Mun ensimmäinen tatuointi 14-vuotiaana, värit pitäis kyllä käydä laittaa uusiks!
Moikka kaikille :) Pahoittelen suuresti tätä blogin surkeaa päivitystahtia ja näitä vähän surullisia postauksia. On vaan elämässä nyt sellanen hetki, että tähän hommaan ei löydy aina oikeen voimia ja on tunteet vähän pinnassa kaiken suhteen. Tänne tuntuu kumminkin tosi hyvältä välillä avautua. Toivon että jaksatte vielä lukea.. ♥
Tänään tuli kuluneeks tasan 5 vuotta kun isi meni parempaan paikkaan. Viis vuotta on aika pitkä aika, mut ei oo päivääkään ettei ois järkyttävä ikävä. Ekat pari vuotta en ees oikeen tajunnu, et isi oli poissa. Elin jonkinlaisessa shokkitilassa. Muistan sen kun eilisen kun poliisit tuli ovelle ja kerto mitä oli tapahtunu. En itkeny, en reagoinu mitenkään. Vasta paljon myöhemmin aloin tajuumaan ja välillä tulee romahduksia. Mua itkettää ettei isi nää mun kasvavan. Haluisin et isi näkis tän mun ekan oman kämpän, tulis mun valmistujaisiin.. Tälläsiä joskus mietin. Ja voi kun vois vaan jutella, kuulis äänen. Ees hetken.
Tein tälläsen videon. Lepää rauhassa ISI ♥
Tuliko isäsi ratkaisu kaikille yllätyksenä vai oliko masennusta yms? Monille noi asiat tulee yllätyksenä kun ei asioista puhuta.
VastaaPoistamielettömän paljon voimia sulle :( ♥
VastaaPoista<3 voimia Jenni<3
VastaaPoistaPaljon voimia tähän ja jokaiseen päivään!
VastaaPoistaTeksti oli kun suoraan mun ajatuksista. Mun isin kuolemasta tuli tänä vuonna 7 vuotta, mut silti ei oo päivääkään ilman ikävää. Muistan kans sen tilanteen kun poliisit tuli ovelle. Eka ajatus oli saada pikkuveli pois kuulemasta. Onneks nykyään ajatukset pyörii niissä hyvissä muistoissa eikä lopun ajoissa:)
Tsemppiä!
Voimia paljon! :( <3
VastaaPoistaOotko tietonen että daniel portman on tulossa kahen viikon päästä esiintymään suomeen? :) Ootko menossa kattomaan?
VastaaPoistaJenni oot huipppu, paljon voimia!<3
VastaaPoistaVoimia Jenni! :(
VastaaPoista:( <3
VastaaPoistaMää rakastan sua!!
VastaaPoistaaivan ihana video!<3
VastaaPoistaMitä noi kirjaimet meinaa?:)
VastaaPoistaSiin lukee "isi" ;3
Poistano oisko vaikka "isi"? :D
PoistaSiinä lukee että ISI.....
Poistano nyt vasta itsekkin tajusin kun sanoitte.. nimittäi I näyttää todella paljon J:ltä mutta ehkäpä se on tarkoituskin :)
PoistaOlen toinen ano ja voin puolustaa häntä sen verran et munkin piti miettii mitä kirjaimet meinaa, nyt vasta tajusin että isihän siinä lukee. Ei tarvii tollasen takia hermota, tuskin kukaan mitään pahaa tarkotti :D voimia jenni, oot joutunut kokemaan kyllä niin paljon :( ♡
PoistaIhan selkeä kaunokirjain I.
PoistaNoku ei nää nykyajan teinixit varmaan edes tiedä mitä kaunokirjoitus on, saati sitten kirjoittaa tai edes hahmottaa millasta se on..
PoistaItseasiassa muistan lukeneeni Jennin postauksen että on tarkoituksella tehty tuommoseksi noi kirjaimet ettei ihan heti huomaa että on isi, vai muistanko täysin väärin?
PoistaVoimia jenni<3 isisi katsoo varmasti jostain vieläkin perääsi.. :)
VastaaPoistaSurullista :( Aika ylhäälle aseteltu tuo tatuointisi...
VastaaPoistaMiten se sua liikuttaa missä se tatuointi on? Ja otan osaa jenni♡
PoistaJoo, ihmettelin myös että mitäköhän vittua tuo ensimmäinen kommentti.
Poista<3 <3 <3
VastaaPoistaJenni mulla on ollu ikävä sun postauksia! oot nii ihana ihminen :) sun blogii on nii kiva lukee ei välii oisko postaus huono fiiliksisempää tekstii vai ei :) postaile aina kun hyvältä tuntuu! tsemppiä sulle!
VastaaPoistaVoi jenni! Voimia sulle, oon kokenut samankaltaisen kohtalon. Ainut ero, että mun molemmat vanhemmat on taivaassa.
VastaaPoistaIkävä ei katoa ikinä. Välillä helpompaa, välillä taas sattuu niin paljon.
Ärsyttävintä on selittää vaikka poikaystävälle fiiliksiä, kun se ei voi mitenkään ymmärtää. Ei kukaan voi ellei oo kokenut samaa. Siksi haluan kertoa, että täällä ruudun toisella puolella on yksi tyttö, joka ymmärtää ikäväsi <3
Tälläisia tunteita, kun menettää kummankin vanhempansa/ toisen vanhempansa, ei voi kuin vain kuvitella tuntevansa, mutta myötätunnon tunteet ovat todella suuret, voimia myös sinulle. <3
PoistaT. jr
sai kyl tipan linssiin tää postaus, ehkä siks kun oman isäni kuolemasta tulee viikon päästä 3w. tuo on niin totta, että vaikka ulkopuolisten korvaan saattaa kuullostaa siltä, niinku siitä olis jo kauan ja että oothan sä jo päässy yli ku ''noin monta vuotta siitä jo'', mutta ei se ikävä ja kipu mihinkää unohdu. voimia jenni<3
VastaaPoistaIkävä ja muistot ei poistu koskaan. Mun isoveli lähti 7v sitten ja tuntuu kuin siitä olisi vuosi tai pari. Edelleen muistan milloin näin hänet viimeksi, mitä oli päällänsä ja naurunsa...
VastaaPoistaViisi vuotta on tosi lyhyt aika.. Menetin pienen siskoni onnettomuudessa 10 vuotta sitten, olin silloin 10-vuotias mutta edelleen sen päivän muistaa kun eilisen ja ikävä on.
VastaaPoistaVoimia Jenni <3
Voimia Jenni <3 Kyllä sinun isäsi katsoo ja suojelee sinua tuolta ylempää, sekä on ylpeä sinusta. <3
VastaaPoistaVoimia ♥ Itsekkin äidin nuorena menettäneenä tiedän nuo tunteet "näkisitpä mun valmistuvan" ja "äiti ois ollu ylpee musta" Se on välillä vaan niin turhauttavaa miettiä, että miksi. Miksi mä en saa viettää aikaa äidin kanssa. Mutta onneksi muistot kulkee aina mukana!
VastaaPoistaPari kyyneltä itellänikin vierähti tätä lukiessa, omalla isällä pari vuotta elinaikaa..
VastaaPoistaVoimia sulle Jenni <3
paljon voimia jenni! itellä tulee 11 vuotta tammikuussa oman isän poistumisesta.. kyllä sitä aika usein tulee surtua että oma isä ei saa nähdä mun kasvua mutta ajan kanssa alkaa helpottamaan, vaikka ei tää ikävä koskaan meekkään pois! paljon rakkautta ja haleja♥
VastaaPoistaAloin itkeä tuota videota katsoessani. Oon niin pahoillani siitä, kun oot joutunut kokemaan tuon ja vielä niin nuorena. Surutyö on vielä kesken, eikä se ikävä varmasti mene koskaan pois. Tsemppiä ja halauksia sulle sinne <3 Vaikken sua tunnekaan, niin olet ajatuksissa.
VastaaPoistaItkuhan siinä tuli kun tuota kattoi.. :(
VastaaPoistaOotko nähny Donnie Darkon? Tuli vaan mieleen tosta biisistä, yks mun lemppareista :)
VastaaPoistaen yleensä kommentoi, mutta nyt on pakko. tosi kaunis video, tuli ihan tippa linssiin :(
VastaaPoistaen osaa edes kuvitella kuinka pahalta tuntuu elää ilman isää. itse juodun pelätä päivittäin että jonain päivänä kun mä tuun kotiin löydän mun pahasti lääkeriippuvaisen isän kuolleena. en edes tiedä miksi kerron tän mutta ahistaa vaan tosi paljon :(
toivon sulle kaikkea hyvää Jenni <3
<3 ihanin Jenni.
VastaaPoistaVoi Jenni <3
VastaaPoistaTodella ihana ja koskettava video, liikutuin itsekin. En oikein tiedä mitä sanoa - olen lukenut blogiasi jo useita vuosia mutta harvemmin ryhdyn kommentoimaan. Nyt tuli kuitenkin semmoinen tunne, että ei minun oma viitseliäisyyteni tai laiskuuteni voi mennä tämän ohi, ja pakko oli tulla sanomaan sanani :)
Ensinnäkin pitää sanoa, että vaikutat todella aidolta ja lämpimältä ihmiseltä huolimatta siitä, mitä kaikkea sulle on kerennyt tapahtumaan. Muista aina pysyä omana itsenäsi ja kuuntele sitä pientä ääntä pääsi sisällä, koska se tietää mikä sulle on oikein ja mitä tarvitset. Joskus se ääni voi kuulua hiljempaa, kun menemme vain muiden ihmisten odotusten mukaan, mutta sitä pitäisi pystyä silti kuuntelemaan. Usein on hyvä pysähtyä ja kuunnella itsekkäästi omaa tahtoaan, koska loppujen lopuksi itseään (ja tietysti läheisiä) vartenhan täällä eletään :) Muista unelmoida ja toteuttaa itseäsi, aseta tavoitteita tulevaisuuteen - ne asiat tsemppaavat jatkamaan vaikeimpienkin jaksojen yli ja tavoitteiden saavuttamisesta saa älyttömästi positiivista energiaa.
Paljon tsemppiä sulle <3
todella kaunis ja koskettava video<3 voimia sulle, olet upea nainen
VastaaPoista<3
VastaaPoistaen voi edes käsittää miten voit olla noin vahva ja upee nainen ! <3 Toivon sulle pelkkää hyvää, kukaan ei ansaitse tätä kaikkea surua mitä oot joutunu kokemaan :(
VastaaPoistaMunkin isin kuolemasta tulee tänä syksynä viis vuotta. Pystyn kyllä vähän samaistumaan nuihin sun fiiliksiin - vielä viime syksynä olin jo kaivamassa puhelinta ja soittamassa isille kun tapahtui yks asia joka liittyi meihin ennen ku tajusin et hupsista... laitoin sit äitille tän saman viestin ja että voisimpa kertoo isille, äiti vastas vastas "kyllä isi tietää :)" ja aloin itkemään. Sieltä se Jenni sunkin isukkis pilven reunalta kattelee sun menoa ja on varmasti ylpeä susta ja sun saavutuksista!
VastaaPoistaIte oon tän viiden vuoden aikana kypsytellyt asiaa pään sisällä, ja vaikka edelleen sattuu, niin en silti muuttaisi mitään vaikka voisin. En välttämättä olis tää sama positiivinen ja elämää arvostava minä, jos en olis kokenu näitä asioita (vaikka isin kannalta oisin tietenki toivonu et hän olis saanu elää terveenä ja pidempään). Ikävä ja suru ei ehkä katoa, mut sen kanssa oppii elämään. Paljon tsemppiä sulle Jenni♡
Et vastaa enää kommentteihin...
VastaaPoistaTää blogihan voi olla tietynlainen terapia muoto, ja ihan mahtava semmonen. Täällä sun tekstit antaa ymmärtää että sulla on paha olla, mutta jossaki sinussa on sisällä se toivo, pieni toivo joka nostaa sua kokoajan pohjalta ylöspäin. <3
VastaaPoistaElämässä on huonoja aikoja, mutta jokaista huonoa aikaa seuraa aina hyvä aika <3
Ja ootko miettiny tätä lausetta ''Joskus on lähdettävä kauas, nähdäkseen lähelle''. Ootko miettiny muuttaa jonnekkin muualle, ja vaihtaa kokonaan vaikka puoleksi vuodeksi maisemaa? Tai vaikka vaan pariksi kuukaudeksi. Samoja juttuja kokeneena voin sanoa että se helpotti <3 Olin poissa kotikulmilta pari-kolme kuukautta, ja tulin takas uutena ihmisenä <3
woot katoin instast et oot tulossa tornioon! tervetuloa vaan tänne tuppukylään :D voiks sut bongata jostai tai tulla moikkaa?! :-)
VastaaPoistaAivan tajuton kiitos kaikille kommentoijille, yritän vastailla ajan kanssa <3
VastaaPoistaei liity tähän aiheeseen, mut mitä pukisit helsingissä perjantaina baariin päälle? ja mihin baariin menisit :) kiitti jo valmiiks vastauksesta !
VastaaPoistaVoi.. en edes keksi sanoja.
VastaaPoistaMä oon aina pitänyt sua aika pinnallisena ja sellaisena bimbona yms.. Anteeksi siitä, ja kyllähän sellainenkin saa olla aina joskus.
Oot kohdannut liikaa surua noin nuoreksi. Missä se määritellään kuka ansaitsee vähemmän surua kuin toiset? Sen kun tietäis. Mä oon tosi pahoillani isäsi kuolemasta.. Toi video on todella todella kaunis.
5 vuotta ei ole pitkä aika ikävöidessä omaa isää. Mun isän kuolemasta on 14 vuotta ja mä itken edelleen iltaisin samalla tavalla sängyssä kun sillon 7vuotiaana. Nyt on vaan se aikuisen näkökulma siihen ikävään ja suruun. Mulla on välillä niin pohjaton ikävä, että siihen hukkuu. Sellanen toivoton ikävä.. Ei vaan pelkästään sen takia, että iskä on ihmisenä pois.. Myös sen takia, mitä ovia se 2000 syksy sulki. Niitä ovia ei koskaan avata ja muhun se on jättänyt ison ison reiän. Mä en itse pysty luottamaan siihen, että ihmiset säilyy ja iso ongelma parisuhteissa sun muissa. Oon nIin herkkä ihminen kai..
Sitä ite kuitenki masentu teini-iässä niin pahasti, koska kun pieni lapsi sulkee pois surun. Mä halusin, ettei äiti nää mua tai edes Haista.. Suljin itseni pois, koska olo pakko selviytyä. Se ikävä ja suru ja räjähdys tulee jossain vaiheessa. Sulla se pahin hetki varmaan on nyt. Enkä tarkoita, että pelkästään isän kuoleman takia, mutta onhan se iso osa..
Huh. Tekipä hyvältä avautua!!! Kaikkea hyvää sulle. Meidän isät varmana katselee meitä tuolta ylhäältä ja päästään sinne sitten joskus. ♡
Onko Silja ja Jyri eronneet?
VastaaPoistaMikä sul on classy josee vastaa?
VastaaPoistaMiks kiusaat Vilmaa?
VastaaPoistaVoimia paljon, oot uskomattoman vahva ihminen <3 Rakastan sun blogia ja sua koska oot niin avoin ja vaikutat huipulta tyypiltä! :) Ja uskon että sun iskä kattoo sua jostain tuolta pilvenreunalta ja on ylpeä. ♥
VastaaPoista