torstai 22. lokakuuta 2015

Kolmen kopla

IMG_5406IMG_5420
Eilen oli tosi kiva päivä, näin pitkästä aikaa Siljaa. Oikeesti meijän viime näkemästä oli melkeen 2 kuukautta. Oon ollut hieman surullinen, ettei mun paras ystävä asukkaan enää 10 minuutin kävelymatkan päässä, vaan yli 50 kilometriä musta. Eihän toi matka nyt ihan mahdoton oo, mutta eipä sitä enää voi iltasin soittaa, että tuutko röökille. Pyörittiin siis eilen keskustassa myöhään iltaan asti ja Jyri oli kans meijän messissä. Rakastan meijän kolmen koplaa!

Mulla oli myös eilen varattu aika yhteen mestaan, jossa käyn nyt säännöllisesti juttelemassa tästä masennuksesta. Muistatteko kun viime syksynä tein postauksen, että mulla todettiin pitkäaikainen masennus? Noh, nyt vuoden jälkeen oon edelleen samassa pisteessä. Oon ollut kokoajan. En oo tosiaan vieläkään alottanut mitään lääkitystä, vaikka niitä tyrkytetään ovista ja ikkunoista. En oikeen tiedä miksi oon kokoajan sanonut ei. Mutta ehkä mulla ei kohta oo enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin alottaa ne, koska tää tilanne on ollut samanlainen liian pitkään eikä tää voi ikuisuuksiin näin jatkua.

uploadupload
Mutta sitten iloisempiin aiheisiin! Tosiaan ylhäällä olevat kuvat kertovatkin jo kaiken oleellisen: minä ja Jyri ollaan yhdessä, ollaan oltu itseasiassa jo jonkin aikaa. Tai sitten ei :D Mistä lähtien kavereiden lisäämä yhteiskuva on tarkottanut seurustelua? Ja ennenkuin kellään on asiasta varmaa tietoa, niin aletaan kuhisemaan keskustelupalstoilla, että millanen ystävä tuo Jenni oikeen on kun kehtaa ottaa bestiksensä eksän. Jotkut taas kommentoivat, että ei Jenni ja Jyri ole yhdessä, Jenni vaan huomiohuoraa ja kerää klikkauksia blogiinsa, säälittävä muija. En tiennytkään, että kun lisää kaverin kanssa kuvan Instagramiin niin sillä hakee vaan huomiota ja lisää kävijöitä. Ihmeelliseksi mennyt tää maailma.. ;)

59 kommenttia:

  1. Hei! Ikävää et on masennusta ilmassa, mut haluan vain sanoa yli kymmentä eri lääkettä kokeilleena et toivoisin etten ois koskaan koskenutkaan niihin enkä siis voi suositella muillekaan. Kaikkia muita piristyskeinoja kehiin. Voimia!<3

    VastaaPoista
  2. Sä vaikutat näin ulkopuolisen silmiin niin positiiviselta ja iloiselta, että on hankala käsittää tota masennusta. Mutta niinhän se menee, että vaikka esim. toinen hymyilisi, niin vain hän itse loppujen lopuksi tietää ja tuntee ne todelliset fiiliksensä. Paljon paljon tsemppiä, toivottavasti tilanne saataisiin hallintaan ilman lääkitystä :(

    Ja huhhuh näitä spekuloivia ihmisiä. Bloggaajalla on yksityiselämänsä ihan niinkuin meillä muillakin ja on aika sairasta pohtia esim. näitä ihmissuhdekuvioita jossain keskustelupalstoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, ettei muut välttämättä huomaa mitä toinen oikeesti tuntee ja käy läpi. :-( Ihminen, joka ulospäin näyttää iloiselta ja siltä että kaikki on loistavasti, saattaa oikeasti olla aivan pohjalla, tuntea lähes jatkuvasti, ainakin yksin ollessaan, pahaa oloa ja olla vakavasti masentunut. Toisille se vaan on niin paljon vaikeampaa näyttää muille se oma paha olo, esimerkiks omalla kohallani on näin. Mutta paljon tsemppiä Jenni <3 Toivon niin kovin, että sulla ois parempi olla, etkä joutuis kärsiä pahasta olosta ja ahdistuksesta.. :(

      Poista
  3. Heippa! Pakko kommentoida tohon lääkeasiaan. Mulla itsellä on vaikea masennus, joka muutettiin yläasteella kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi ja se on ollut ihan alakoulusta lähtien, nyt oon päälle kahdenkymmenen.
    Söin erilaisia masennuslääkkeitä, mielialan tasaajia jne. siis vuosia ennen kuin vuosi sitten lopetin ne.
    En suosittele aloittamaan mitään lääkitystä ellei ole ihan pakko!
    Se kun jää riippuvaiseksi ja lopettaa ne oli mun elämäni yks kauhein tunne, monta päivää meni ihan koomassa ja kärsin viikon ajan kymmenen vuoden vierotusoireista..
    Lääkkeet teki musta ihan haamun, en ollut surullinen enkä iloinen, en tuntenut yhtään mitään.
    Joten en suosittele!
    Tsemppiä sulle masennuksen kanssa, masennus onneksi ei ole pysyvä sairaus vaan siitä moni parantuu :-)

    VastaaPoista
  4. Heippa Jenni :) Olen vasta aloittanut blogisi lukemisen ja en siksikään tiennyt tästä sinun masennuksestasi. Ja se on myös niin totta, että ulospäin masennusta ei välttämättä näy, koska masentunut ei ole sama asia kuin olla surullinen - näin monet tuntuvat olettavan kuitenkin. Ja ulkoiset "puitteet" voi olla miten hyvässä kunnossa, vaikka sisältä on niin rikki kuin vain voi olla... Mutta erityisesti halusin sanoa, ettei lääkkeitä tarvitse pelätä. Lähtökohtaisesti lääkkeitä syödään vain sen ns. akuuttivaiheen aikana ja hieman sen yli, jotta lääkettä ei vahingossa lopeteta liian aikaisin.

    Itse söin pitkäaikaiseen, keskivaikean ja vaikean rajoilla menevään masennukseen lääkkeitä noin puoli vuotta, ne olivat kyllä pelastukseni... En olisi esimerkiksi pystynyt valmistumaan, koska toiminta- ja aloitekykyni oli masennuksen vuoksi niin alhainen, etten edes saanut syötyä joinakin päivinä, saatika lähdettyä kouluun. Lääkkeet katkaisivat tuon kierteen. Monta vuotta minulle oli lääkehoitoa tarjottu eri yhteyksissä, enkä ollut halunnut, joten ymmärrän hyvin fiiliksesi. Mieti rauhassa ja keskustele eri tahojen kanssa, jos mahdollista, niin itse tein. Lisäksi oma lääkärini oli todella ymmärtäväinen eikä painostanut, vaan antoi minun rauhassa pohtia ja rohkaisi omaan päätöksentekoon.
    Tietenkään lääkehoidon ei tule olla ainoa hoito, ja itse kävinkin ensin depressiohoitajalla ja lopulta pääsin psykoterapeutille. Olen käynyt aiemmin juttelemassa eri tahoille, kuten psykologille ja lääkärille, vuosien mittaan. Kuitenkin vasta psykoterapiassa on tämä vuosien mittaan kestänyt piina alkanut hiljalleen helpottaa. Lääkkeen lopettamiseen liittyvät oireet ovat yksilöllisiä, mutta niistä selviää ja pystyy toimimaan normaalisti arjessa, kun ei lopeta täysin seinään, vaan mahdollisimman hitaasti pudottaa määrää viikko viikolta.
    Tsemppiä sulle ihan hirveästi. Huonot päivät ei oo merkkinä siitä, että olisit jotenkin heikko. Ne itse asiassa on niitä päiviä, jolloin kaikista eniten joutuu taistelemaan, jotta selviää. Olet vahva, koska olet edelleen tässä. "Broken crayons still color." :)
    - IM

    VastaaPoista
  5. Moikka Jenni!
    Tsemppiä pahaan oloon :/ itsellänikin oli lääkkeet käytössä paniikkihäiriöön/lievään masennukseen 3vuoden ajan. Olin ensin niitä kovasti vastaan enkä meinannut ottaa niitä. Mutta niiden käyttöönotto oli kyllä elämäni parhain päätös. Ainahan voi kokeilla lääkkeitä ja jos ne ei tunnu hyvältä ne voi jättää pois! Suosittelen kokeilemaan niitä ne varmasti auttavat sinua elämään normaalia arkea ilman pahaa oloa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä lääkkeitä ei todellakaan niin vaan lopeteta.

      Poista
  6. Hahahha toi oli niin arvattavissa ton kuvan jälkeen et taas omaan elämäänsä kyllästyneet sekä kriipparit joille muiden (esim sun) elämä on keskipiste käyttävät aikansa puiden tota kuvaa ja tuhlaamalla yöunensa ku miettivät vaan miten hirvee kaveri nyt oot Siljalle ku sen ex nyt varrrmaan on sun nykyne ku tollasia hirveen intiimejä kuvia lisäilette yhessä. Lol :D onneks osaat ottaa varmasti huumorilla tommoset juorujen yritykset :D

    VastaaPoista
  7. No ihan kun tolla kuvalla ei ois haettu just semmosta huomioo että ootte yhessä. Ihan just sen näköinen. Ei voi kiistää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nojoo toi kuva ja jyrin kommentti siihen oli just sellasta huomionhakuu et oisitte yhessä. Tykkään Jenni tosi paljo sun blogista ja oot mahtava persoona kaikin puolin eli pahalla en tarkota, mut varmasti itsekin ymmärrät että tollasen ymmärtää aika helposti väärin.. :D

      Poista
  8. Älä saatana koske masennuslääkkeisiin. Voin kertoa et sen jälkeen et ainakaan tuu olemaan oma ittes!! Kokeile kaikkea muuta, suosittelen kovasti joogaa!! vaikka ajattelisit että "se on pelkkää jumppaa" tms. niin ei, se on paljon muuta ja tajuat sen vasta kun käyt hyvän jooga opettajan tunnilla! Muista syödä vitamiineja :) ne ihan oikeesti auttaa! Osta kirkasvalolamppu, tee kaikkesi ennen lääkkeitä :(

    VastaaPoista
  9. Moikka. Kaikenlaisia asenteita masennuslääkkeitä vastaan on, mutta kyllä se vaan niin on että masennuksen hoidon yksi peruspilareista on asianmukainen lääkitys avohoidon (tai osastohoidon) lisäksi. Onhan niillä lääkkeillä haittavaikutuksia ja joskus joutuu kokeilemaan montaa lääkettä ennen kuin sopiva lääke/annostus löytyy, mutta on niitä positiivisiakin kokemuksia ja monia keille lääkitys on ollut iso apu. Niiden kanssa vaan saa olla kärsivällinen ja niitä pitäisi syödä se puoli vuotta vähintään. Vuoden kestänyt masennus kuulostaa jo siltä että kaikki mahdolliset keinot kannattaa kokeilla. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  10. Mun paras ystävä sairastu masennukseen, ei ensin huolinu lääkkeitä.. on lääkevastainen kovasti mutta saatiin se ylipuhuttua ja aloitti lääkityksen. Ei menny kauaa ku alko elämä kirkastumaan ja sai vuoden jälkeen lopetella lääkettä. Kovasti oli ns. Koukussa lääkkeeseen ja varovasti lääkärin ohjeeiden mukaan lopetteli lääkettä monta kuukautta.. välillä piti ottaakkin enemmän koska alko menemään huonommin. Nyt parin vuoden jälkeen ei tarvitte enää lääkettä, ja elämä on tasapainossa.. mä suosittelen aloottamaan oikeesti lääkityksen, nykypäivänä ne lopetetaan hiljalleen..
    Ihana että sulla on ystäviä tukemassa sua, etkä jää yksin olosi kans!
    T. Jonna

    VastaaPoista
  11. järkytyin ku luin tuon että niin, me ollaan oltu jo tosiaan yhdessä tässä... XDD vitsi vitsi onneks :DDD Jenni, oon lukenut ite paljon siitä, miten masennuslääkkeet muokkaa mieltä ja voi jopa lisätä alakuloisuutta. Ilmeisesti 3 ensimmäisen viikon aikana käytössä itsemurhariski lisääntyy hurjasti. Ystäväni aloitti mielialalääkkeet, ja hänestä tuli todella aggressiivinen. Varsinkin jos baariin tai alkoholia käyttämään lähtee, voi yhteisvaikutus oikeasti yllättää. Asioista puhumisen sanotaan olevan paras lääke. oletko kokeillut liikuntaa yhdessä kalaöljyvalmisteiden kanssa? Liikunta oikeasti auttaa ja täyttää päiviä. Pitää löytää itselleen sopivin muoto: jos ei salille kiinnosta mennä, ulos kävelylle ja pikkuhiljaa juoksulenkkejä. Syön itse omega3:sta ja b12 vitamiinia paniikkihäiriöön. b12 auttaa masennukseen myös, usko tai älä. Omega tasaa mieltä.

    "Aikuisen ihmisen kliinisen masennuksen hoidossa tarvitaan yleensä 1-2 grammaa päivässä. Ellei se auta kolmessa kuukaudessa, voi päiväannoksen nostaa 3-4 grammaan.

    E-EPA kalaöljystä ei aina yksin riitä – eikä sama annos välttämättä tehoa yhtä lailla kaikkiin potilaisiin – mutta sen tehoa voidaan lisätä ottamalla samanaikaisesti muita aivoihin edullisesti vaikuttavia ravintolisiä. Johtavat amerikkalaiset ja englantilaiset psykiatrit suosittavat 90 prosenttista E-EPAa ja sen kera aina myös antioksidantteja. Yksi tehokkaimmista ja monipuolisimmista antioksidanteista on karnosiini."

    "Myös joukko sairauksia voi aiheuttaa masennusta. Tällaisia ovat ainakin diabetes, erilaiset syöpäsairaudet, sydän- ja verisuonitaudit sekä kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminta. Myös Parkinsonin taudin sekä foolihapon ja muiden B-vitamiinien puutostilan on havaittu aiheuttavan masennusta."

    http://terveyshymy.fi/artikkelit/masennus-on-masentavan-yleista

    Tutustu myös mäkikuismaan. Se ei välttämättä tehoa vakavaan masennukseen, mutta mitä menetettävää on, jos vaihtoetona on mielialalääke tai esim kalaöljy?

    VastaaPoista
  12. Musta on tosi röyhkeetä, ettet sä vastaa juuri mihinkään kommentteihin enää. Ihmiset kuitenkin lukee sun blogia ja kommentoi kaikenlaista, mutta sä et voi edes nähdä vaivaa, että vastailisit ihmisten kommentteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vastasin jokaiseen kommenttiin edellisessä postauksessa, joten en nyt oikeen ymmärrä? Aijon myös vastata näihinkin, kuhan kerkeän jokaisen lukea ajatuksella läpi.

      Poista
    2. Mutta Edgar-postauksessa et tainnu vastata yhteenkään :D että hyvin hoidettu!

      Poista
    3. Eikä vastannut näihinkään kun että on plaa oon kiitollinen yms :D

      Poista
  13. Hmm, lääkkeet voi auttaa pahemman vaiheen yli, kyllä. Mutta se aika, minkä lääkityksen vaikutuksen alaisena oot, ei oo mitään herkkuu. Oli se sitten miedohko Cipralex, rauhottava Opamox tai unen tuova Temesta. Mä oon kokeillu näitä kaikkia, ja lisäksi varmaan kymmentä muuta. Sitten kaikista pois vierottautuminen on aina oma työnsä. Olin varmaan yli 3 vuotta millon minkäkin lääkitysten vaikutuksen alaisena, ja kunpa en ois ollut.. ne lopettaessani aloin vihdoin pikkuhiljaa taas elää. Vaikka sanotaan ettei lääkkeetsun persoonaa muuta.. ei ne muutakaan, mut vaikuttaa siihen erittäin lamaavasti. :/ Mä lisäks lihoin lääkitysten takii aika paljon, mutta nyt myöhemmin oon saanu kaikki kilot pois! Sori, että pelottelen näillä lääkeasioilla, koska voithan aina kokeilla, varsinkin jos masennus tuntuu kestämättömältä.. Lääkkeiden vaikutukset ja tehokkuus on aina yksilöllistä.

    VastaaPoista
  14. siis seurustelette vai ette? miten on niin vaikeaa kirjottaa selkeesti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ootko vähän tyhmä...:D

      Poista
    2. Tai sit sä ano 19.01 oot vaa nii tyhmä ettet tajuu

      Poista
  15. Sosiaali- ja terveysalan ylempää tutkintoa opiskelevana voin sanoa, että älä tartu masennuslääkkeisiin. On tehty monia tutkimuksia ja monelta eri taholta on näyttöjä, että ylipäätänsä masennuksesta kärsivien ei tulisi syödä masennuslääkkeitä, sillä ne ajavat ihmisen lääkkeidensyömiskierteeseen, ja kohta masennuksen lisäksi täytyy potilaan käydä myös vieroituksessa. Pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivien toipuminen vie aikaa, useita vuosia hyvinkin. Mielestäni olet jo ottanut askeleen eteenpäin, kun tunnistat, oletko edistynyt viimeisen vuoden aikana. Varmasti tuntuu turhauttavalta, mutta yleensä pitkäaikainen masennus on vaatinut myös useita vuosia kehittyäkseen, niin ei se hetkessä haihdu. Vuosi ajanjaksona ei ole ikuisuus, vaikka siltä saattaakin tuntua. Toivotan paljon tsemppiä sinulle, aikaa se ottaa mutta kyllä se aurinko silti talvellakin paistaa.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ollaan samalla alalla ja sanoit just sen mitä itekki olin aikeissa sanoa! :D

      Poista
    2. Muista myös, että kaikkea mitä netissä väitetään ei kannata uskoa, varsinkaan jos viitataan tutkimuksiin, joita ei kuitenkaan linkata väitteiden tueksi...

      Poista
    3. Perhana, mun ois pitäny lukea tuo tutkimus pari vuotta sitten :S Söin masennuslääkkeitä ja lopetettuani en joutunut lääkkeidensyömiskierteeseen enkä vieroitukseen. Voi kun oisin tiennyt että ne tollasta aiheuttaa, niin oisin sitten voinut aloittaa kierteen ja mennä vieroitukseen. Nyt vaan elän ihanaa elämääni parantuneena msennuksesta, vailla mitään lääkeriippuvuuksia :S

      Poista
  16. Ite kärsin myös vakavasta masennuksesta, mutta lääkkeiden avulla sain elämän taas hallintaan. Lääkkeet auttaa sut siihen pisteeseen että jaksat oikeasti siellä terapiassa alkaa ratkoa niitä asioita mistä se masennus kumpuaa. Toivottavasti helpottaa sullakin pian <3

    VastaaPoista
  17. Oon seurannut sua alusta asti, ja tää taitaa olla ensimmäinen kerta kuin sulle kommentoin.
    Suosittelen harkitsemaan masennuksen hoitoa noilla lääkäreiden tyrkyttämillä lääkkeillä. Nehän vain poistavat oireet, eivätkä syytä.
    Voisiko pohdiskelu, ja jonkinlainen lepo/vaihtoehtohoidot olla ensisijainen askel masennuksen hoidossa?
    Myös luonto voisi auttaa!
    Olen nähny läheltä monia traagisia kohtaloita mielialalääkkeiden käyttäjistä joten kokemukseni ovat todella negatiiviset.

    Jenni, kaikkea hyvää sekä erityisesti jaksamista sinulle!
    Aina ei tarvitse olla vahva tai esittää sitä. On lupa myös murtua ja olla vain ihminen. <3

    VastaaPoista
  18. Sama kohtalo kuin Lauralla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voit olla noin röyhkeä. Jenni paljon voimia sulle taisteluun masennusta vastaan, kokemuksella voin sanoa että älä koske lääkkeisiin. :-(

      Poista
  19. Jos lisäät tollasen kuvan ni aivan varmasti ymmärrät sen herättävän spekulaatiota :D Nyt tuntuu ku yrittäisit tehdä muista ihmisistä jotenki ''tyhmiä'' vaikka ihmisten spekulaatio ton kuvan jälkeen on aivan luonnollista. Tietysti ne jotka sua alko heti haukkumaan niin onkin sitten asia erikseen.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain tyhmät kuvittelee tosta kuvasta että JENNILLÄ ja JYRILLÄ ois jotain. Ette varmaan ikinä halaile kavereitanne. Voi vittu mitä idiootteja.

      Poista
  20. Uskon et alkoholi, huumeet, työttömyys ja kouluttamattomuus voi olla syitä myös tohon sun masennukseen. Mä ainaki piristyin ku sain töitä ja pääsin kouluun ja aloin elää niinku aikuinen ihminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on koulu ja duuni enkä käy ulkona juhlimassa.

      Poista
    2. No nyt suollat kyllä pahinta paskaa mitä oon vähää aikaa kuullu :D

      Poista
    3. Pitääkö mun lähettää sulle postissa mun koulutodistus ja työsopimus? Ja viimeksi oon ollut kunnolla juhlimassa Summer Soundeilla, tänä syksynä käynyt ehkä kerran tai kaks näyttää naamansa nopeesti jossain baarissa, en kutsu sitä juhlimiseksi. En ees kyllä ymmärrä miksi kirjoitan tätä, ei mun tarvitse kellekkään todistella mitään..

      Poista
    4. Ei nyt pahalla, mutta eikös sun koulu ollut juuri pitkään tauolla? Ja en nyt tiedä 100% mitä duunia teet, mutta sellaisen kuvan olet itse antanut että kyseessä on vain joku keikkatyö? Ja vaikka et nyt juhlisi paljoa, niin kyllä ne kuukausien/vuosien takaisetkin päihteiden käytöt vaikuttaa nykytilanteeseen. Mutta tosiaan, älä tartu lääkkeisiin jos vaan mahdollista!

      Poista
  21. Kannattaa lopettaa alkoholin käyttö, se masentaa oikeesti pidemmän päälle :( kannattaa lukee aiheesta

    VastaaPoista
  22. Terapian pitäisi olla aina ensimmäinen vaihtoehto, ja vasta myöhemmin voitaisiin tarvittaessa harkita lääkitystä. Toivottavasti löydät taas uskon ja toivon hyvään tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  23. Ootko alottanu psykoterapian vai käyny puhumassa "miten nyt on mennyt/ mitä kuuluu" tyyppistä jollekin terveysasemalla? Oon nimittäin ite myös ollu masentunu ja käyny tämmösellä psykiatrisella sairaanhoitajalla puhumassa ja omalla kohdalla siitä ei tuntunut olevan lähes tulkoon mitään hyötyä. Tottakai se on parempi kuin ei mitään, mutta jos et vielä oo alottanu säännöllistä psykoterapiaa, niin se kannattaa ennen mitään lääkkeitä. Sairaanhoitajan ja lääkäreiden kautta voit saada myös sen kelan tuen siihen.

    Varmaan ehkä tiesitki jo kaiken, mitä äsken sanoin.. en tiiä mitä muuta osaisin sanoa kun että yritä olla kärsivällinen ja jaksaa sinnitellä. Liikunta ja ruokavalio, päivärytmi ja omien ajatusmallien tarkastelu ja pohdiskelu voi auttaa. Konkreettiset asiat, jotka sisältää ihmisten ilmoilla olemista, kavereiden näkemistä, liikuntaa jne.. Pohdiskelulla tarkoitan, että itse voi löytää ratkaisuja asioihin ja syy- seuraus suhteita. Voi pikkuhiljaa puuttua omaan vääristyneeseen ajatuksen kulkuun tai uskotella itselleen positiivisia asioita. En kuitenkaan todellakaan suosittele miettimään mitään lannistavia asioita liikaa. Et enemmänkin niiden kohdalla muistuttaa itselleen, että ne on vaan aivojen tuotosta ja pystyt jollain tavalla itse myös hallita niitä. Ne tuntemukset vaikka olisivatki myös fyysisiä ei itsessään vahingoita sua.

    Masennuksen kanssa pitää mun mielestä oppia elämään ja olemaan jollain tavalla sinut. En tarkota, et sun pitäis tyytyä elämään noin, vaan antamaan sille aikaa ja tilaa. Se uusiutuu helposti ja tulee monella aalloittain. Eli en usko, että siitä parannutaan sormia napsauttamalla tai välttämättä täysin, jos ihmisellä on vahva esimerkiksi perinnöllinen taipumus siihen, eli ns. "Sisäsyntyinen" ja biologinen taipumus. Ei aina, mutta usein myös kyllä masennuksessa on perinnöllinen taipumus. Mut se ei tarkota, ettei siitä vois parantua ja elämänlaatu olla oikeesti hyvä.

    Ite oon päässy todella paljon eteenpäin mun omassa tilanteessa ja sen takia tunnen et voisin sanoo jotain mikä vois auttaa. Ympäristön ja elämäntilanteen ja kaikkien konkreettisten asioiden lisäks kun siihen vaikuttaa aivojen biologinen toiminta. Kaikkee ei voi ite hallita mut niiden hallitsemattomien asioiden hyväksyminen ja niihin suhtautuminen on se, mikä on sun hallittavissa. Ku oppii suhtautuu niihin asioihin rauhallisemmin ja paremmin, ne ei satuta enää niin paljon tai vie sua enää niin alas. Tietty kaikilla on erilaiset kokemukset että voihan se olla, et mikää näistä ei ees kuulosta sulle tutulta. Toivottavasti täst oli edes jotain pientä apua. Muista, että oot vahva ja pääset tästä vielä yli.

    VastaaPoista
  24. Älä ihmeessä anna kenenkään tänne ilkeitä juttuja kirjoittelevien pilata sun päivää, tai edes hetkeä. Oot tosi mahtava nuori nainen ja sulla on mielenkiintoinen blogi. Mä olen jo keski-ikäinen nainen (kai?), mutta lueskelen silti kaikenlaisia blogeja, ihan mielenkiinnosta, kun oma lapsikin on jotain teidän ikäinen.

    Mut tosta msasennuksesta vielä; se annetaan tosi usein diagnoosiksi nykyään. Yritä suhtautua siihen kuitenkin niin, että se on vaan vaihe sinun elämässä, ja sun mieli yrittää kertoa sinulle, että sinun olisi muutettava jotakin elämässäsi, koska nyt olet surullinen. Masennus on surua jostakin. Joten jos alat käyttää lääkkeitä, voi tuo prosessi jäädä sinulla tekemättä, koska lääkkeet turruttavat oloa.
    Vaikka se nyt tuntuukin, että alakulo ei mene ohi, niin se menee, luota vaan. Yritä koko ajana vaan muistuttaa itseäsi siitä, mitä hyvää elämässäsi on ja mene pikku askelia eteenpäin.

    VastaaPoista
  25. Mulla alkoholilla läträäminen aiheutti masennuksen. Oikeastaan voidaan sanoa, että mulla oli alkoholiongelma, enkä sen takia käynyt töissä tai koulussa ja ihmissuhteet kärsi. Kun tajusin rajoittaa juhlimista, elämänlaatu parani huomattavasti ja masennus kaikkosi vähitellen. Suosittelen siis miettimään, onko päihteidenkäyttö riistäytynyt käsistä. Ja ei, en tosiaan tiedä miten paljon käytät ja mitäkin enkä väitä, et olisit joku deeku, vaan halusin kertoo oman syyni miksi masennuin :) Myöskin se, ettei oo mitään perusrutiineja (koulu, työ, harrastukset yms) varmasti pidemmän päälle tuntuu raskaalta ja aiheuttaa masentuneisuutta.

    VastaaPoista
  26. En suosittele lääkkeiden käyttöä, vaikka joo vaikutukset onkin yksilöllisiä... mut silti. :(

    VastaaPoista
  27. Millon se tv-ohjelma tulee?! Syksyhän on jo ohi kohta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huijausta koko paska

      Poista
    2. MINÄKIN HALUUN TIETÄÄ!! :)

      Poista
    3. Ohjelma tulee ulos talvella/keväällä :)

      Poista
  28. Mulla oli hyvin sama tilanne muutamia vuosia sitten. Mikään ei huvittanut, pää oli sumussa, energiaa ei riittänyt mihinkään, nukuin ja lepäilin oikeastaan koko ajan, lihoin 15kg vuodessa, mieliala oli hyvin synkkä ja halusin joinakin päivinä vain kuolla. Tuntu että mikään ei auta, mulle lykättiin masennuslääkkeet ja siitä se kierre alko. Kokeilin 8 eri lääkettä eikä mikään toiminut. En oikeen tiennyt minkä takia olin masentunut ja kävin silti terapiassa. Mulla on myös imeytymishäiriö... No meninpä yksi kaunis päivä lääkäriin ja diagnoosina anemia ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Varsinkin toi rautakuuri on parantanut mun oloa aivan älyttömästin ja voin sanoa, että olen herännyt henkiin! Joillekkin voi olla apua masennuslääkityksestä, mutta suosittelen, että laita ravintopuoli kuntoon ja tutkituta veriarvot.

    VastaaPoista
  29. kaikki aineet & alkoholi yms pois niin alkaa elämänlaatu parantua

    VastaaPoista
  30. Itse sairastan tällä hetkellä keskivaikeaa masennusta, joka aikoinaan on pitkäaikaisen trauman myötä puhjennut. Mutta joo, mulla oli kanssa tosi vaikeeta toi lääkkeiden alottaminen. Mietin ja harkitsin tosi pitkään, mutta lopulta kun kunto oli niin paska, enkä enää kestänyt sitä oloa, päätin että nyt ihan mitä vaan, jotta tää olo parantuis. Ja voin kyllä sanoa, ettei oikeestaan oo mitään huonoa ollut, paitsi tietysti se aloittamisvaihe, kun kroppa ei ollut tottunut ja itsetuhoisuus ja ahdistus olivat vieläkin voimakkaampia juuri sen parin ekan viikon aikana. Päätä särki tosi paljon ja koko kroppa tuntu tosi raskaalta, joku kauppaan lähteminen ja sinne 5 min matkan kävely tuntui oikeesti ylitsepääsemättömältä, siinä väsy fyysisestikin niin älyttömästi. Niin ja muistaakseni oli myös pahoinvointia, vatsa sekaisin ym. Sitten alko kuitenkin helpottaa. Varsinkin, kun löydettiin se oikea annosmäärä, jonka kanssa alkuun oli aikamoista kenkkuilua. Todella vaikeeta on ollut, vaikka lääkkeetkin on, mutta nimenomaan kun se ei ole se ainoa hoitomuoto, eikä pidäkään olla. Terapia on tärkeä ja se, että kaikki lähtee itsestään, masennuksesta toipuminen. Vaikka käyt terapiassa ja syöt lääkkeitä, niin täytyy kaiken sen ulkopuolella tehdä ihan hemmetisti töitä sen eteen, että tää joskus helpottais. Se on vituttavaa, koska ei aina vaan jaksa. Ja sillon se masennus taistelee vastaan, mutta täytyy vaan yrittää jaksaa taistella takasin. Kukaan muu ei sua pysty parantamaan, kun sä ittes, toki tarviit siihen paljon tukea, ammattiapua, ehkä lääkitystä, läheisiä ihmisiä ym.
    Vaikka mäkin tosi paljon punnitsin niitä lääkkeitä, hain netistä eri kokemuksia, kyselin ja kyselin.. niin paljon huonoa niistä puhutaan ja joka paikkaan kirjotetaan, mutta kyllä mä sitten siinä olotilassa luotin enemmän psykiatrisiin lääkäreihin ja itteeni, että nyt on pakko saada tää homma etenemään. Kun lääkkeiden avulla ahdistus helpotti, pystyin myös terapiassa puhumaan ja käsittelemään asioita. Eli, enpä kai voi todeta muuta, kun että kyllä niistä on hyötyä jonkun verran ollut, tai no, en uskoisi, että olisin tällä hetkellä näinkään hyvässä kunnossa ilman niitä.
    Lopettaminen tietenkin pelottaa, koska siinä luultavasti samat sivuoireet kun aloittaessa. Mutta vielä ei ole sen aika murehtia.
    Muistat vaan että teet itte oman päätökses ja kaikilla on yksilöllinen tilanne, vaikka monet sanoo ettei ole auttanut ym, niin joillain niistä kyllä on apua. Lievempään masennukseen helposti auttaa elämäntapamuutokset ja muut, mikä on toki tärkeää myös vaikeammassakin masennuksessa, mutta vaikeammassa se yleensä vaatii tuekseen sen lääkkeen, vähän niinkuin kävelykepiksi, näin mulle kuvailtiin sillon kun sitä olin alottamassa.

    Tsemppiä tuon niin inhottavan sairauden kanssa painimiseen ja voimia, toivotaan, että kaikki jonain päivänä helpottaa! :)

    VastaaPoista
  31. Harmi että näin moni kommentoi negatiiviseen sävyyn lääkityksen aloittamisesta. Itselläni on vain positiivisia kokemuksia lääkityksestä, ne oikeasti auttavat! Suosittelen, koska ne voivat muuttaa koko sinun elämäsi. Ei ne lääkärit niitä sinulle ihan turhaan tuppuuta. Se on tietysti tosi henk.koht mikä kellekin sopii. Yleensä vaan ne ihmiset joilla on positiivisia kokemuksia eivät jaksa tulla kommentoimaan. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  32. Ymmärrän että lääkkeet vaikuttavat erilailla eri ihmiseen. Ymmärrän että huonoja kokemuksia omaavat ovat kovaan ääneen huutamassa, ettei lääkkeisiin kannat ikinä koskea. Jotenkin silti uskaltaisin veikata, että nämä "lääkkeet pilaavat elämäsi" huutajat eivät oikeasti ole kokeneet vakavaa masennusta. Siis sitä, että ei pysty tekemään mitään muuta kuin makaamaan sängyssä. Sitä kun ruokaa ei jaksa laittaa ja hygienia ei kiinnosta pätkääkään. Kun pää on ihan sumussa kaikesta siitä paskasta ja silloin kuin ulos jaksaa lähteä, toivoo että auto ajaa päälle ja pääsee pois siitä kaikesta kamalasta.

    Joskus oli iltalehdessä tms. hyvin masennuslääkkeiden vastainen artikkeli tytöstä, jonka elämästä lääkkeet teki helvettiä. Tyttö oli muuttanut uudelle paikkakunnalle, oli yksinäinen ja allapäin. Hälle sitte lyötiin vahvat masennuslääkkeet kouraan. Tätä minä en ymmärrä. Enkä ymmärrä sitä, että ei opasteta lääkkeiden käyttäjää _erittäin_ hitaasta aloituksesta sivuoireiden minimoimiseksi, eikä neuvota lopettamaan vieläkin hitaammalla tahdilla. Vai eikö nämä "lopetus oli yhtä helvettiä" ihmiset kuuntele lääkäriä? Liikaa on liikaa ihan missä vain, joka aspiriinia voi käyttää väärin.

    Haluan vaan itse pahan ja hyvin pitkäaikaisen masennukset läpikäyneenä kertoa, että ei niissä lääkkeissä oikein käytettynä ja pienellä annoksella ole mitään pahaa. Mun elämässä on ollut asioita jotka sai mut masentumaan. Menin terapeutille, mutta en edennyt siellä mihinkään, koska en pystynyt puhumaan niistä asioista ilman totaalista murtumista. Aloitin syömään lääkkeitä 20mg päivässä hyvin hitaasti vähitellen aloittaen. Lääkkeet sai aikaan sen, että kykenin puhumaan, kykenin tarttumaan mun ongelmiin ja käsittelemään ne asiat, opin hyväksymään. Lääkkeitä söin kaksi vuotta ja lopetuksen tein hyvin hitaasti, lopetusoireita ei juurikaan tullut.

    Kyllä minullakin oli niitä hetkiä kun unohdin ottaa pariin päivään lääkettä. Se olo oli ihan helvettiä, mutta eipä niitä saisi jättää syömättä. Turha syyttää lääkettä jos itse väärinkäyttää sitä.

    Halusin vain antaa sulle näkökulmaa masennuslääkkeiden hyvistä puolista. Ei siinä ole mitään väärää ettei halua lääkkeitä, mutta oikein käytettynä terapian kanssa ne voivat olla tie helvetistä takaisin elämään. Muista että olet arvokas ihminen, täällä maan päällä ei ole kuin yksi sinunlainen. Toivottavasti löydät sulle sopivan hoitotavan, oli se sitten lääkkeiden kanssa tai ilman, ja paranet tuosta hirveästä sairaudesta. Ja kyllähän sinä paranet, joku päivä huomaat että elämä on ihanaa ja ikävät ajatukset ovat tiessään! :) Sitä odotellessa kuitenkin iloa elämääsi ja voimia!

    (ohhoh kun tuli romaani...)

    VastaaPoista
  33. Mä oon niin kiitollinen jokaiselle kommentoijalle, teidän sanat merkitsee enemmän kuin uskottekaan. KIITOS <3

    VastaaPoista
  34. Kuule Jenni, pitäiskö sun alkaa elämään omaan elämää? Eikö tämä blogin kirjoittelukin ole stressaavaa, kun joutuu laittamaan itsensä peliin ja avaamaan itseään julkisesti? Pintaliito ja liiallinen bling-bling eivät tuo sinulle onnellisuutta. Olet syvällisempi. Toivon, että löydät itsesi, niin eiköhän masennuskin helpota sitä myötä. Kaikkea Hyvää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkaa elää omaa elämää? Kenen elämää mä nyt sitten elän? Mä oon kirjoittanut blogia jo 6 vuotta, oon tottunut avamaan itseäni julkisesti. Mikä pintaliito ja bling bling? Outo kommentti..

      Kiitos kaikkea hyvää sinullekkin.

      Poista
  35. http://hidastaelamaa.fi/
    Mulla on ollut masennus yli 9 vuotta.. Kunnes löysin kyseisen sivuston ja muutin koko ajattelutapani.
    Älä todella ota lääkitystä. Ei ne henkisetkivut lääkkeillä parane .. Jos paranis miks niitä tehdään uusia koko ajan "parantamaan" ihmisiä .. Lääketeollisuus on vaan yks suuri rahasampo. Tsemppiä jatkolle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hohhoijaa mulla keittää aina nää :D
      "Ei lääkkeet oo ratkaisu, ei henkiset kivut niillä parane!!!11" "Lääkkeet tekee ihmisestä tunteettoman zombin!!!!111" "Mulle tuli kauheet olot ku käytin väärin masennuslääkkeitä, ei kannata käyttää!!!!11" "masennus on surua ja suru ei lähde lääkkeillä!!!11"
      a) Oikeassa olet, ei masennusta pelkillä lääkkeillä hoideta. Ne vaan monesti auttavat kohtaamaan ne HENKISET KIVUT jotka sitä masennusta aiheuttavat. Otan osaa jos sulle on vaan lyöty lääkkeet kouraan eikä terapiaa ole annettu. Se on väärin lääkäriltä, mutta se ei tee lääkkeistä huonoa.
      b) Masennus nimenomaan ei ole surua, se on masennusta. Se on sitä kun aivoissa välittäjäaineitten tasot heittelee miten sattuu. Suru voi toki ajaa masennukseen, mutta suru ei ole masennusta.
      c) Se tunteettomuus nimenomaan on se lääkkeiden idea. Ajattele sinikäyrää koordinaatistossa, mieli käy masentuneella pahimmillaan siellä -100 asti, mutta satunnaisesti voit myös tunteta iloa sen 100 pinnaa. Lääkkeet leikkaa nää tunnehuiput vaikkapa sinikäyrän huipuiksi -10 ja 10. Kyllä, ne suuret ilontunteet lähtevät, MUTTA NIIN LÄHTEE MYÖS NE PAHIMMAT JA ITSETUHOISIMMAT, HIRVEÄT AJATUKSET. Sitten kun mieli ei enää lääkkeiden ansiosta ryve pohjamudissa, voi ihminen suunnata voimavaransa parantumiseen ja päänsä selventämiseen. Lopulta ne lääkkeet sitten lopetetaan kun mieli on tarpeeksi terapian avulla punottu kasaan.
      d) Jopa aspiriini tappaa väärin käytettynä. Turha demonisoida lääkettä, jos itse on niin tyhmä että sitä käyttää väärin. Ja kyllä, lopettaminen ei välttämättä ole erityisen mukavaa, mutta pikkuhiljaa lopettamalla sivuoireet ovat yleensä pienet. Toisille lopetus voi olla pahempaa kuin muille, mutta pienempi paha se on verrattuna siihen, että masentuneena vahingoittaisi itseään.

      Mutta joo, kauheita ne lääkkeet, parempi että masentuneet vetää ittensä jojoon koska muuta ulospääsyä ei ole, kunhan ei vaan missään nimessä käytetä noita saatanan itsensä kehittämiä, lääkefirmojen rahansampoja, masennuslääkkeitä.

      t. tyttö joka olisi mullan alla ilman lääkkeitä. Mutta hyihyi pahat lääkkeet, ei niitä myrkkyjä kannata käyttää.

      Poista
  36. En todellakaan suosittele lääkitystä, se muuttaa ihmisen sekä tuhoaa samalla. Käytkö psykoterapialla? Suosittelen kognitiivista psykoterapiaa, tietenkin niitä on muitakin psykoterapia vaihtoehtoja erilaisiin ongelmiin liittyen. Xoxo

    VastaaPoista
  37. En tiedä mitä lääkkeitä sulle on suositeltu, mutta jos sulla on mahdollisuus aloittaa Seronil-lääkitys niin voin omiin kokemuksiini pohjaten suositella. Mulle määrättiin sitä 13-vuotiaana enkä varmasti olis tässä ilman sitä... Mun masennus oli mennyt tosi pahaksi ja vaikka tosi skeptinen lääkityksen suhteen olinkin, se sai mussa aikaan isoja muutoksia. Kävin toki samanaikaisesti terapiassa, mutta se oli mun mielestä tosi ahdistavaa enkä oikein osannut avautua siellä... Siellä ravaaminen tuntui vaan pahentavan oloani ja olin ikionnellinen kun se vihdoin loppui (tällöin olin tietysti jo lopettanut lääkityksen). Ystävien seura oli ehdottomasti mun tärkein tuki ja suurin apu lääkityksen ohella, vaikken masennuksesta halunnut heille hirveästi puhuakaan. Ihmiset on kuitenkin erilaisia ja joillekin nimenomaan sillä terapialla on käänteen tekevä vaikutus.

    Varmasti on myös sellaisia lääkkeitä, joista ihmisillä löytyy enemmän huonoja kuin hyviä kokemuksia, joten suosittelen olemaan tarkka siinä minkä niistä valitsee.

    Ainiin, eräänä päivänä päätin etten enää tarvitse lääkitystä ja lopetin sen seinään (annosta oli jo vähän pienennetty, muttei tarpeeksi) lääkäreiden suosituksista huolimatta. Typerä temppu, mutta en (onnekseni) oireillut lainkaan. Todellakaan en suosittele niin tekemään, vaan lopetus tulee ehdottomasti tehdä asteittain lääkärien ohjeiden mukaisesti, mutta viittaan tällä lähinnä siihen, että lääkkeestä voi päästä kyllä irti ilman että se olisi mitään helvettiä.

    Paljon tsemppiä Jenni! Masennus on vaan vaihe sun elämässä ja tuut voittamaan sen. <3

    VastaaPoista