Exiä rannalla kysymykset & vastaukset

Tiesitkö sillon kun hait ohjelmaan että kyseessä on juurikin tää exiä rannalla ohjelma?
En! Mulla ei ollut aavistustakaan. Ohjelmaan haettiin porukkaa eri nimellä.

Unohtuiko kameroiden olemassa olo nopeasti?
Kamerat unohti jopa liian nopeasti.. Sillon kun saavuttiin ekaa kertaa meijän talolle, niin ekat pari tuntia sitä katto kokoajan kameroihin päin ja naureskeli kun ne zuumas suhun. Mutta sen muutaman tunnin talolla hengailun jälkeen mä unohdin kamerat KOKONAAN. Tottakai sulla oli kokoajan alitajunnassa se että oot kuvaamassa tv-ohjelmaa, mutta silti ne kamerat vaan jotenkin unohti.

Kauan olit matkalla? Entä lähtisitkö uudestaan?
Olin 10 päivää. Voisin ehkä jopa lähtee uudestaan, mutta valmistelisin itteni henkisesti paremmin ennen lähtöä.

Minkä sä luulet olevan suurin syy sun huomionhakuisuuteen? Joku lapsuudentrauma tai jotain muuta?
En mä usko että kaikilla ihmisillä jotka on kerran käyneet pyörähtää telkkarissa olis joku lapsuudentrauma. Mulla ei ainakaan :) Miksi otat asian noin vakavasti? Eikö tv-ohjelmaan voi hakea ihan vaan siksi, että haluaa pitää hauskaa?

Aijotko tai haluaisitko osallistua vielä muihin tositv-ohjelmiin?
Voisin ehkä osallistua johonkin formaattiin jos se vaikuttais tosi mielenkiintoselta.


Mitä tässä ohjelmassa siis tapahtuu?
8 sinkkua lähtee ulkomaille yhteiseen taloon asumaan ja tarkoituksena on pitää hauskaa ja käydä treffeillä. Mutta jossain vaiheessa näiden sinkkujen eksät lennätetään yksi kerrallaan talolle.

Aina miettinyt, että kuinka suuri osa näistä sarjoista on käsikirjoitettu? Siis koko sarjahan periaatteessa, mutta, että pitää seistä juuri tuossa kohtaa, sanoa tietyt asiat kameran edessä yms..? Toisin sanoen, laitettiinko teidän suuhun sanoja?
Mä en voi valitettavasti vastata mihinkään tuotantoon liittyviin kysymyksiin.

Oliko teillä paljon aikaa kameroiden ulkopuolella? Vai kuvattiinko sielä koko ajan?
Meidän taloon oli asetettu kamerat jotka kuvas 24/7. Sitten oli erikseen kameraryhmä, joka kuvas joitain tunteja päivässä.

Tää taitaa olla se vuoden alussa(?) ollut juttu, josta et saanu puhua ja jossa ei saanu olla missään tekemisissä somen kanssa?
Joo oon puhunut tästä vähän hämärästi blogissa, mutta siitä on jo melkeen 2 vuotta aikaa.

Miten ne tyypit tulee sieltä VEDESTÄ ja aina iha freshinä?
Ne vedestä nousemiset on kuvattu eri päivänä kuin se tilanne missä kolme ihmistä vastaanottaa jonkun eksää. Näyttää vaan että se ois sama tilanne :)



Lähennyitkö Siljan kanssa kuvauksissa? Entä Jyrin?
Jyrin kanssa lähennyttiin!

Mitä kaipasit siellä ollessasi ja kaipaatko jotain sieltä pois päästyäsi?
Tietenkin puhelin/netti oli se mitä kaipasi. Tai ei ehkä niinkään kaivannut, mutta oli tosi outo olo kun ei tiennyt maailmanmenosta yhtään mitään. Kännyköiden lisäksi meillä ei ollut telkkaria, radiota, sanomalehtiä.. Eli oltiin eristetty ulkomaailmasta täysin.

Jossain postauksessa mainitsit että et ikinä haluaisi mennä BB-taloon vaikka sitä teininä suunnittelitkin, kuulemma aikuistuit, mutta nyt kuitenkin menit mahdollisesti jopa nolompaan ja myötähävettävämpään ohjelmaan mukaan? Mikä muutti sun mielen?
Puhuin BB:stä formaattina, että en todellakaan menisi. Kolme kuukautta lukittujen ovien takana ilman mitään tekemistä, ei kiitos :D

Mitä läheisesi ovat ajatelleet?
Äiti ei oo tykännyt YHTÄÄN. Kaverit on vaan naureskelleet!

Aioitko itse katsoa kyseisen kauden jaksot?
Katsoin ne kaikki jaksot missä itse olin mukana. En tiedä tuunko kattomaan muita!


Missä sarjanne kuvattiin?
Bulgariassa.

Oletteko Siljan kanssa vielä väleissä Tatu hässäkkän jälkeen? Kuinka otit heidän seurustelun? 
Meillä on asiat nyt ihan ok. Aluksi olin tosi hämmentynyt ja meidän välit kylmeni. Nyt oon vaan tosi onnellinen Siljan ja Tatun puolesta ♥

Haluatko olla julkkis?
Mun päätavote elämässä ei todellakaan ole olla julkkis enkä siihen pyri, mutta tän ohjelman myötä tullut pieni julkisuus ei oo haitannut mua.

Koitko ulkonäköpaineita?
Koin! Ei kukaan näytä kauhean hehkeeltä juuri heränneenä tai meikeillä, jotka on olleet koko päivän naamassa. Mutta siellä kuvattiin sun päivän jokaista hetkeä ja se vähän ahdisti. 

Parhain ja huonoin muisto ajastasi siellä?
Parhain muisto oli varmaan kun Silja tuli taloon ja pääsin halamaan sitä! Ehkä huonoin oli mun ja Sofian riita.

Kiinnostaako teitä osa 2? Saa laittaa lisää kysymyksiä!

Exiä rannalla osallistujan fiiliksiä

Noniin... :D Vihdoin ja viimein mä pääsen kirjottamaan teille mun osallistumisesta Exiä rannalla realityyn. Toi ohjelma siis kulkee maailmanlaajuisesti nimellä Ex on the beach ja nyt siitä tehtiin Suomi versio. Kuvattiin ohjelma jo jokin aika sitten ja nyt perjantaina meillä oli lehdistötilaisuus, jossa ohjelma virallisesti julkistettiin medialle. Pressissä oli paikalla Suomen isoimmat lehdet haastattelemassa meitä jotka saapu ensimmäisinä ohjelmaan. Jotenkin koko tilanne oli ihan epätodellinen! Mua jännitti niin paljon! Sydän hakkaa, suuta kuivaa, jalat ei kanna ja tuntuu että taju lähtee. Tommosta jännitystä en oo elämäni aikana kokenu kuin muutaman kerran. Ja kokoajan mun pään sisällä jyskytti semmonen pieni ääni, joka sano "mä näytän ihan hirveeltä, mä oon niin ruma"..

                             
Ja ainakin musta se oli tosi ahdistavaa, että joku ottaa susta kuvan jota et saa ite nähdä ja sit se jaetaan koko kansalle! Mutta nyt kun vaikka katon tota ylhäällä näkyvää kuvaa pressistä, niin vois se kai olla pahempikin. Sille kun ei nyt voi enää mitään :D Toinen ahdistus oli tietty haastattelut, koska jokainen sana piti miettiä etukäteen. Ja kun mä en oo koskaan kokenut mitään vastaavanlaista, niin tietty menin muutaman kerran lukkoon ja sanoin sellasta mitä haluaisin nyt jälkeenpäin korjata. Mutta se harmittaa myös hieman, että joitain lauseita en ollut edes päästänyt suustani, mutta ne oli kirjoitettu kuin olisin ne sanonut. Esim pari semmosta juttua missä ei ole edes mitään perää :D Mutta mä olen tieni valinnut ja mun pitää vaan oppia käsittelemään tota hullua mediaa, tommosta se valittevasti välillä on.

Mut joo, tässä oli nyt jotain mun päällimäisiä ajatuksia. Pää on vielä aika pyörällä tästä kaikesta. Ja kun luulen että teillä on varmaan jonkun verran kysymyksiä aiheeseen liittyen, niin laittakaa niitä tulemaan tän postauksen alle! Eli ihan mitä ikinä haluuttekaan tietää mun osallistumisesta Exiä rannalla ohjelmaan, niin kysykää! Mä poimin sieltä sopivan määrän ja kokoan kaikki yhdeksi postaukseksi. Elikkä palataan! ♥

Onko rahalla väliä?

Jokainen meistä on varmasti nähnyt Youtubessa näitä "Gold diggers" videoita, joissa muijat juoksee jätkien hienojen autojen perässä. Ja kun mies sitten ilmoittaa, ettei auto olekkaan hänen, katoaa nainen vähin äänin. Mä oon jumittanut tässä koneella jo monta tuntia tuijottaen näitä kyseisiä pätkiä. Mulla nousee oikeesti karvat pystyyn myötähäpeän määrästä! Kyllä munkin kohdalle on osunut monesti rikkaita miehiä, mutta ihmisen lompakon paksuus ei merkitse mulle mitään. Esimerkkinä yhtenä kesänä olin Cafe Carusellissa ja eräs mies tuli juttelemaan mulle niitä näitä. Tää mies asu Kaivarissa jossain monen sadan neliön kartanossa ja jahti oli tietysti odottamassa Mattolaiturilla (Suomen toiseksi kallein terassi). Tää äijä oli ehkä joku kolmikymppinen, eli mun silmissä täydellisen ikäinen, eikä mikään "ruma". Siinä kun oltiin hetki juteltu, niin tää mies pyysi et haluanko lähteä hienoihin rapujuhliin. Valitettavasti tällä miehellä ei ollut ollenkaan luonnetta eikä mua yksinkertasesti kiinnostanut pätkääkään tietää hänestä mitään lisää. Jos on oikeesti tyhjäpää, niin siinä ei kuule kartanot ja jahdit auta.

Myöskään mun parisuhteissa rahalla ei oo ikinä ollut mitään arvoa. Voin sanoa käsi sydämmellä, etten ole ikinä ollut miehen tai naisen kanssa rahan takia. Tottakai E:llä alkoi olemaan rahaa yhdessä vaiheessa sattuneista syistä, mutta me oikeesti elettiin todella pienellä budjetilla. Syötiin makaroonia pienessä kaksiossa, jossa asui 4 aikuista ja lapsi. Mua nauratti kun juttuja alkoi ilmestymään lehtiin ja yhteen artikkeliin oli kirjotettu tyyliin "rahoilla elettiin jetset -elämää" :D

Mä oon deittaillut semmosia julkisuudesta tunnettuja ihmisiä, joilla luulis todellakin olevan rahaa, mutta tililtä löytyy oikeesti kolme euroa. Vaikka oon siis tiennyt ihmisen olevan täysin pennitön, oon ollut valmis alottamaan vakavan parisuhteen ja muuttamaan yhteen. Suunnittelemaan yhteistä tulevaisuutta. Ja on mulla ihmissuhde historiassa myös ollut näitä kuuluisia menestyneitä ihmisiä,  joilla oikeesti ON rahaa, mutta noin vuoden deittailun aikana mulle on tarjottu 2 kertaa drinkki. Eikä sekään ole vaikuttanut mitenkään mihinkään.

 
Kommentoikaa kommenttiboksiin, että jos kadulla tulis vastaan ei-niin-hyvännäköinen mies, mutta sillä olis Lamborghini, menisittekö kyytiin cruisailemaan? :D

Miss Blue

 Silja otti musta eilen pari kuvaa.

Moikka, pitkästä aikaa! Mitä ootte mieltä mun uudesta tukasta? Kuukauden breikki blogin suhteen oli ihan osuva. Ollut nimittäin semmonen hullunmylly, etten ole tänne edes uskaltanut kirjautua sisään. Tapa ittes -kommentteja on tullut ihan ennätysmäärä. Miten voikaan olla noin paljon vihaa ihmisillä, joille en ole tehnyt mitään? Surullista, todella surullista. Toivon että pikkuhiljaa rauhottuisitte siellä ja antaisitte mun olla ja hengittää. Ihminen mäkin vaan oon.

Oli ihan mahtava Periscope lähetys eilen! Oli niin kivaa päästä juttelemaan teijän kanssa. Teki myös hyvää käydä vähän läpi asioita, myöntää tehdyt virheet ja katkasta tietyiltä juoruilta siivet. Toi on kyllä todella magee sovellus ja tuun ehdottomasti tekemään noita lisää, mua voi seurata nimellä ffpjenni :) Sain teiltä ihania tsemppauksia ja jotkut laitto vielä lähetyksen jälkeen viestiä Facebookissa. Tuli niin hyvä mieli ja itkuhan siinä tuli. Kiitos ♥

Tosiaan niinkuin aikasemmassa postauksessa kerroin, niin mulla ei ole enää kameraa. Jos tiedätte jotain halpoja kameroita, niin kertokaa! Ois kiva palata tänne. Nyt mä meen päikkäreille, oon ihan loppu.. :) Kivaa torstai-iltaa kaikille ♥

Bangkok took my heart, again!

Siinä vähän matskua mun hotellista :) Oon enemmän kuin tyytyväinen tähän mestaan! Katolta tosiaan löytyy upea uima-allas ja näkymät on pelkkiä pilvenpiirtäjiä. Jotenkin aika epätodellinen olo kun tuolla hengailee.. Pari päivää sitten mä aloin itkemään. Siis onnesta. Viimeks näin on tapahtunut viime tammikuussa ja juurikin Thaimaassa. En tiedä mikä tässä mestassa on, mut kerta toisensa jälkeen tää paikka saa mut tosi tunteelliseksi. Täällä mun on vaan tosi hyvä olla. Mutta pari juttua joita oon hoksannut tässä muutaman päivän aikana :D

1. Älä anna tuk tuk kuskille vahingossa liikaa rahaa, koska kuski ei todellakaan huomauta sua siitä.
2. Älä käytä lenkkareita ellet halua, että sun jalat kiehuu.
3. Älä makaa auringossa kahta tuntia pidempää, ellet halua lämpöhalvausta.
4. Älä hermostu, vaikka lähes kukaan ei ymmärrä englantia.
5. Älä pukeudu minihameeseen, ellet halua jokaiselta tummalta mieheltä "uuh sexy lady" -kommenteja.

Palataan ylihuomenna!

Dreams do come true

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Ihanaa olla blogin parissa taas :) Mä kirjottelen tätä postausta tällä hetkellä Moskovan lentokentältä, jossa odotan mun jatkolentoa Bangkokkiin. Mä sain tossa joku aika sitten ajatuksen, että mä haluan lähteä Thaimaahan. Noh, ostin lentoliput mitään miettimättä ja tässä sitä ollaan :D Ihan hullua, mut samalla niin ihanan spontaania. Oon menossa yksin maapallon toiselle puolelle lähes 10 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin. En nimittäin oo vieläkään saanut viime tammikuuta pois mun mielestä, jollon olin Bangkokissa ekaa kertaa. Bangkok vaan veti mua puoleensa ja kovaa. Lähtiessäni päätin, että palaan heti kun mahdollista. Ja nyt, tasan vuoden jälkeen, tieni sinne vie. Dreams do come true.

Kommelluksilta ei olla vältytty tälläkään reissulla, vaikka se vasta alkoi. Unohdin nimittäin mun lompakon matkalaukkuun, joka meni ruumaan.... Lompakossa oli mun kahden viikon rahat, eli ei mikään pieni summa. Mitä jos laukku häviäis? Mulla ei oo matkavakuutusta. Ja mitäs kun joudun odottamaan Moskovassa jatkolentoa 7 tuntia, niin oonko sen ajan syömättä ja juomatta? Voipi tulla pikkasen jano esimerkiksi. Ja tottakai siellä lompakon pikku taskussa oli mun lääkkeet, joita ilman en pärjää. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, koko lentokone odotti että mun laukku etsittiin ruumasta ja sain sitten sen hemmetin lompakon. Kone lähti tän takia puol tuntia myöhässä. Oon idiootti! Kaikenlisäks meinasin myöhästyä koko lennolta. Olin viimenen matkustaja lähtöselvityksessä ja siks sain koneen huonoimman paikan: tuolirivin keskeltä. Oikeesti mikään ei oo niin inhottavaa ku matkustaa kahden rändöm ihmisen välissä ja meno ihan sillit purkissa. Jos liikuttaa vähänkin jotain ruumiinosaa niin vierustoverit antaa vihasen katseen. Onneks sain Moskova-Bangkok väliselle lennolle paikan hätäuloskäynniltä, siinä on viiden tähden jalkatila.

Mutta hei, kannattaa pysyä kuulolla täällä. Seuraavat 2 viikkoa tuun postaamaan todella tiheesti, joka toinen päivä ois tarkotus :) Ja matsku tulee tietty olemaan mukavaa luettavaa, kuka ei tykkäis pilvenpiirtäjistä ja palmuista?

I QUIT SMOKING

Tällä hetkellä mulla on käytössä sähkötupakka. Noissa nesteissä ei ole nikotiinia, häkää, tervaa eikä niitä 4000:tta kemikaalia mitä tupakasta löytyy.

En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, että mä lopetin röökin polttamisen 7 vuoden jälkeen. Ja tää 7 vuotta on siis ollut ihan aktiivista polttoa, eli jokapäiväistä. En halua ees tietää mitä tuhoa oon seitsemän vuoden aikana tehnyt mun elimistölle. Mutta jos totta puhutaan, mua ei oo jotenkin ees koskaan kiinnostanut se. Mä oikeesti nautin tupakan polttamisesta paljon. Se rentoutti, rauhotti ja tuotti mulle suurta mielihyvää. Tupakka oli mulle myös tapa tappaa aikaa. Jos odotin ulkona jotain tai jotakuta, sytytin aina röökin. Ja kun liikuin paikasta A paikkaan B, sytytin aina röökin. En myöskään voinut missään nimessä olla ilman ruokaröökiä. Aina kun olin syönyt ja jos en päässyt heti ruuan jälkeen tupakalle, alkoi tuntumaan etten saa henkeä. Ja se mikä oli maailman paras röökihetki, oli seksin jälkeen. Haha. Mutta ihan oikeesti, seksin jälkeinen rööki on paras ja täydellinen.

Mutta nyt tilanne on siis se, että oon ollut 8 päivää polttamatta. Pelkkä ajatus tupakasta saa mut melkeen oksentamaan ja voimaan pahoin. Ja täähän johtuu siis siitä, että mun Voxra nimistä masennuslääkettä käytetään myös tupakan polton lopettamiseen. Toi Voxra tuottaa mun aivoihin dopamiinia ja dopamiini on se joka välittää nikotiinista tulevaa nautintoa. Eli suomennettuna: se nautinto jonka sain tupakasta, saan sen nyt mun lääkepurkista. Ja toi lääke tekee sen, että jos yrität polttaa röökiä, niin sä et vaan pysty. Se alkaa kuvottamaan niin paljon, että se syöpäkääryle on pakko heittää menemään. Sun kroppa hylkii nikotiinia. Mutta tää on ihan käsittämätön juttu, että yhdellä lääkkeellä on saanut mun masennuksen kuriin ja lopettanut tupakan polton!! Vähänkö oon ilonen :)