Eilen oli tosi kiva päivä, näin pitkästä aikaa Siljaa. Oikeesti meijän viime näkemästä oli melkeen 2 kuukautta. Oon ollut hieman surullinen, ettei mun paras ystävä asukkaan enää 10 minuutin kävelymatkan päässä, vaan yli 50 kilometriä musta. Eihän toi matka nyt ihan mahdoton oo, mutta eipä sitä enää voi iltasin soittaa, että tuutko röökille. Pyörittiin siis eilen keskustassa myöhään iltaan asti ja Jyri oli kans meijän messissä. Rakastan meijän kolmen koplaa!
Mulla oli myös eilen varattu aika yhteen mestaan, jossa käyn nyt säännöllisesti juttelemassa tästä masennuksesta. Muistatteko kun viime syksynä tein postauksen, että mulla todettiin pitkäaikainen masennus? Noh, nyt vuoden jälkeen oon edelleen samassa pisteessä. Oon ollut kokoajan. En oo tosiaan vieläkään alottanut mitään lääkitystä, vaikka niitä tyrkytetään ovista ja ikkunoista. En oikeen tiedä miksi oon kokoajan sanonut ei. Mutta ehkä mulla ei kohta oo enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin alottaa ne, koska tää tilanne on ollut samanlainen liian pitkään eikä tää voi ikuisuuksiin näin jatkua.
Mutta sitten iloisempiin aiheisiin! Tosiaan ylhäällä olevat kuvat kertovatkin jo kaiken oleellisen: minä ja Jyri ollaan yhdessä, ollaan oltu itseasiassa jo jonkin aikaa. Tai sitten ei :D Mistä lähtien kavereiden lisäämä yhteiskuva on tarkottanut seurustelua? Ja ennenkuin kellään on asiasta varmaa tietoa, niin aletaan kuhisemaan keskustelupalstoilla, että millanen ystävä tuo Jenni oikeen on kun kehtaa ottaa bestiksensä eksän. Jotkut taas kommentoivat, että ei Jenni ja Jyri ole yhdessä, Jenni vaan huomiohuoraa ja kerää klikkauksia blogiinsa, säälittävä muija. En tiennytkään, että kun lisää kaverin kanssa kuvan Instagramiin niin sillä hakee vaan huomiota ja lisää kävijöitä. Ihmeelliseksi mennyt tää maailma.. ;)
