Oli taas se aika vuodesta kun kaivoin kaapista korkeimmat korot ja heitin mekon päälle. Eli blogibileet! Oli jotenkin jännä fiilis kattoa jengiä menossa lavalle palkintojen jakoon kun on itse seisonut siellä tasan vuosi sitten ihan tärinöissään ja voittanut oman kategorian. Mulle se oli sillon tosi iso juttu ja muistan kun romahdin vaan maahan sen jälkeen kun hapuilin lavalta hurraavien ystävien luo. Ei sitä fiilistä pysty selittää. Oon tuntenut sen kaks kertaa elämässäni: kun pääsin cheerleadingissä kisajoukkueeseen ja voitettiin Euroopan mestaruus ja tosiaan sillon viime keväänä Indiedaysin gaalassa.
Niin paljon rakkautta tässä kuvassa.. ♥
Loppuilta menikin sit baarissa ihan päin vittua. Oon soittanut pilkun jälkeen Taholle ja sanonut että haluun sen luo nukkumaan humalaani ja vihaani pois. Olin ihan hajalla, mut Taho jotenkin ihmeellisesti sai piristettyä mun oloa ja oon pakottanut sitä leikkiä mun kanssa Fifty Shades of Grey -leffaa. Taholla oli aamulla ranteet ihan raiskatut :D :D
Uskottomuus parisuhteissa näyttää olevan aina vaan se arka aihe, josta ei haluta puhua. Tuntuu, että on noloa sanoa ääneen että on tullut petetyksi. Se häpeä kun muiden silmissä olet epäonnistunut parisuhteessasi. Tämä teksti ei kumminkaan kerro petetyn näkökulmasta, vaan pettäjän.
En olis koskaan uskonut avaavani tätä aihetta julkisesti. Paljon mä olen elämästäni kertonut, mutta erityisesti tää saa mut tuntemaan suurta häpeää. Joko oot pettänyt tai tullut petetyksi, häpeä on ainakin yksi tunne kuvaamaan tilannetta. Mä olen tehnyt tän aiheen kanssa aika paljon taustatyötä. Mua ei oo koskaan petetty ja siks oonkin puhunut paljon ihmisten kanssa jotka on tulleet petetyiksi. Oon halunnut ymmärtää miltä se tuntuu. Sisäistää sen tuskan, mitä oon itse aiheuttanut muille.
Mutta miltä itse pettäjästä tuntuu? Sitä ei kukaan tietenkään kysy eikä ketään kiinnosta. Mulla ainakin henkinen pahoinvointi meni jo fyysiseksi. Oksentelin, en pystynyt syömään tai nukkumaan. Apua tuli unilääkkeistä. Kun mä reagoin noin vahvasti, niin pakko mulla on olla joku moraali. Mutta miten se moraali katoaa kokonaan tekohetkellä? Miten sellanen voi sillä hetkellä tuntua hyvältä ja hetken päästä jo oksennetaan henkistä pahaa oloa? Miten voi niin sanotusti jättää aivot narikkaan ja unohtaa oman kumppanin? Ja miksi mä latelen näitä kysymyksiä, kun mun itse pitäisi tietää näihin vastaus. Mutta en tiedä.
Mua pelottaa ryhtyä uusiin suhteisiin. Uskon vahvasti karmaan tässä asiassa ja oon varma, että mua tullaan tulevaisuudessa pettämään ja kovaa. Mulla on edellisen suhteen jälkeen ollut juttuja, jotka on olleet askeleen edellä tapailusta. Oon ollut tosi varovaisesti messissä, koska oon ollut lähes varma että nyt se tapahtuu. Nyt saan tietää miltää tuntuu kun petetään. Ansaitsenko mä tulla petetyksi? Pitäiskö kaikkien pettäjien saada maistaa omaa lääkettään?
Mä oon aina ihaillu sinisiä silmiä. Muutenkin mun mielestä ulkonäössä jos pitäisi mainita joku mikä sytyttää, niin silmät, jos sytyttää. Aika harvoin törmää sellasiin wou -ilmiön silmiin jotka saa jalat alta. Mutta sit kun mä nään sellaset.. Huh :)
Mulla itellä on tosi perus silmät. Ei oikeen minkään väriset, epämääräset vihreet. Mut onneks on olemassa värillisiä piilareita! Mä hommasin ensimmäiset pari vuotta sitten, jotka oli ruskeet. Ne ei vaan omasta mielestä sopinu mulle. Ja vielä tuhosin ne ensimmäisen käytön jälkeen. En tienny että niitä pitää säilyttää piilolinssi nesteessä.. Tällä kertaa hommasin sellasenkin. Tossa ylhäällä olevassa kuvassa näkyykin toi mitä käytän. Hommattu Cyber Shopista samoin kun noi piilarit.
Koin totaallisen järkytyksen löytäessäni koneelta vanhoja kuvia. Vaseammanpuoleinen kuva on siis vuodelta 2012 ja vertailun vuoksi laitoin viereen pari kuukautta sitten otetun kuvan. Tiesin sillon aikoinaan, että olin laiha. Mutta en ole tajunnut, että noin sairaalloisen näköinen. Tuli paha olo kun löysin kyseisen kuvan. Miten oon voinut olla noin huonossa kunnossa tajuumatta sitä? Tehdään kumminkin selväksi etten siis ole koskaan sairastanut anoreksiaa, vaikka vahvasti ulkoapäin siltä näyttääkin. En näännyttänyt itseäni, päinvastoin. Söin, söin ja söin. Toi oli itseasiassa sitä aikaa kun olin mäkkärissä töissä. Yritin lihottaa, mutta jos olisin tajunnut minkä näkönen oon oikeesti, olisin yrittänyt vitusti enemmän.
Muistan kun en myöskään voinut käsittää kommentteja mitä tänne blogiin tuli. "Vitun luuranko" oli niistä suosituimpia. Tiesin edelleen, että olin laiha, mutta omasta mielestään en missään nimessä luuranko. Ajattelin ihmisten olevan kateellisia. Sairasta. Mutta onneksi tää kaikki on mennyttä ja nykyään näytän ihmiseltä, en luurangolta! Mulle on tullut paljon kommentteja, että miten sitten loppujen lopuksi onnistuin lihoamaan? Mä en oikeesti tiedä. Syön ihan saman verran kun vuonna 2012, ehkä jopa vähemmän. Musta tuntuu että kun on saavuttanut tän maagisen iän, niin niitä kiloja alkaa vaan tulla itsestään.
Mutta yksi asia on ollut surullista huomata: saan välillä blogiin kommentteja "olit paljon kauniimpi sillon kun olit laihempi".
Tässä myös vaseammanpuoleinen kuva kesä 2012, toinen talvi 2014.
Palataan ajassa pari viikkoa jollon oltiin Sipun kanssa reissussa, eli pyörähdettiin Savonlinnassa Indiedaysin ja Mamkin kampanjan merkeissä. Tarkotuksena oli tutustua Mamkin opiskelutarjontaan ja paikalliseen opiskelijaelämään: millaista on Savonlinnassa?
Saavuttiin aamulla Savonlinnan lentokentälle josta meitä oltiikin hakemassa. Hurautettiin autolla koululle jossa ensimmäiseksi kaksi jalkaterapeutin opiskelijaaa kertoi meille koulutuksestaan. Jalkaterapeutin työhön kuuluu siis edistää eri-ikäisten ihmisten jalkaterveyttä. Koululla oli esimerkiksi huone jossa valmistettiin tukipohjallisia kenkiin. Ja mä pääsin peilipöytätutkimukseen jossa testataan omistaako kaarijalan, lattajalan vai normijalan :D Olin varma että mun jaloissa on jotain häikkää, mutta ihan normaalit ne oli! Esimerkiksi kaarijalka voi johtua liiallisista korkkareiden käytöstä.
Toisena päästiin tutustumaan fysioterapeutin koulutukseen. Päästiin seuraamaan vierestä miten kinesioteippaus toimii. Oli jännä nähdä miten pelkällä tietynlaisella teippauksella saadaan kipu pois esimerkiksi käsivarresta. Mä kyselin sitten oppilailta miks he olivat valinneet just fysioterapeutin koulutuksen. Yks poika oli lätkäpelaaja ja sitä kautta kiinnostunut alasta ja toinen tytöistä oli opiskellut hierontaa ja halusi laajentaa osaamistaan :)
Ja vikana oli vuorossa sairaanhoitajan koulutus. Tällä kertaa meille ei sinänsä kerrottu alasta vaan päästiin seuraamaan ihan normaalia oppituntia. Puolet oppilaista jäi luokkahuoneeseen ja puolet meni huoneeseen missä oli toi nukke. Nukella harjoiteltiin erilaisia tilanteita ja me saatiin seurata videokuvalla toisesta huoneesta mitä tapahtuu. Tää oli mielenkiintosta!
Näkymä koulun lähistöllä.
Koulupäivän jälkeen oli ihan huippu fiilis! Tutustuminen toisen paikkakunnan kouluun oli mulle henkilökohtasesti tärkeä ja ajankohtainen. Oon siis miettinyt opiskelua mahdollisesti Kuopiossa jossain vaiheessa. Oli huippua päästä juttelemaan niin monen oppilaan kanssa vähän syvemmin, koska kaikki joiden kanssa puhuin oli muuttanut jostain muualta Savonlinnaan. Selitin että mua eniten pelottaisi muuttamisessa se, että en keksi uudessa kaupungissa mitään tekemistä vapaa-ajalla. Oon niin taipuvainen täällä Helsingissäkin valittaa kun ei oo mitään tekemistä ja piirit on pienet. Mites sitten 5 kertaa pienemmässä paikassa? Että mitä te teette täällä Savonlinnassa? Kukaan ei sanonut että olisi tylsää. Aina kuulemma keksii tekemistä. Vain mielikuvitus on rajana ja kaikki on omasta asenteesta kiinni. Oli ihana miten mua rohkastiin tavottelemaan unelmia.
Illalla alettiin sitten valmistatua Mauttomat -bileisiin. Mä sain kunnian juontaa pukukisan! Jatkot pidettiin yökerho Colossa josta me ollaan jossain vaiheessa kömmitty hotelliin..
Kiitos Mamk ja Savonlinna ikimuistosesta reissusta!