimeisen kerran olen pettänyt, on pettäminen käynyt mielessä. Olen tunnistanut ne tunteeni, osannut käsitellä niitä ja päässyt niistä yli tekemättä niille mitään. Näitä tunteita olen kokenut lähinnä hyvin ohimenevinä, "yksinäisinä" baari-iltojen päätteinä. Minusta parisuhteeseen, kuten muihinkin asioihin tulee oppia ja panostaa, ja täytyy nimenomaan oppia tunnistamaan omia tunteita ja pystyä hallitsemaan niitä ohimeneviä tunteita, joiden eteenpäin vieminen myöhemmin kaduttaa. Olen sitä mieltä että jokainen, myös syvästi toista rakastava, voi pettää. Se, mitä valintoja teet ja millaiseksi itsesi teet, on täysin itsestä kiinni. Vaikka pettäjää petettäisiin, ei se välttämättä estä pettämästä toista. Kaikki on kiinni siitä, miten virheitäsi käsittelet ja mitä niistä opit.

    VastaaPoista
  42. Jenni! Komppaan sua ihan huolella, mä en halua satuttaa ikinä kumppania mutta silti on tullut petettyä useammin. Se tuska minkä saa aikaan itselle ja toiselle on vaan aivan kamala, oksettaa katsoa peiliin että tuollainenko kusipää mä oikeasti olen. Ja sitten se pettäminen taas toistuu. Pettämistäkin on niin erilaista et valitettavasti joudun myöntämään että vaikka se ei sänkyyn asti johtaisikaan voi pienet viestit ja salailu aiheittaa jopa isomman tuskan kuin ns, pelkkä pano.
    Itse ainakin mietin aina hirveästi että kerronko pettämisestä, eikö se riitä että itseen koskee niin paljon että tuntuu että halkeaa. Kipu on fyysistä. Pitääkö satuttaa toista kertomalla teosta vai voiko vain olla itsekäs ja kärsiä itse hiljaisuudessa.
    Uskon vahvasti siihen että kun se OIKEA tulee kohdalle ei pettämistä tapahdu. Mua on petetty ja olen itse pettänyt, molemmat on perseestä. yllätys yllätys.

    Oot paras bloggaaja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumalauta olet ihmis roska......

      Poista
    2. komppaan edellistä, toivottavasti karma is a bitch sunkin kohdallas

      Poista
    3. kyllä täytyy olla huora, jos "ei halua satuttaa toista mutta silti tullut petettyä useammin", siihen pimperoonko pitää saada koko ajan täytettä??? mitäköhän tautejakin teillä oikein on ketkä makaa kaikkie kanssa

      Poista
  43. En ole itse koskaan tullut petetyksi tai pettänyt parisuhteessa. Mutta olen kuitenkin ollut tilanteessa, johon tätä voi ehkä verrata. Hyvän ystäväni poikaystävä petti häntä kanssani vuosia sitten, kostean baari-illan jälkeen. Niimpä, miksi. En osaa vastata kysymykseen ja tuskin tulen osaamaankaan. Se mitä tein, järkytti ja sai voimaan pahoin; juurikin henkisesti ja fyysisesti. Omatuntoni ei sitä kestänyt ja kerroin tämän poikaystävän aneluista huolimatta ystävälleni tapahtuneesta. Kaikki on ajan kanssa saatu sovittua ja vaikka olenkin saanut anteeksi, en koskaan tule antamaan anteeksi itselleni. Todella hirveä ja omasta mielestäni anteeksiantamaton teko läheiselle ihmiselle.

    En ajattele, että kerran pettäjä aina pettäjä. Uskon todellakin olevan tapauskohtaista. Nykyisin pitkässä parisuhteessa omat vanhat haamut kummittelevat välillä, ja kyllä sitä tulee ajatelleeksi että mitäpä jos se oma kumppani pettäisikin minua. Ja omat tyhmät ajatukset tulee kuitattua sillä että "ansaitsisin" sen. Hirvittää ajatus siitä kun itse on pystynyt niin kauheaan tekoon, niin miksei se oma kumppanikin pystyisi, vaikka olisikin maailman ihanin mies.

    VastaaPoista
  44. Ite nään asian niin, että parisuhteessa ei ole kaikki kohdallaan, jos jompikumpi osapuoli pettää. Joko "vika" on itsessä, puolisossa tai suhteen tilassa yleisestikin. Toki asiat ei oo mustavalkoisia eikä voi yleistää, mutta jos kaikki on hyvin, niin tuskin silloin petetään ihan tosta noin vaan, vaan kyllä siellä taustalla on aina jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petetyksi tuleminen ei ole petetyn syy. Oli taustat minkälaisia tahansa.

      Poista
    2. Tietenkään ei ole petetyn syy. Kommentin pointti oli se, että toimivassa parisuhteessa pettämistä ei tapahdu. Jos tapahtuu, niin parisuhde ei ole toimiva (edelleenkään yleistämättä). Sen takia "vika" olikin lainausmerkeissä. t. Anonyymi 1.18

      Poista
    3. taustalla voi olla esim. että henkilö on pervo tai seksistä riippuvainen, petetyssä ei kyllä ikinä ole vikaa

      Poista
  45. Itse petin edellisessä suhteessa enkä ole antanut itselleni vieläkään anteeksi. Vaikka siitä on jo kulunut 3vuotta.Kukaan ei ansaitse sellasta paskaa

    VastaaPoista
  46. Älä huoli Jenni, toi pettäjä on aina pettäjä on täyttä soopaa. Otetaan mut esimerkkinä. Mä oon pettänyt kaikissa suhteissa edes jollain tapaa, paitsi nykyisessä. Olin jo aika varma, että en vaan osaa sitoutua, mutta halusin aina kokeilla kuitenkin uudestaan enkä olla loppuelämääni yksin.

    Ja luojan kiitos kokeilin, koska nyt mä oon suhteessa jossa en vaan voisi pettää. Ikinä. En missään tilanteessa. Oon ollut rehellinen poikaystävälle heti alusta alkaen, ei ollut kiva kertoa, että näin nyt on päässyt käymään, tällänen mä oon (ollu) ja sun pitäis tietää se mutta silti luottaa siihen etten tee samaa sulle.
    Tälleen jälkeenpäin pohdittuna mä en ilmeisesti ollut vaan valmis seurustelemaan ennen 23 vuoden ikäluokkaa.. Kukaan ei oo kolahtanut näin kovaan aiemmin. Tää on ihan hullua.. Tiedän, että tunne on molemminpuoleinen joten en pelkää että karma tulee puremaan persuksista.
    Ja onhan muakin petetty, oon vaan miettinyt silloin että ansaitsin sen, näin se ei tuntunut edes kovin pahalta maistaa omaa lääkettään.

    Mutta.. anyway! Sä tulet myös löytämään joskus sellasen jota rakastat ja arvostat ihan ylitse muiden ketä et vaan yksinkertasesti vois satuttaa niin. Aikasemmat suhteet on voinu tuntua jopa suuriltakin rakkauksilta mutta mä puhun nyt sellasesta 'miten tää voi olla ees mahollista' elämän rakkaudesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pitääkö jokaista vastaantulevaa paneskella??

      Poista
    2. Kukas mistään sellasesta on puhunut :--) Chillax

      Poista
  47. Ihminen joka pettää ei ole tyytymätön suhteeseensa koska silloin sellaisesta suhteesta lähdetään pois jos ei kaikkea tarvitsemaansa siitä suhteesta saa.
    Ihminen joka pettää ei ole ikinä silloin täysin sujut itsensä kanssa jolloin pettäjä joutuu todistelemaan itselleen olevansa haluttu. Parisuhteessa olevana tuleehan siinä otettu fiilis jos saa kehuja tai tietää olevansa haluttu, mutta terveellä itsetunnolla se pitäisikin riittää, eikä tarvitsisi lähteä todistelemaan mitää.

    VastaaPoista
  48. Oletpa ihana ja rohkea! Ihan ensimmäinen kommentti oli mun osalta jo niin tyhjentävä vastaus, etten lähe sen enempää kommentoimaa. Omassa kaveripiirissäni pettämistä katotaan tosi pahalla mikä mu mielestä taas osoittaa vaan, että se aihe on niille tuntemattomampi. Itse oon ollut yli kaks vuotta rakastavassa parisuhteessa, joka lähti siitä kun mun kumppani petti edellistään juurikin mun kanssa. Ehkä sen takia mä ymmärrän miks jollain tavalla katon pettämistä helpommi sormieni lävitte kuin moni muu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kylläpä te paniskelette kaikkia ja kaikkea,

      Poista
  49. Itse tulin edellisessä parisuhteessa petetyksi. Näin jälkikäteen ajateltuna, parisuhteeni perusta oli muutenkin niin huono etten ihmettele,että niin kävi. Olin pitkään miettinyt eroa,mutta aina lykkäsin sitä ajatellen ''jos vielä viikon päästä tuntuu huonolta,niin lähden''. Kaikki lähti siitä,että minulla ja exällä oli riita ja hän päätti alkoholin rohkaisemana panna omaa exäänsä. Hän kovasti itki kun kertoi asiasta jälkikäteen minulle, mutta tiesin että jos nyt en lähde niin en koskaan.

    Minulla on nyt ihana parisuhde,joka on kylläkin aika ajoin hieman hankalaa ja haasteellista ja suurimmaksi osaksi omien vanhojen haavojen takia. Luottamus on hirvittävän vaikeata saada takaisin,jos sen on kertaalleen menettänyt. Siksi käyn terapiassa ja siitä on ollut hirvittävästi apua minulle. :)

    En usko että pettäjä on aina pettäjä. Uskon,että varmasti minustakin jossain määrin olisi siihen,mutt moraalini on sen verran vahva,etten näe sitä nykyisen elämäntilanteeni kannalta todennäköiseksi tilanteeksi. Olen antanut anteeksi exälleni ja hän on edelleen osa elämääni. Uskon,että anteeksi antaminen on molempien kannalta kannattavampaa kuin kaunan kantaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. terapiassa tuon takia??? on joillain helppoa elämä...voisit osaltasi auttaa oikeasti kärsiviä

      Poista
    2. Typerää vähätellä toisen ihmisen tarvetta terapiaan, tai sitä, mikä on jollekkin ''oikeaa kärsimystä.'' Terapiassa, kun voi käydä kuka vaan puhumassa omista ongelmistaan, pienistä taikka suurista. Typerää myöskin heittää tuo Helppo elämä -kommentti. Aivan turhaa ruveta vertaamaan niitä ''oikeasti kärsiviä'' ja ihmisiä joilla on ''helppo elämä'', SINUN mielestäsi. Sähän kun et mistään anonyymikommentista kertakaikkiaan voi päätellä onko jollakin helppo vai vaikea elämä. Tuska on tuskaa, suru on surua, johtui se mistä tahansa.

      Toiseksi, mistäs sinä anonyymi 20:40 tiedät, että ensimmäinen ei auta niitä ''oikeasti kärsiviä''?

      MINULLE fyysistä pahaa oloa aiheuttaa ihmisten ajattelemattomat kommentit ja se, että unohdetaan rehellisyyden ja ilkeyden/loukkaavuden ero.

      Poista
  50. Mä en ole ikinä pettänyt eikä mua ole petetty. En usko että voisin antaa pettämistä anteeksi. En pysty ymmärtämään miten kukaan tekis niin rakkaimmalleen. Jos sä olet toiselle vihanen tai teillä menee huonosti, ei siinä vaiheessa petetä, siinä vaiheessa puhutaan. Jos sulla on parisuhde josta haluat pois mutta et uskalla sitä tehdä, tällön pettäminen on varmaa "hyvä" vaihtoehto. Tosin tällöinkin sä olet pelkuri ja no säälittävä. Jos pettää ei arvosta kumppaniaan lainkaan. Toki ihmiset tekee virheitä ja niistä opitaan. Mutta mä en haluais olla suhteessa jossa toisen virhe on pettäminen. Tuntisin itseni tällöin hyvin arvottomaksi, jo ajatus siitä on kammottava.
    Musta on todella rohkeaa että myönnät pettäneesi. Mutta tyttökulta, sä olet tehnyt väärin, niin väärin kun ihminen voi toiselle tehdä. Toisaalta toivon että pystytte sopimaan, toisaalta taas toivon että tää sun kumppani löytäis jonkun joka ei ikinä erehtyis moiseen virheeseen.. Koska hän sellaisen kumppaniksee varmasti ansaitsis.

    VastaaPoista
  51. Nyt koen todella suurta kunnioitusta sua kohtaan! Oot todella vahva ihminen ja aivan mahtavaa että otit asian puheeksi! Oma mielipiteeni on se, että pettämistä tapahtuu ainoastaan siksi, jos ei saa kaikkea tarvittavaa siltä kumppanilta. Suurimmassa osassa pettämiseen liittyvissä tarinoissa loppujenlopuksi syyllinen ei ole pettäjä, vaan petetty. Tottakai nuoruudessa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vielä täysin kypsiä ja valmiita seurustelemaan, jolloin helposti päätyy toisen kanssa pettämään puolisoaan. Mutta sitten kun puhutaan ihmisistä, jotka ovat jo kypsiä ja ovat valmiita seurustelemaan, silloin jos molemmat antavat toisilleen kaikki tarvittavat ja näyttävät rakkautensa toisillensa, pettämistä harvemmin tapahtuu. Voisi luulla, että henkilö jota petit, ei antanut sinulle tarpeeksi, ja heti kun sait kaipaamaasi, niin lähdit houkutuksen mukana. En toki tiedä tilannetta, mutta ei pettäjä tietenkään aina ole pettäjä. Silloin kun tapaat ihmisen, jonka kanssa oikeasti haluat perustaa perheen jne ja silloin kun oikeasti olet valmis sitoutumaan kunnolla, silloin uskon että pettämistä ei tule tapahtumaan. Toki ongelma on myös se, että mikä on pettämisen raja. Mutta pettämiseen on lähes aina joku syy, joko ihminen on oikeasti vain nuori ja tyhmä (mitä sinä Jenni et enää ole!) tai sitten siinä suhteessa on ollut jotain ongelmia joko tiedossa olevia, tai jopa tiedostamattomia! Älä tuomitse itseäsi liikaa, vaan mene elämässä eteenpäin ja muista, että kukaan ei sinua tule pettämään, jos yhdessä panostatte parisuhteeseenne täysillä ja ettekä epäile turhasta! :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suurimmassa osassa pettämiseen liittyvissä tarinoissa loppujenlopuksi syyllinen ei ole pettäjä, vaan petetty"
      Vittu ootko tosissas? Oot suorastaan säälittävä tän sun mielipitees kanssa. Pettäminen ei ole ratkasu mihinkään eikä sitä voi puolustella millään. Se on AINA väärin.

      Poista
    2. oletpa sairas, jos pettäminen lisää kunnioitusta.

      Poista
    3. ilmeisesti olet itsekin pettäjä?? se että ei saa kaikkea tarvimaansa kumppanilta, ei ole pettämisen syy kuin harvoissa tapauksissa. oikea syy on se, että pettäjä on sydämmetön ja lisäksi pervo kun haluaa kaikkia naida. Täydellisetkin puolisot saattavat joutua petetyksi.

      Poista
    4. En ole pettänyt, eikä mua ole petetty. Koen kunnioitusta SIKSI koska Jenni avautuu noinkin arasta asiasta. En missään vaiheessa maininnut että pettäminen olisi oikein, enkä puolusta pettäjiä. Mutta ette ilmeisesti itse pysty käsittämään asioita eri näkökulmista: Kasvakaa muutama vuosi, kokekaa enemmän asioita elämässä, niin ymmärrätte näitä aikuistenkin juttuja!

      Poista
  52. Karma on hyvä asia.

    VastaaPoista
  53. Minua on aikanaan petetty aika rankalla kädellä. Silloisella poikaystävälläni oli useita salasuhteita ja yksi niistä oli kestänyt puoli vuotta. Keräsin pitkään rohkeutta ja sain jätettyä miehen, mutta suhteen kummitukset eivät jättäneet rauhaan. Halusin tietää pettämisistä IHAN KAIKEN ja mässäilin surulla ja pahalla ololla. Masennuin ja aloin jo toivoa kuolemaa.
    Pääsin suhteesta irti lopulta ja aloin tapailemaan paljon miehiä. Näiden joukkoon mahtui yhteensä kolme tapausta joissa mies seurusteli. En mitenkään tietoisesti etsinyt toisen naisen roolia vaan kahdessa näistäkin tapauksista se selvisi minulle vasta jälkikäteen. Kolmantena osapuolena oleminen kuitenkin auttoi minua käsittelemään omaa entistä suhdettani. Tajusin sen, että pettäminen on AINA suhteessa olevan vastuulla. Olin aina kuvitellut että naiset vokottelivat miestäni ja olisin voinut vahtia häntä paremmin, mutta todellisuudessa se ei olisi ollut mahdollista. Jos mies (tai nainen) haluaa pettää niin kyllä konstit löytyy. Mustasukkaisuudella ja salapoliisintyöllä aiheuttaa vaan itselleen haittaa.
    Toinen asia mitä olin itse petetyksi tulleena ajatellut oli se että ei se vieraissa käyminen voi olla seksiä. Me sentään tunnemme toisenme ja tiedämme toistemme mieltymykset. Valetta sekin. Kaikki pettäjämiehet joiden kanssa olin päinvastoin halusivat purkaa rajuimmat fantasiansa vieraaseen naiseen. Tätä kutsutaan myös huora-madonna-ilmiöksi. Kotona oleva vaimoke on liian hyvä, jotta häneen voisi kajota samalla lailla kuin tuntemattomaan.
    Kolmas huomioni oli se miten säälittäviä pettäjät todellisuudessa ovatkaan. Kahdessa näistä kolmesta kokemuksestani on pettäjä jäänyt kiinni. Ja vaikka pettäjä kuinka olisi vannottanut seksin jälkeen että "me erotaan muutenkin kohta"tms. Niin auta armias sitten kun totuus paljastuu niin yhtäkkiä tämä toinen nainen onkin huora ja valehtelija ja elämänpilaaja vaikka mitä. Siinä saakin yhtäkkiä vihat ja haukut niskoilleen, ihan vain koska mies ei voi itselleen myöntää että kaikki paha on heidän omaa syytään.

    Onneksi nämä ajat ovat kaukana takanapäin ja olen nyt terveessä suhteessa. Ainoa rooli mikä minulla on kokematta on pettäjän rooli, mutta sille tielle en ikipäivänä lähde.

    VastaaPoista
  54. Ihminen ei petä jos oikeasti rakastaa. Silloin ei tule edes mieleen pettäminen. Pettäminen on mielestäni itsensä pettämistä. Jos pelkäät, että petät uudestaan, niin silloin kun löydät ihmisen jota oikeasti rakastat, et häntä petä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin totta!!!!!

      Poista
    2. kyllä voi pettää vaikka rakastaakin esim. joillain miehillä on sammoinen "tauti" että pettävät aina, vaikka kuitenkin rakastavat, eivät vain osaa olla pettömättä kun ovat niin tyhmiä, niille ei kannata haaskata omaa aikaansa,

      Poista
    3. 20.29, uskottele vaan itsellesi niin...

      Poista
    4. Ei silloin petä jos rakastaa, sellaiset miehet eivät sitten osaa rakastaa muuta kuin itseään.

      Poista
  55. Olen ollut kerran suhteessa ja petin. En ole onnistunut pohtimaan asiaa läpi itseni kanssa niin perinpohjaisesti että ymmärtäisin täysin miksi niin tein. Kuitenkin väitän tietäväni "reseptin" miten tulevaisuudessa osaisin olla pettämättä. Ensinnäkin, olin niin nuori ja itsekäs, ettei minun olisi pitänyt sitoutua keneenkään. Enää en aio suhteeseen ryhtyä mikäli yhtään tuntuu että osa minusta ei ole valmis. Toiseksi, en aio enää kertaakaa "tyytyä" keneenkään. Vaikka kuinka rakastinkin toista ja kovaa, niin tiedän että hän ei ollut minua varten eikä meitä tarkoitettu yhteen, minulle on sopivimpiakin kumppaneita. Kun ajattelen mennyttä suhdettani, tuntuu että jotain puuttui. Vaikka olin onnellinen, olin silti onneton. Kun ajattelen tulevaisuutta ja suhdetta ihmisen kanssa joka todella tuntuu minulle sopivalta kumppanilta, ihmistä jota ei tarvitse opetella rakastamaan, en voi ymmärtää mitä voittaisin pettämisessä. Edellisessä suhteessa siitä tuli hyvä olo, mutta tiedän että enää en tule tyytymään sellaiseen suhteeseen. Suhteessa jossa ei ole vastaavaa epävarmuutta en voi kuvitellakaan näkeväni syytä pettää. Mutta mikäli sorrun vielä elämän vietäväksi ja päädyn suhteeseen johon en välttämättä edes halua, en ihmettelisi mikäli sama virhe toistuisi. Nyt kuitenkin tiedän mitä haluan, enkä aio enää tyytyä huonompaan.

    VastaaPoista
  56. Minä en ole pettänyt enkä ole tullut petetyksi, mutta olen monta kertaa ollut "toinen nainen". En nää siinä pahaa, sillä niinä hetkinä olen ollut sinkku. Pettäjä saa mun puolesta olla huonolla mielellä, itseäni ei oikiasti kiinnostanut koko heidän suhde. Olen sitä mieltä, että sinkkuna saa tehdä mitä vaan ja suhteessa pettäminen on ainoastaan vain pettäjän vika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. samaa mieltä! kunhan ei kavereiden miehiin koske niin whatever

      Poista
  57. Jenni. Ihanaa että toit tän asian esille.. Tuntuu että olin ihan yksin ennen tätä. Mun viimeisimmässä(kin) suhteessa petin, ja mulla meni samanlaiseks fyysiseks pahoinvoinniksi se katumus ja häpeä. Oksetti, ahdisti niin paljon et ihan jotai itsemurhaa mietti useastikin.... Joku juttu siin täytyy olla jos pettää? Daddy issues, en osa sanoa..

    VastaaPoista
  58. Olen pettänyt ensimmäisessä liitossa loppuaikana useasti. Miksi? Siksi koska liitto oli tullut loppupisteeseen. Emme osanneet erota, vaan sinniteltiin lasten takia. VIRHE!!! Nykyisessä liitossa ei ole tullut mieleeni kertaakaan pettää, olemme olleet yhdessä jo 15vuotta.

    VastaaPoista
  59. Ite oon ollu sekä pettäjän että petetyn roolissa ja voin sanoa että kumpikaan ei ole helppo.

    Petettynä pettyy toiseen, menee luotto toiseen ja parisuhde kärsii tai mahdollisesti jopa loppuu. Mulla on edelleen kokoajan takaraivossa se odotus, milloin poikaystäväni pettää mua uudestaan tai jättää asioita kertomatta. Vaikka häneen pääasiassa pystynkin jo taas luottamaan ja hän on tehnyt erittäin selväksi että ikinä ei tule enää moista tekemään.

    Pettäjänä sen sijaan pitää päästä yli siitä, miten on voinut tehdä toiselle jotain niin kamalaa. Silloin menee luotto itseensä joka on ehkä kaikista pahinta. Tietysti on niitä idiootteja jotka ei piittaa toisten tunteista paskan vertaa eivätkä pode huonoa omatuntoa ja tulevat pettämään uudestaankin. Itselläni on kuitenkin niin korkea moraali (ei ilmeisesti tarpeeksi korkea kuitenkaan kun pettämiseen ajauduin) että kärsin niin paljon ja pitkään siitä, että itse petin, että en taatusti halua tehdä kenellekkään enää ikinä niin. Lesson learned! Onneksi tämä tapahtui kuitenkin "teinisuhteessa" eikä myöhemmin vakavammassa suhteessa ja nyt tiedän että en omalta osaltani tule pilaamaan enään yhtäkään suhdetta pettämisellä.

    Omalla kokemuksen syvällä rintaäänellä voin siis väittää että pettäminen on raskaampaa kuin petetyksi tuleminen.

    VastaaPoista
  60. Ei tarvitse pettää tai tulla petetyksi, kun on parisuhteessa jossa on hyvä olla ja jossa keskustellaan asioista avoimesti. Toistaalta eihän aina voi täysin varma olla kertooko toinen aina kaikesta, onko hän tyytymätön suhteeseen tai vaikkapa päässyt yli entisestä.
    Todellisen molemminpuolisen rakkauden kylläkin tunnistaa ja silloin osapuolet useimmiten on toisilleen kaikesta rehellisiä. Jos alkaa kokea, ettei saa suhteesta sitä mitä haluaa tai jokin ärsyttää, siitä pitää puhua. Silloin annetaan parisuhteelle mahdollisuus, toinen voi muuttaa tapojaan ja parisuhde voi kääntyä odotettuun suuntaan. Tai jos rakastut toiseen, siis ihan toden teolla, siitäkin pitää kertoa kumppanille.

    Pettäminen on raukkamaista, se on itsensä suojelemista . Kun parisuhde on huonossa jamassa, hankitaan salasuhde ja katsotaan mihin se kehittyy. Jos salasuhde kehittyy huonosti, se jätetään omaan arvoonsa ja ollaan tyytyväisiä, että on kuitenkin se oma autuaan tietämätön kumppani kotona sinua odottamassa ettet nyt jää yksin. Jos taas salasuhde kääntyy hyvään suuntaan, pidetään siitä kiinni ja jätetään jossain vaiheessa vanha kumppani jonkin tekosyyn varjolla yksin. Jättämällä asioita kertomatta ja tekemällä asioita toisen selän takana pettäjä suojelee itseään yksinäisyydeltä ja toisen vihalta. Tavallaanhan se on ihan luonnollista toimintaa, joskin ei meidän yleisesti arvostettujen normien ja moraalin mukaista. Toisen itsekkyys ja epärehellisyys loukkaa kumppania syvästi ja voi viedä elämältä pohjan hetkellisesti. Jos välität kumppanisi tunteista, puhu hänelle kaikesta. Puhu ennenkuin teet hänen selkänsä asioita jotka vaikuttavat suhteeseenne. Ja myös jos epäilet että kumppani pettää sinua, puhu !!!! Kaikki tapaukset tietenkin on omanlaisia, mutta niin usein suhteiden kariutumisen syynä on se ettei tärkeistä asioista puhuta silloin kun ne on ajankohtaisia. Juuri se on parisuhteen A ja O ,että asioista ollaan puolin ja toisin tietoisia, sekä suhteen eteen tehdään töitä yhdessä. Silloin harvemmin esiintyy turhautumista tai tyytymättömyyttä.

    VastaaPoista
  61. Jenni olet aivan mahtava ja rohkea persoona. Olen tätä aihetta viimeaikoina miettinyt paljon itsekseni ja kiva huomata että muutkin tätä pohtivat, vieläpä näin avoimesti. Kaikkeajhyvää sinulle kaunis! ♥ olet viisas ja järkevä ihminen Jenni. :)

    VastaaPoista
  62. Itse rupesin miettimään, että mikä sitten lasketaan pettämiseksi? Ajattelisin, että jos ylittää sen rajan minkä tietää olevan liikaa kumppanille lasketaan pettämiseksi. Oli se sitten pusu tai toisen vieressä nukkuminen. Haluaisin tietää mitä muut ajattelevat tästä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä sellainen oleminen toisen kanssa, josta et haluaisi puolisolle kertoa lasketaan jo pettämiseksi.

      Poista
  63. Mä vähän veikkaan että oon arviolta teitä muita lukijoita vuosia vanhempi, ja siksi mielipiteeni eriää teidän kommenteista niin suuresti. Mä en ihan oikeasti ymmärrä miten tuo pettäminen on niin paha asia.
    Mä en ole ennen pettänyt, mutta olen sallinut aviomiehelleni pettämisen. Meillä on kaksi lasta, ja olen kotiäiti. Rakastan elämääni, perhettäni ja miestäni. Mieheni järjestää bileitä, ja on monia öitä pos viikossa. Nuoria naisia ja alkoholia on hänen ympärillään siis monia kertoja viikossa.. Kun mieheni otti asian esiin niin olin järkyttynyt ja surullinen. Kuitenkin ymmärrän häntä nyt. Lapsien myötä valitettavasti omat seksihaluni häipyivät kun taas miehelläni tämän hänen työnsä myötä on vaan nousseet. En halua ikinä kuulla mieheni "seikkailuista" mitenkään tarkalleen, mutta haluan hänen ilmoittavan jos hän ei tule yöksi kotiin. Tottakai välillä kun näen hänestä kuvia facebookissa 19-20-vuotiaiden tyttöjen kanssa, alan helposti miettimään että onkohan hän ollut jomman kumman kanssa..
    En ole kommentoinut Jenni blogiisi ikinä, mutta halusin jakaa oman tarinani sillä uskon että se on hieman poikkeava. Minua ei tarvitse sääliä, olen todella onnellinen ja on ihana nähdä myös mieheni onnellisena ja lapsemme rakastavat isäänsä. Tälläinen järjestely nyt vain sopii meille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tollanen suhde toimii, mikä ettei. Onhan näitä vapaita suhteita monia. Ja jotkut pitkään yhdessä olleet parit järkkää iltoja jossa petetään kumppania.

      Poista
    2. Vähän eriasia tulla petetyksi kuin elää tuollaisessa vapaassa suhteessa, jossa olet sallinut miehellesi toiset naiset.

      Poista
  64. Itse en ole pettänyt entistä/nykyistä poikaystävääni mutta ensimmäisessä suhteessani mua petettiin. Annoin asian anteeksi lähes samoin tein rajun ahdistuskohtauksen jälkeen ja halusin jatkaa suhdetta, ero kuitenkin tuli reilun parin kuukauden jälkeen. Jätkän selitys tälle oli että "mä en vaan yksinkertaisesti pysty seurustelemaan." Vuotta myöhemmin tämä kyseinen 'pleijeri' (nimitti itseään tällä nimellä) kerskui meidän yhteisten kavereiden läsnä ollessa, miten käytti mua vain hyväkseen ja kumosi pettämisensä lauseella: "no kun ei me koskaan seurusteltu", vaikka muut olivat kanssani asiasta toista mieltä. Trauma jäi, nykyisessä suhteessani tosin en pelkää että mua petettäisiin uudestaan, mutta pelkään sitä, että heijastan minulle tehdyn pettämisen ja teen kumppanilleni saman vaikka olenkin täysin uskollinen.

    Sä Jenni toit oman näkökulmasi hienosti esiin, tää todistaa ettei kaikki pettäjät ole niin kusipäitä kuin annetaan ymmärtää. <3

    VastaaPoista
  65. Haluaisin tuoda esille omasta näkökulmasta asiaa, itse en ole pettänyt koskaan. Mutta olen ollut pettäjän kanssa, siis varatun ihmisen kanssa. Olin silloin nuori n. 16 vuotias, nykyään yli 20 vuotta, ja tällä hetkellä se kaduttaa suunnattomasti. Tekohetkellä ja sen jälkeen ei kyllä yhtään kaduttanu. 16-vuotias on junnu vielä eikä ajattele seuraamuksia. rikoin kauan kestäneen parisuhteen ja kannan siitä aina syyllisyttä.enkä kyllä ole sen pettäjän kanssa.. En voisi ikinä enään koskea varattuun . :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla sama tilanne saman ikäisenä. Olin 16v ja nykyään 20v :D mut muista että syyllisyys ei oo sulla vaan sillä, joka on parisuhteessa ja pettää! :)

      Poista
  66. Nykyihmiset eivät osaa rakastaa. Suhteisiin mennään liian helposti kun ei haluta olla yksin. Tänä päivänä ollaan niin keskittyneitä itseemme, omaan napaamme, ettei osata enää välittää muiden tunteista. Ollaan itse niin rikki, roikutaan yökerhoissa, vedetään pää täyteen aineita ja metsästää irtosuhteita. Kaikki on niin pinnallista. Miksi me aina vain etsitään parempaa, eikä voida tyytyä siihen mitä meillä on?

    Pettäminen on hirveää. Ei sellainen ihminen, petä, joka rakastaa toista. Mikään maailman kiusaus ei pitäis saada tekemään sillä tavalla. Aineissa, kännissä, whatever, sä tajuut kyllä, mikä on oikein ja väärin jos sä rakastat jotakuta.On oikeasti tosi vaikea ymmärtää, missä tilanteessa pettäminen olisi perusteltua ja hyväksyttävää. Ei se tee meistä läpikotaisin pahoja, jos me tehdään virheitä - me voidaan silti muuttua...Mutta niitä juttuja ei saa tekemättömäksi, eikä niitä loukattuja ihmisiä korjatuksi.Toivon että ihmiset osaisivat arvostaa enemmän toista ja edesauttaa heidän hyvää oloa, eikä aina vaan miettiä omia tarpeita ja halujaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi rakastaa vaikka pettää. Ikävä kyllä. Itse naimisissa ja mieheni on mulle kaikkeni, silti olen häntä pettänyt - ja rakastan miestäni.

      Poista
  67. Hyvä postaus! Itse olen pettänyt miestäni sen kaverin kanssa useampaan otteeseen, ja kyllä, se ei tunnu musta kivalta. Mua hävettää oma käytös. Rakastan miestäni yli kaiken, silti teen noin. Olen kamala ihminen ja ansaitsen tulla petetyksi. Mulla ei oo varaa olla mustis miehelle mistään.

    VastaaPoista
  68. On hienoa, että uskallat puhua vaikeasta asiasta näin rehellisesti ääneen. Siihen ei meni bloggari kykene! Itselläni ei ole kokemusta petetyksi tulemisesta tai pettämisestä, mutta tämä postaus sai kyllä ajattelemaan asiaa.

    t. Linnea
    http://linnealisa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  69. Miks ketään kiinnostais miltä susta tuntuu jos oot ollu niin kusimulkku et oot menny pettämään? Eiköhän kaikilla oo sympatiat oikeutetusti petetyn puolella.

    VastaaPoista
  70. Naurettavan helposti sanottu nämä "jos parisuhde on onneton silloin se lopetetaan, ei petetä" "miten kukaan voi olla suhteessa ja hetken mielijohteesta sortua pettämään?". Ihanko tosissaan ihmiset pitää asioita noin mustavalkoisina. Jos toisen ihmisen on päästänyt niin lähelle että on rakastunut ja avautunut kokonaan, ei sitä aina vain ole niin hemmetin helppoa vain poistua suhteesta vaikka se oikea ratkaisu olisikin. Ja millä periaattella pettäminen olisi aina vain seurausta hetken mielijohteesta? Näissä tilanteissa tosiaan se liha on mitä ilmeisimmin helvetin heikko, sellaisen ihmisen pitäisi jo tietää että suhteeseen ei ole asiaa jos pienikin houkutus saa sortumaan. Eri asia on tilanteet joissa takana on aitoja tunteita. Tällä en yritä oikeutella pettämistä, vaan huomauttaa, että pettäminen ei todellakaan aina johdu "heikosta hetkestä" tai yllättävästä houkutuksesta, hetken mieliteosta. Tuollaiseen pettämiseen minullakaan ei ymmärrystä riitä. Mutta ei asiat aina vaan ole niin hemmetin yksioikoisia kun jotkut täällä haluaa kuvitella, ihmiset tekee virheitä ja vaikka asiaa ei hyväksyisikään, sitä voi silti ymmärtää. Ja mitä tähän karmaan tulee, niin itse uskon että ihmisen vain pitää oppia se että pettäminen on väärin ja minä tein väärin. Jos et itse sitä opi niin ehkä se on sitten opittava kantapään kautta, että joku pettää puolestaan sinua. Itse usko oman läksyni oppineen. Ja mainittakoon vielä, että pettäminen ei ole petetyn syy.

    VastaaPoista
  71. Mä en rehellisesti sanottuna ymmärrä sua Jenni. Sä oot NAINEN ja sä petät?! Mä ymmärrän että miehet pettää, koska se on niiden biologinen vietti - siittää monta naista, kun yksi on siitetty, mies siirtyy seuraavaan. Naisella ei ole MITÄÄN biologista syytä pettää. Yritä alkaa kontrolloida omia halujas. Mun poikaystävä petti mua pari viikkoa mun tytön syntymän jälkeen, koska ei saanut seksiä multa 3 viikkoon synnytyksen takia. Se vaan on miesten biologinen vietti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei jumalauta :'D Miehillä oikein biologinen syy, sehä selittääki kaiken!

      Poista
  72. Oot tosi rohkea ja vahva nainen Jenni! Oon tosi pitkään lukenu jo sun blogia ja nyt mä heitän ekan kommentin tänne! Mä oon itse ollu just samassa tilanteessa ja mä kans kaipasin ja kaipaan edelleenkin vastauksia noihin kysymyksiin. Humalassa petin poikaystävääni ja reagoin sekä henkisesti että fyysisesti. Karu totuus tieten melkeen on vaan se että kerran ku pettää niin jää ainekin joidenkin näkökulmasta se leima otsaan joka on tosi typerää tieten riippuen millanen tyyppi kyseessä. Mun kohalla illan hairahdus johti eroon.. Mutta mä en nyt osaa sanoo enempää:I Kaikkea hyvää sulle♥ Sä kyl pärjäät samallalailla ku oot ennenki =)

    VastaaPoista
  73. Mun poikaystävä sit meni tekee sillee, että baarin jälkeen oli mennyt juttelemaan tytölle jonka oli nähnyt baarissa. Oli laitellut kaikkea että Oot tosi kuuma, tulkaa hakee en jaksa vielä nukkuu, haluun tutustuu, toivottanu hyvää yötä ja kaikkea... Ja oli käyttänyt pusunaama hymiöitä. Ja tätä en käsitä, vielä saman nimiselle kuin minä!! Ja mulla on harvinainen ja erikoinen nimi et ei tuu monta vastaa ja miten se on kehdannu men puhuu saman nimiselle. Ja kun kysyin syytä miksi hän on mennyt tekemään näin, niin hän vain vastaa en tiiä entiiä...

    VastaaPoista
  74. Karma is a bitch, tai ainakin oli mun kohdalla. Petin ensimmäisessä vakavassa suhteessa ja toisessa vakavassa suhteessa eli avioliitossani mieheni petti minua. Se johtikin sitten avioeroon. Sen jälkeen en ole pettänyt eikä minua tiettävästi ole petetty.

    VastaaPoista
  75. Mä näen pettämisen itsetunnon pönkityksenä ja ihailun haluna. Maailma on täynnä ihania, kauniita ihmisiä, mutta kyllä teon hetkellä nimenomaan se rakkaus omaan kultaan painaa ja punnitaan. Koska jokainen tuollaisella hetkellä tekee itse sen päätöksen, pettääkö vai ei. Se on nimenomaan päätös.

    VastaaPoista
  76. Kyllä se toisen pimpan lipaisu on niin ihanaa! Vaihtelu virkistää! Vai oliko se tällä kertaa kulli?

    VastaaPoista
  77. Minä oon kai tavallaan pettänyt. Seurustelin exäno kanssa vuoden, ja asiat olivat päin vittua. Ex oli narsisti, joka kohteli minua kuin paskaa. Juhannuksena sama loukkaaminen ja henkinen väkivalta jatkui, kunnes sammui telttaan. Näin ystäviäni ja silloisen edellisen ex~poikaystäni, keneen olin aina ollut ihastunut. Joimme hänen kanssaan viiniä ja päädyimme suutelemaan ja avauduimme ikävästä toisillemme. Seuraavana päivänä silloinen narsisti poikaystäväni itki minua takaisin, ja olimme vielä pari viikkoa, kunnes hän jatkoi sitä henkistä väkivaltaa minua kohtaan, ja piti lopettaa suhde. Narsisti exäni siis haukkui minua, syytti minua pettämisestä koko suhteen ajan (silloin en ollut pettänyt) vaikka kyttäsi puhelintani aina sen piippaessa, yritti pakottaa erinlaisiin seksuaalisiin tekoihin kiristämällä, rajoitti täysin sosiaalisen elämäni, ja lopulta kielsi minulta kaiken. Pakotti katsomaan leffoja yömyöhään ja menemään töihin aamuaikaisin. Jos nukahdin leffaa nukkuessa sain helvetinmoiset huudot. Edes suihkussa en saanut yksin käydä. Erosimme ja olen nyt 2 vuotta seurustellut juhannuksena uudelleen tapaamani exäni. En voisi olla onnellisenpi. Pettäminen ei kaduta, koska se oli minulle ainoa pakotie kammottavasta suhteesta, josta en muuten päässyt irti, sen jälkeenkin oli vaikeaa lähteä. Exä suhteen päättyessäkin vielä stalkkasi minua ja lähetteli lahjoja. Mulle tosta suhteesta jäi ikuiset arvet. Vaikka se loppui huonolla ja epäreilulla tavalla, en ole tuntunut katumusta. Se oli ainoa vaihtoehto. Nykyistäni en voisi ikinä pettää enkä ole ikinä muissa suhteissa pettää. Jos rakastaa, ei petä.

    VastaaPoista
  78. Pettänyt ja petetty.. Ystävälle sanon aina, pettäjällä on yhtä paha olo, kun petetyllä! Kukaan ei vaan tule ajatelleeksi sitä ikinä! Petetyllä voi olla puhdasomatunto, hän ei ole tehnyt mitään.. Mutta pettäjällä, huh.. Tunne on ihna hirvee, ei pysty kattoo peiliin tai jatkaa eteenpäin.. Mutta aina siittäkin selviää, niinkun kaikesta!

    VastaaPoista
  79. haha itse vietän nimenomaan mukavaa sinkkuelämää useiden varattujen miesten sängyissä ;) kiva varmaan naiselle kun mies on saanut sängyssä kanssani jo ihan kaiken mitä vaan toivoo. Olen myöskin pettänyt mutta ajattelen asiaa näin että seksi ei ole millään tavalla rakkauden osoitus joten miksi seksin pitäisi olla yhteydessä rakkauteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot kyllä sairas ja moraaliton ihmispaska...

      Poista
  80. Mä oon sitä mieltä, että kun löytää sen oikean ihmisen, niin ei petä. Ei yksinkertaisesti halua pettää. Tietty pettäminen on aina väärin jokaista kohtaan, mutta ainakin omalla kohdalla on käynyt näin. Faktahan se on, että huonossa suhteessa pettää helpommin.

    VastaaPoista