Mulla todettiin vakava masennus ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, jollon jouduin lasten psykiatriseen osastohoitoon moneksi kuukaudeksi. Tästä lähtien elämä on heitellyt mua aika rankalla kädellä, mutta koskaan en oo turvautunut masennuslääkkeisiin. Tänään hain apteekista elämäni ensimmäiset pillerit ja huomenna aamulla aloitan kuurin. Yleensä tän tyyppisillä lääkkeillä kestää noin 2-4 viikkoa, että voidaan sanoa toimiiko ne. Palaan siis tähän aiheeseen jonkin ajan kuluttua!
PS. Mun lääkkeen nimi on Voxra ja kaikki joilla on tästä jotain kokemusta, niin olisin todella kiitollinen jos voisitte kommentoida mulle jotain :) ♥
Mulla ei oo kokemusta tästä lääkkeestä. Sain elokuussa Sertralin nimisen mielialalääkkeen. Oon todella tyytyväinen, että jätin ennakkoluulot syrjään ja kokeilin, päivääkään en ole katunut. Masennus helpotti 1,5kk kohdalla, aluksi kärsin järkyttävästä pahoinvoinnista, muuten ei ollut sivuoireita. Keväällä saan lopettaa lääkityksen. :) tsemppiä Jenni, kyllä se siitä!!
VastaaPoistaAikamoista myrkkyä vedät naamaasi, kannattaa vähän tutustua mitä lappaa suuhunsa. Vaikka "auttais" niin enemmän se aiheuttaa kroppaas haittaa kun auttaa.
PoistaSääli että ihmiset luulevat nykyään että pillerien avulla parannutaan ja uskotaan siihen. En jaksa edes vääntää asiasta :D
Jos masennuslääkkeet toimisivat, täällä ei olisi masennusta...
PoistaNÄINPÄ! yrittäkää ymmärtää ihmiset että se teidän masennus ei lähde pois lääkkeillä vaan ihan itsestään halu parantua ja parantaa elämänlaatua. Voin sanoa että koin masennusta kun mikään ei kiinnostanu ei jaksanu tehdä päivisin mitään nousta sängystä ja tuntu et mitä varten elää. mutta jumalauta kun sain palavan halun tehdä muutoksen niin tein sen. Jotkut on heikompia ihmisiä ja hakee parannusta niistä lääkkeistä vaikka kaikki lähtee aina ihan ITSESTÄÄN.
PoistaMut ne lääkkeet voi antaa jonkinlaista taikauskoa, joka auttaa parantumaan. Jos sulla lääkkeet ei toiminu nii ei se sitä tarkota et ne ei toimi kenelläkään muullakaan.. Pääasia et itestään tuntuu paremmalta, joko lääkkeillä tai ilman
PoistaHaha, nyt sinä puhut kyllä niin läpiä pääsi että hohhoijaa. Kenellekkään, joka sairastaa masennusta ei voi sanoa että kaikki lähtee sinusta itsestäsi. Se on aivan sama asia kuin sanoisit syöpää sairastavalla samaa. Häpeäisit.
Poista^Ei saakeli tuo viimeinen kommentti. Ymmärrätkö aiheuttavasi vain lisää pahaa oloa kutsumalla ihmisiä heikoiksi? Masennus ei aina lähde asennemuutoksilla, se ei kaikille yksinkertaisesti ole mahdollista.
PoistaKäsittämätöntä miten ymmärtämättömiä ja lyhytnäköisiä ihmiset ovat. "kaikki lähtee ihan itsestään" HUHHUH. Haluaisin tavata sen VAKAVASTI masentuneen ihmisen jonka parantuminen on lähtenyt ihan itsestään. Sen joka on itsensä hoitanut vakavasta masennuksesta vitamiinien avulla ilman terapiaa ja lääkkeitä.
PoistaJos te ette ole masennusta itse kokeneet niin älkää hyvät ihmiset kehdatko tulla suoltamaan tuommoista paskaa. Anonyymin syöpävertaus on osuva. Masennus ja syöpä molemmat sairauksia, jotka nyt eivät vain itsestään katoa. Molemmissa takuulla oma tahto parantua on suuri etu, mutta vakavana nämä sairaudet eivät katoa meditoimalla ja puunjuuria syömällä.
"Jos masennuslääkkeet toimisivat, täällä ei olisi masennusta "....... Ihan sama kun sanoisi, että jos syöpälääkkeet toimisivat, täällä ei olisi syöpää. Tai jos antibiootit toimisivat, täällä ei olisi tulehduksia. Tai jos kipulääkkeet toimisivat, täällä ei olisi kipuja. Idiootti! Kaikki eivät saa masennuslääkkeistä apua (tai he eivät ole löytäneet sitä itselleen sopivsa lääkettä), mutta niin kuin muillakin lääkkeillä, myös masennuslääkkeilllä on ihan oikea toimintatapa. Tutustuppa vaikka ensin serotonergisiin ja noradrenergisiin hermoratoihin masennuksessa...
PoistaNyt on pakko pistää uudelleen lusikka samaan soppaan. Kirjoitin ensimmäisen kommentin.
PoistaOlin aluksi todella epäileväinen käydessäni terapiassa ja lääkärin vastaanotolla kun lääkkeitä mulle tarjottiin. Kävin siellä kahteen kertaan ennenkuin resepti kirjoitettiin. En uskonut että pillerit olis mitään onnennappeja (niitä ne ei todellakaan ole), vaan masennuslääkkeissä on kyse siitä, että ne auttaa masentunutta ihmistä käymään pahatkin asiat läpi terapiassa ja ne auttaa niiden asioiden käsittelyssä. Olen yrittänyt parantua masennuksesta ilman lääkitystä, vuodeksi helpotti pelkän terapian avulla kunnes elämässä sattui lyhyen ajan sisällä niin uskomattomia asioita, joita ei toivoisi kenenkään joutuvan kokemaan.
Onneksi päätös oli minun, söin lääkkeitä tai en. Käyn viikottain terapiassa ja parantumista seurataan tiiviisti kolmelta eri hoitavalta taholta. Uskon että ammatti-ihmiset tietävät hieman enemmän kuin te lukijat, jotka olette valmiita haukkumaan väärää puuta. Joskus jos sama sattuu omalle kohdalle, niin muistakaa ihmeessä omat sanomisenne, että kyllä se siitä, se on vaan susta itsestäsi kiinni.
Allekirjoitan kyllä sen, ettei kukaan muu voi mua tai ketään muuta masennuksesta parantaa, lääkkeet ei sitä itsessään poista, mutta lääkitys on ollut yksi tärkeä tekijä siinä, että olen vielä järjissäni ja elämänhalu on palannut takaisin.Parantuminen lähtee musta itsestäni, valitettavaa on se, että masennuksesta ei parannuta ihan noin kuin teillä kuvitelmissa asia menee. On eri asia kokea surullista ja pahaa oloa hetken verran jonkun vastoinkäymisen takia, kuin olla masentunut.
Huoh tajusitte tahallanme väärin...
PoistaVoxra on varmasti hyvä lääke sinulle. Se toimii parhaiten vaikeissa masennustapauksissa. Haittoihin ei liity seksuaalitoimintojen muutoksia, mikä on hyvä asia. Hyvä, että ohje on ottaa tabletti aamuisin, sillä amfetamiinin kaltaisena lääkeaineena yksi haittavaikutus on juuri piristyminen. Voxraa käytetään myös tupakasta vieroittautumiseen. :) Paljon voimia taisteluun masennuksen kanssa, sopiva lääke on suureksi avuksi kamppailuun, toivotaan että Voxra toimii juuri sinun kohdalla! ♥
VastaaPoistaMua naurattaa et tääl on tuntemattomat ihmiset lässyttämässä kuinka Voxra on varmasti hyvä lääke Jennille. Tunnetko Jennin? Onko hän sun potilas? Ei. Siinä tapauksessa lopeta toi mutuilu :)
PoistaHämmästyttävää uskoa, että ekaluokkalainen voi olla masentunut :( onko mitään ajatusta sulla itselläsi siihen, että mistä se on voinut johtua?
VastaaPoistaEn ole Jenni, mutta muistan hänen sanoneen että hänen isänsä kuoli kun oli pieni.. :( Joten tapaus on voinut olla hyvin traumaattinen.
PoistaMun isä kuoli vasta 2009. Masennuin 7-vuotiaana siitä, kun mun isä sai 12 vuoden vankilatuomion. Olin niin pieni etten ihan ymmärtänyt asiaa, miksi isi lähti pois.
Poista12 vuoden tuomio? Tollasta ei taida saada muuten kun raa'asti tappamalla toisen ihmisen joten en ymmärrä miten voit surra sellasta ihmistä.
Poistaminulla johtui siitä että opettaja käytti hyväksi :( ja kotona ei puuttuneet asiaan ja kotona alkoholismia ja väkivaltaa :( nyt asiat ulkopuolin ok mutta masentunut olet nyt kohta aikuisuuden kynnyksellä , menetetystä lapsuudesta
Poista12 vuoden tuomion voi saada helposti ilman että tapat. Mun isä ei ole tappanut tai satuttanut ketään.
PoistaNyt on pakko olla eri mieltä, koska harvoin vankilaan joutuu ketään satuttamatta. Väkivallatonta satuttamistakin on olemassa, ja myös välillistä. Myöskään niin pitkää tuomiota ei ole helppo saada ilman tappamista. Kuitenkin, toivottavasti lääkitys ja toivottavasti myös terapia tms auttavat ja saat taas elämäsi kuntoon :) terv. pitkäaikainen lukija
PoistaEsim veropetoksista voi saada isoja tuomioita vitun tollot ihmiset!!!
PoistaJep, eli Suomen oikeusjärjestelmää on kritisoitu nimenomaan siitä, että henkeen ja ruumiiseen kohdistuvista rikoksista saa suhteessa huomattavasti lievempiä tuomiota kuin esimerkiksi juuri Jennin mainitsemista talousrikoksista, myös huumerikoksista rangaistaan Suomessa käyttämällä asteikon kovempaa päätä.
PoistaKonkreettisimmin tämä lainsäädönnön epäkohta näkyy mielestäni seksuaalisen väkivallan yhteydessä, kuten varmana monelle tuttua Suomessa rangaistuksen raiskauksista langetetaan käyttämällä asteikon (törkeän raiskauksen yhteydessä (2- 10 vuoteen vankeutta)lievempää päätä. Suomessa ei käytännössä tuomita koskaan ketään esimerkiksi 10 vuoden vankeusrangaistukseen yhdestä raiskauksesta.
Sinulle Jenni haluaisin kuitenkin sanoa; että paljon voimia tulevaisuuteen!
Eiköhän se mene juurikin niin, että tappamalla on vaikea saada noin pitkää tuomiota...
PoistaPaljon voimia sulle Jenni <3 - meri
VastaaPoistaMusta on ihanaa kun oot tietyllä tavalla niin avoin ja aito monien asioiden suhteen! Oot huippu, keep going girl ja hurjasti tsemppiä! <3
VastaaPoistaSurullista ajatella että oot jo 7v ollut masentunut, kun muut saman ikäiset elää täysin huoletonta elämää.. :( oot kuitenki uskomattoman vahva ihminen et jotain noi vaikeudet on sulle kyllä antanut :) mä oon ite todella lääkevastainen (etenkin psyykenlääkkeiden suhteen) mutta toivon sulle silti paranemista keinolla millä hyvänsä! Oot selvinny niin monista jutuista että kyllä sä vielä masennuksenkin selätät! :)
VastaaPoistaitse masennuin kans 7-8 vuotiaana ;( olisin kaivannut huostaanottoa ja apua mutta keltään ei sitä saanut :( lapsuus vaikuttaa niin että olen nyt ollut masentunut vuosia välillä paremmin välil huonommin
PoistaEi se masennus lähde turruttamalla lääkkeillä. Psykoterapia ois oikea valinta.
VastaaPoistaLuuletko idiootti että ne lääkkeet vaan lyödään käteen ja kaikki muu terapia unohdetaan? :D Mistä te päättelette että lääkkeet ja terapia olisi jotenkin toisensa poissulkevia?!
Poistano niinpä! vitsi et jotkut ihmiset on yksinkertasia. aarrhh.
PoistaVoxra voi olla hyvä lääke sulle! Hyvä etteivät määränneet niitä yleisimpiä (esim. mirtatsapiini) koska usein niissä ensimmäisissä psyykelääkekokeiluissa aloitetaan jollain "turvallisella" valmisteella, missä voi olla kiusallisia sivuoireita (ruokahalun kasvu, turvotus jne.)
VastaaPoistaTsemppiä, ja toivottavasti saat keskusteluapua lääkityksen rinnalla.
En voi muuta sanoa että olet äärettömän uskomaton ihminen. Uskallat jakaa lähes kaiken täällä blogissasi. Olet lempi blokkaajani juuri siksi, et ole yhtään enempää etkä yhtään vähempää kun vain oma itsesi, heikkouksinesi ja vahvuuksinesi! Olet aito, niin aito että se välittyy pelkästään kirjoitustesi kautta. Toivon käsi sydämellä sun elämääs pelkkää hyvää, vaikutat ihanalta ihmiseltä ketä ansaitsee ainostaan pelkän hyvän! Tsemppiä Jenni, vielä joskus tulee se päivä kun vaikeudet on selätetty, kyllä sä jaksat! ����
VastaaPoistaItsellä kanssa todettiin vakava masennus noin puolitoistavuotta sitten. Aloitin lääkkeellä Citalopram ja söin sitä noin puolivuotta ja annoskokoa nostettiin. Paino alkoi nousta sitä tahtia, että vaihdettiin Voxraan, mutta ei sopinut mulle sitten ollenkaan. Alkoi kaikki oireilut palata ja olo oli aivan kamala... söin sitä noin 3kk mutta mieliala meni taas niin pahaksi että palattiin Citalopramiin. Sitä olen nyt siis syönyt sen about puoltoistavuotta ja olo alkaaolemaan mitä parhain! Tietty huonojakin päiviä tulee mutta elämä on paljon valoisampaa ja mukavampaa.
VastaaPoistaItse huomasin lääkkeitten aloitettua, että tunteita on erittäin vaikea näyttää.. on vaihe että kaikki on kyllä hyvin mutta mikään ei tunnu miltään. Naurat kyllä mutta sekään ei oikein tunnu miltään, mutta silti mieliala on parempi! Vaikea kuvailla asiaa mutta ole varma että saat näistä lääkkeistä apua!
Tsemppiä ihana Jenni♡♡ toivottavasti lääke toimii ja saisit olla onnelline koska sen sä ansaitset ♡ hienoo et uskallat olla noin avoin meille lukijoille vaikka saat nii paljon paskaa niskaan. Voimia jatkoon!!♡
VastaaPoistaEn oo aikasemmin sun blogiisi kommentoinu, mutta aattelin antaa pienen vinkin koskien vitamiineja ja kivennäisaineita. Mulla itellä oli pitkään melko masentunut mieliala ja siihen lisäksi väsymystä, eikä kroppakaan toiminut ihan oikein. Treenaan itse paljon ja elämän muilla osaalueilla on paljon stressiä mm. perheen sisäisiä asioita. Kuitenkin sain synkistä fiiliksistä ja huonosta kehon toiminnasta tarpeekseni, joten menin sitten ruoka/elämäntapoihin liittyvälle ammattilaiselle puhumaan. Sain sieltä muun muassa vinkiksi käyttää muun ravinnon lisäksi magnesium ja sinkki lisäravinnetta. Tämä siksi, että magnesium auttaa ehkäisemään ja parantamaan masennusta. Sinkkiä siksi, että se tehostaa magnesiumin imeytymistä. En tietenkään vähättele masennusta, mutta aattelin jos pienistäkin asioista voi olla apua niin siksi suosittelen kokeilemaan. Itellä fiilikset katosi about kuukaudessa käytön aloittamisesta sekä muiden vinkkien avulla alkoi kroppakin toimimaan oikealla tavalla. :)
VastaaPoistaEn oo aikaisemmin kommentoinut, mutta jos pienistäkin vinkeistä voi olla apua niin siksi haluan nyt antaa pari varteenotettavaa vinkkiä. Siitä ei nimittäin ole kauaakaan aikaa, kun ite kärsin melko masentavista fiiliksistä ja sen lisäksi väsymyksestä. Urheilen paljon ja elämän muilla tahoilla on ollut koko elämäni ajan stressiä mm. perheen sisäiset asiat. Sain sitten lopulta tarpeeksi masentavista fiiliksistä, väsymyksestä ja siitä, ettei kroppakaan toiminut oikein. Menin sitten ruoka/elämäntapoihin erikoistuneelle ammattilaiselle puhumaan. Sieltä sain liudan ohjeita, joista yks tärkeimmistä oli käyttää magnesiumia ja sinkkiä päivittäin lisäravinteina. Tämä siksi, että magnesium auttaa ehkäisemään ja parantamaan masennusta ja väsymystä. Sinkkiä siksi, että se auttaa magnesiumia imeytymään tehokkaammin.( tästä löytyy paljon kirjallisuuttakin). Lisäksi kannatta myös tutkia muiden vitamiinnien ja kivennäisaineiden puutostiloja jne. En siis vähättele mitenkään masennustas, yritän vaan auttaa. Multa nimittäin katosi kaikki masennuksen ja väsymyksen oireet sekä lisäksi kroppa alko toimimaan paremmin kun sain nämä asiat korjattua päivittäiseen ruokavalioon. :)
VastaaPoistaOlen aina ollut masennuslääkkeitä vastaan, ja kun niistä vähän lukee niin ihan myrkkyähän ne on ja tuhoaa ihmisen - se ei poista ongelmaa, vaan turruttaa sut. MUTTA tämä lääke mikä sulla on - oot saanu parhaan mahdollisen lääkkeen! Tuohon jopa uskon ja toivon että se sullakin auttaa, muista että menee viikkoja ennenkun tuloksia näkyy.
VastaaPoistaTsemppiä Jenni ♥
Pystyisitkö pitään tosta lääkkeestä vaikka jotain päiväkirjaa? Siis sillain, että kirjotat joka päivältä vaikka muutamalla virkkeellä millanen fiilis sulla on ja miten koet että se lääke toimii, auttaako se yhtään sun mielialoihin jne? Tietysti musta esim. olis mielenkiintosta lukee sun kokemuksia jos haluat jakaa niitä tänne, mutta ymmärrän kyllä täysin jos et. Mutta ehkä silti kirjota ittees varten tuntemuksia ylös ja voit lukee niitä sit myöhemmin omaks huviks?
VastaaPoistaOmien kokemusten mukaan Voxra on hyvä lääke. Mulla Voxra aiheutti tosi kovaa migreenityyppistä päänsärkyä kun oon herkkä noradrenaliinille, mutta muuten olisin käyttänyt kyseistä valmistetta pitempäänkin. Lääke kannattaa ottaa aamusta tai muuten menee yöunet. Tsemppiä! <3
VastaaPoistaSöin voxraa noin 7kk. Mulle se ei auttanut, koska mun masennus oli sivuoire fyysisestä sairaudesta, jota alettiin hoitaa ja nyt masennus on pois ilman masennuslääkkeitä. Mutta ihan hyvä lääke sinänsä. Piristi että jaksoin käydä töissä. Sivuoireina oli oudot unet, painonnousu ja vähentynyt ruokahalu. Ei tullut yöhikoilua tai aknea niin kuin monesta muusta masennuslääkkestä on tullut. Tiedätkö syyn sun masennukselle vai etkö tiedä miks oot masentunut? jälkimmäinen oli mun kohdalla ja uskon, että tällöin masennus voi olla sivuoire jostain muusta. Sullahan on imeytymishäiriö? Ootko tiennyt että se aiheuttaa monenlaista, jos sitä ei ns hoida oikein? Kyllä sä selviät Jenni! Sun pitää nyt olla vaan kärsivällinen ja vahva (:
VastaaPoistasä oot aivan huippu ihminen, tsemppiä ja kaikkea hyvää sulle ♥
VastaaPoistaMoi Jenni, ja paljon onnellisuutta päiviisi! Anteeksi kun utelen tätä, mutta oletko tässä n. 14 vuoden aikana ollut ihan täysin parantunut missään vaiheessa? Jos olet, niin onko joku tietyntyyppinen tapahtuma tms elämässäsi saanut masennuksen puhkeamaan uudelleen? Itselläni on myös ollut pitkäaikaista masennusta, sitä ei oikeasti toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleen. Masennus on myös niin tabu, että itselleni on siitä ollut vaikeaa muille kertoa, ja valitettavasti huomaa etteivät kaikki sitä edes ymmärrä. Monien silmissä olen aina vain saamaton luuseri, josta on kivaa elää sossurahoilla ja kyhjöttää asunnossaan. Ihan todella kivaa tosiaan. Välillä on ollut parempia kausia, mutta aina palaan samaan. Mulla ei ole tosta voxrasta kokemusta, toivottavasti siitä ois sulle apua <3
VastaaPoistaMoi Jenni.
VastaaPoistaMulla on kokemusta tästä lääkkeestä. Syön itse para'aikaa 300mg/pv. Lääke aiheutti mulle ensin itsetuhoisia ajatuksia ja olo paheni 2-4viikoksi, varaudu siihen. Se on kyllä auttanut nyt kun ajattelee.. oon nyt syönyt sitä noin kaksi vuotta. Ehkä sellainen negatiivinen puoli on, etten pysty itkemään enää.. Se voi kyllä johtua toisesta masennuslääkkeestä mitä syön eli en suoraan voi yhdistää sitä voxraan. Mieliala on ainakin parempi, tasaisempi. En ole koko ajan ylidramaattinen ja itkuherkkä.
Tsemppiä! Ei lääkkeitä kannata turhaan pelätä. Lievässä masennuksessa voi auttaa itsehoitomenetelmät, mut vaikeassa masennuksessa ei yleensä itsehoitomenetelmät yksin riitä..
T. N23
Hei!
VastaaPoistaSaako sulle jutella s postissa? Oon aika samassa tilanteessa. Maanantaina alkaa masennuslääkitys keskivaikeaan masennukseen.
Voxra saattaa tehdä alussa järkyttävän olon, tuntuu että siitä ei pääse yli, mutta ainakin minulla parani olo täyskäännöksellä noin kahden viikon käytön jälkeen. Kannattaa googlettaa ja lukea käyttökokemuksia tuosta, että ei tule sitten mitään yllätyksiä. Parempaa oloa sinulle!
VastaaPoistaIte syöny Voxraa vuoden verran. Varaudu siihen et tuut olee niin pihalla ja väsyny koko sen ajan ku syöt lääkettä et ei oo tosikaan. Nyt parempi olo ku koskaan ku päätin vaan lopettaa sen ja jaksaa jopa tehä jotain muutakin ku nukkua.
VastaaPoistaHaluan vaan toivottaa hurjasti voimia sulle <3 Jos oon rehellinen niin mun kohdalla masennuslääkkeet oli virhe, mut onhan moni niistä kokenu saavansa paljon hyötyä ja apuakin. Toivottavasti sä tuut oleen yks niistä! Tsemppihali sinne ja pakko vielä lisätä et ihailen niin paljon sun rohkeutta, avoimuutta ja aitoutta - oot mieletön mimmi <3
VastaaPoistahttp://wifflegif.com/gifs/482766-sending-virtual-hug-virtual-hug-gif
Rohkea valinta ottaa lääkkeet! Itsellänikin diagnosoitu masennus, ja halusin myös alkuun pärjätä ilman lääkkeitä mutta se ei vaan onnistunut. Aloitin kesän lopulla sitten masennuslääkkeet, eri nimiset tosin kun nuo sinun omat. Ekat pariviikkoa oli ihan jäätävä pahoinvointi, mutta sen jälkeen huomasin ihan selkeän muutoksen yleisessä mielialassa, enkä todellakaan ole katunut että otin lääkkeet käyttöön.
VastaaPoistaTosi paljon tsemppiä sulle jatkoon! :)
Oikein paljon voimia sulle Jenni! Mulla ei valitettavasti mitään hyviä kokemuksia ole masennuslääkkeistä, mutta ainahan niiden toimiminen on henkilöstä kiinni. Toivottavasti voitat masennuksen ja lääkkeistä on sulle apua! <3
VastaaPoistaKiitos kun jaoit asian avoimesti ja toivottavasti jaksat jatkossakin välillä kertoa täällä voinnistasi, joka toivottavasti kohenee. Olet urhea.
VastaaPoistaMulla toi voxra tuntui auttavan, mutta aiheutti kauheeta sydämentykytystä ja tuntui kuin sydän tekisi ylimääräisiä lyöntejä. Mulla tosin on nopea pulssi muutenkin, ehkä se vaikutti.
VastaaPoistaEn söis.
VastaaPoistaen kommentois, jos olisin tollanen idiootti.
PoistaHurjasti tsemppiä Jenni! En oo ennen sulle kommentoinut, mutta halusin nyt tulla sanomaan että sä oot vahva ihminen ja selviit mistä vaan!
VastaaPoistaPäiväkodissa töissä olleena sitä näkee jo todella pienillä kaikenlaisia ongelmia..
VastaaPoistaMutta toivottavasti saat Jenni tästä apua! :) Hyvää viikonloppua!
Ihan mahtavaa että on tullut näinkin paljon kommentteja teidän omista kokemuksista! Hienoa vertaistukea. Kiitos kaikille kun jaksatte kommentoida ja tsempata. Oon ikuisesti kiitollinen <3 Pusuja.
VastaaPoistaVoxra ei aiheuttanut mulla mitään sivuvaikutuksia aloittaessa, mutta jossain vaiheessa huomasin että se latisti mielen tasapaksuksi. Lisäksi musta tuli todella tunnekylmä.
VastaaPoistaVastaavia kokemuksia olen kuullut muitakin. Lopetin sen sitten.
No mut eipä masentanut mutta ei mitään muutakaan.
Väärä lääke varmaan kun en ole varsinaisesti masennukseen sairautena taipuvainen.
Paljon tsemppiä Jenni! Mä alotin kesällä lääkityksen masennukseen ja nyt on kolmas eri lääke kokeilussa, koska kaks aikaisempaa aiheutti ihan jäätävää väsymystä. En tehnyt mitään muuta kuin nukuin.. Lääkkeet on ainakin mulla auttanut ehkä eniten ahdistukseen. Aloitan myös terapian, josta toivon olevan vielä enemmän hyötyä kuin lääkkeistä yksinään. Välillä vaan tuntuu, että mitä järkeä on edes yrittää kun olo ei parane sitten millään. Koitan kuitenkin käydä edes pienellä kävelyllä joka päivä, sillä ulkoilman olen huomannut piristävän :)
VastaaPoistaItse syön kans voxraa, masennuslääkkeistä parhain nimittäin ei vie orgasmeja pois, ei väsytä eikä turruta. Lisäksi sitä on määrätty tupakasta vierottamiseen, tosin itsellä ei auttanut...en tiedä onko vaikuttanut mun masennukseen, toi kuulemma tehoaa parhaiten jos on vakavasti masentunut. Niinku muutki täällä sanoi, nii kannattaa varautua siihen et eka viikko saattaa olla suorastaan järkyttävä, mulla oli itsetuhoisia ajatuksia ja järkyttävä ahdistus... Jos mahollista, kannattaa pyytää pari rauhottavaa ekalle viikolle. Muista että vaikka olo pahentuis alussa (ei välttämättä!) nii se menee ohi noin viikossa :) toivotaan että voxrasta ois sulle paljon apua! <3
VastaaPoistaAiotko juoda alkoholia kun käytät noita lääkeitä? Siis kysyn vaan mielenkiinnosta, että onko masennuslääkkeillä ja alkolla mitään haittaa yhdessä?
VastaaPoistasomppi
On. Ainakin minun käyttämäni valmisteen kanssa alkoholi kumosi lääkkeen vaikutusta.
Poista"Voxra alkoholin kanssa
PoistaAlkoholi voi vaikuttaa siihen, miten Voxra vaikuttaa ja joskus harvoin yhdessä käytettynä ne voivat vaikuttaa hermoihin tai henkiseen tilaan. Jotkut huomaavat olevansa herkempiä alkoholin vaikutuksille, kun he ottavat Voxraa. Lääkäri voi ehdottaa, että et juo alkoholia (olutta, viiniä tai väkeviä juomia) Voxra-hoidon aikana tai kehottaa juomaan mahdollisimman vähän. Jos kuitenkin juot nyt runsaasti, älä lopeta äkillisesti: se voi altistaa sinut kouristuksille."
ei ei ei..... :( älä sorru noihin lääkkeisiin, mun veljeni sai hirveitä itsetuhoisuus ajatuksia syödessään noita, sitten ku lääkettä oli mennyt muutama kuukausi niin sen lopettaminen toi kauheat oireet... veli edelleen kierteessä noiden lääkkeiden kanssa...
VastaaPoistaLiitän kommentin tuolta alhaalta tähän, koska se oli niin osuvasti sanottu:
Poista"Huh, älä ota kuuleviin korviin näitä "heikot syö lääkkeitä" ja "ne on kamalaa myrkkyä, henkilö X muuttui tunteettomaksi kun käytti niitä" kommentteja. Ne on ihmisiltä jotka eivät itse koskaan ole olleet masentuneita. --."
Ja lisään, että masennuslääkkeitä on satoja erilaisia. Jos veljellesi on annettu hänelle sopimattomia lääkkeitä, se ei tarkoita, että kaikki masennuslääkkeet ovat hirveitä. Ajattelematonta tulla huutelemaan tollasta tänne.
Tsemppiä toipumiseen!
VastaaPoistaMoikka! Itse aloitin syömään Voxraa tämän vuoden helmikuussa, ja vieläkin samalla mennään. Alussa mulla oli aivan järkyttäviä sivuvaikutuksia, esim. korvat soivat viikkoja jatkuvasti ja näin joka yö hirveitä painajaisia unilääkkeistä riippumatta. Nämä sivuvaukutukset loppuivat noin muutaman kuukauden sisällä. Selkeää eroa lääkken vaikutuksista en ole huomannut. Aloitettaessa olin kuitenkin osastohoidossa masennukseni vuoksi, enkä ole niin pohjalle vajonnut tämän jälkeen, että kai sen voi ottaa hyötyvaikutuksena. Masennusta lääke ei ehdottomasti posta, tämä täytyy muistaa. Muutaman kuukauden käytön jälkeen kuitenkin pystyin palaamaan puolen vuoden sairasoman jälkeen takaisin pikkuhiljaa kouluun, ja nyt teen töitä lyhennetyllä viikolla. Hankalaa on sanoa mikä kaikki on lääkkeen aikaansaamaa parannusta. Enää kuitenkaan harvoin on sellaista oloa, että haluaisin vain nukkua päivät pitkät, koska hereillä ei ole mitään järkeä olla. Näitä ajatuksia toki tulee, mutta pystyn vastustamaan niitä. Joskus olen unohtanut ottaa lääkken, eikä siitä ole tullut mitään oireita. Kerran olin melkein viikon ilman lääkettä, ja huomasin itsessäni vainoharhaisuutta ja pakokauhua, mutta nekin siedettävissä määrin. Toivottavasti lääke auttaa sinua ja vointisi paranee. Älä lopeta lääkitystä alun mahdollsiten sivuoireiden vuoksi, ne voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta ne helpottavat ja lopulta loppuvat kokonaan! Olen seurannut blogiasi alusta asti, sulla taisi olla silloin 20 lukijaa.. Hienoa että bloggaat vielä ja kerrot rehellisesti vaikeistakin asioista. Ihanaa että joku uskaltaa puhua näistä asioista, ja itsekin olen saanut huomata että muutkin aivan tavalliset ihmiset painivat samanlaisten asioiden kanssa.
VastaaPoistaNiinpä!
PoistaKyllähän nuo lääkkeet myrkkyä ovat, mutta oikein käytettynä/määrättynä niistä saatava hyöty on suurempi kuin sen tuomat haitat. Henkilö voi saada elämänsä reilaan kun mieliala kohenee ja saa paljon enemmän aikaiseksi. Muuten ei välttämättä saa aikaiseksi kun mieli rypee murheessa ja ahdistuksessa. Lääke ei poista ongelmaa, mutta voi auttaa sen ratkaisussa. Lääkityksen lopetettuaan on helpompi jatkaa kun on päässyt hyvään alkuun. Ja jos nyt kuvitellaan, että vaikka koko loppuelämä menisi masennuksen kourissa, eläisin sen itse henkilökohtaisesti mieluummin lääkittynä. Nämä asiat ovat aina kaksipiippuisia ja lääkityksen pitäisi olla viimeinen keino. Tsemppiä Jenni!
VastaaPoistaVoxra vähentää ruokahalua, joten muista syödä! Monipuolisella ja riittävällä ravinnolla on kuitenkin iso yhteys mielialaan.
VastaaPoistaJos ruokahalu lähtee niin se tosiaankin lähtee, eli ei sillon syödä vaikka ehkä ''haluaisikin'', koska ei sitä ruokahalua vaan ole. Mut oot oikeessa, terveellisellä ravinnolla iso yhteys mielialaan ja tietysti muuhunkin terveyteen!
PoistaMulla ei lähtenyt Voxrasta ruokahalu kokonaan, ainoastaan väheni. Eli huomasin välillä että oho, en ookaan syöny pitkiin aikoihin mitään. Laihduin muutamia kiloja sen takia. Ei pahoinvointia, yökötystä tai muutakaan syytä, miks en olis voinu syödä, ei vaan ollu samalla tavalla nälkä ku ennen.
PoistaKirjoitin kommentin sen takia, että muistaakseni Jenni on kertonu, että sillä on joku imeytymishäiriö tai jotain sinne suuntaan. Tuli mieleen vinkata, että kannattaa pitää syömisestä huoli.
Tsemppiä kaikille masennuksen kanssa taisteleville!
Tsemppiä! Itse olen syönyt venlafaxinia vuoden verran ja se auttaa toimimaan päivittäin. Pääsen ylös sängystä enkä itke montaa tuntia päivässä, kuten ennen lääkkeitä. Masennus ei ole vain alakuloa, josta pääsee yli "kun vaan päättää niin". Mulla on ollut hetkiä, kun minuutit tuntuu tunneilta enkä saa sängyssä maatessa kättäkään nostettua, kun se tuntuu niin painavalta. Koitappa siinä lähteä "piristävälle happihyppelylle" tai jotain muuta, mitä ihmiset ehdottavat.
VastaaPoistaOlen ollut masentunut jo 13v ja nyt olen 22v. Itse olen kokeillut 5-6 masennuslääkettä. Voxra oli yksi noista. Minulla Voxra ei auttanut mitään, paitsi painoa tippua ja se ei taas sopinut koska minulla oli anoreksia.
VastaaPoistaEnsinmäinen lääke ei aina toimi, mutta parin kokeilun jälkeen voi löytää itselleen sopivan. Itselläni tällä hetkellä Cymbalta ja sitä käyttänyt jo 3-4v. Ja on ollut hyvä. :)
Tsemppiä sulle ja iso halaus, et ole masennuksen kanssa yksin, meitä on monta <3
kerrothan Jenni omat kokemukset lääkkeestä, olisi mielenkiintoista kuulla :) Tsemppiä!
VastaaPoistaEn voi toivottaa ku kaikkee hyvää sulle!
VastaaPoistaKyseistä valmistetta en ole käyttänyt, mutta minulla oli vuoden verran käytössä toinen valmiste, Sepram... Ajattelin jakaa sinulle tuntojani masennuslääkkeiden käytöstä. :-)
VastaaPoistaMullakin on ollut aika ankea menneisyys mitä pääkoppaan tulee. Mielestäni aloin itse oireilla jo 12-13 vuotiaana. 15 vuotiaana muistan olleeni ensimmäisen kerran masentunut, kävin koulupsykologilla ja pääsin nuorten psykiatriselle polillekin. Viiltelin myös tänä aikana. Pääsin, tai ainakin luulin päässeeni eroon ongelmistani melko pian, jälkikäteen ajateltuna en ymmärrä miten sen ikäistä ei pidetty pidempää seurannassa. Olin tosi nuori.
Oireilin vaihtelevasti myös iät 15-18, ainakin. Parisuhteen päättyminen 18 vuotiaana laukaisi pahemman masennuksen kuin aiemmin. Koulun psykiatrinen sairaanhoitaja ei kokenut voivansa auttaa enää minua kun olin vasta muutaman käynnin käynyt hänen luonaan ja kirjaimellisesti tappeli minut kunnalliselle hoitoon, eivät meinanneet ottaa. Totesivat kuitenkin keskivaikean masennuksen ja yleistyneen ahdistuneisuushäiriön. Melko pian minulle määrättiin tuo Sepram ja aloitin ihan vapaaehtoisesti sen käytön, olinhan jo vuosia käynyt keskustelemassa enkä kokenut että se olisi auttanut minua koskaan tarpeeksi.
Kaksi-kolme ensimmäistä viikkoa olo oli vaihteleva, melko väsynyt. Varmaan kuukauden-kahden välissä aloin huomata jo olon pikkuhiljaa paranevan. Loppuvuosi meni melko oireettomasti. Kävin keskustelemassa myös tänä aikana, "lääkkeet kouraan ja kotiin" ei toimi kenelläkään! Muista siis että keskusteluapu on tärkeässä roolissa!
Vuoden syötyäni lopetin lääkkeet, ehkä hiukan nopeammin kuin lääkäri suositteli. Olen sen jälkeen ollut kutakuinkin oireeton. Tottakai meillä kaikilla kuuluu elämään masentuneemmat kaudet, mutta en ole kertaakaan sen jälkeen kokenut olevani enää oikeasti siellä pohjalla, mistä ei yksin pääse ulos.
Nyt on kylläkin olo ollut semmoinen, että keskusteluapu ei olisi pahitteeksi. Välillä on huonoja päiviä, ja varsinkin iltaisin ikävät jutut hiipii mieleen ja olo on lohduton. On kuitenkin ollut takapakkeja melko paljon lyhyessä ajassa, että josko tämä olisi vain megamasis-kausi, eikä johtaisi siihen oikeaan masennukseen enää. Ajattelin kuitenkin seurailla tilannetta vielä, vaikka puoliso onkin sitä mieltä, että kannattaisi silti ottaa yhteyttä siihen henkilöön, jonka luona kävin viimeisimmäksi juttelemassa....
Eihän masennuslääkkeiden olekaan tarkoitus parantaa masennusta että simsalabim vain! Ne on nimenomaan tarkoitettu lieventämään oireita, helpottamaan elämää ja viemään parantumista alkuun! Eihän diabetes tai verenpainelääkkeetkään vie sairautta pois vaan auttavat oireisiin.
VastaaPoistaJenni et missään nimessä ole heikko, kun kokeilet lääkkeitä. Jos ne ei sulle sovi, aina voi lopettaa ja etsiä muuta hoitokeinoa. Pääasia, että pyrit paranemaan. Tsemppiä sulle ihan kamalasti, oot vahva nainen ja sulla on vielä hieno elämä edessä.
''aina voi lopettaa'' joo sinänsä totta muttei ihan niin helppoa psyykenlääkkeiden kanssa miltä kuulostaa.
Poista" ''aina voi lopettaa'' joo sinänsä totta muttei ihan niin helppoa psyykenlääkkeiden kanssa miltä kuulostaa."
PoistaAijaa? Onko omakohtaista kokemusta? Mulla lääkkeiden lopettaminen ei aiheuttanut ainakaan mitään ongelmaa. Muutenkin nämä lannistavat ja toista pelottelevat kommentit voisi lopettaa nyt tähän.
Voiei noi masennuslääkkeet on ihan kamalia :( ihminen muuttuu ihan kokonaan ja noi aiheuttaa jäätävän kierteen, josta on mahdotonta päästä pois. Mun pikkusisko oli aivan totaalisen sekaisin parin vuoden ajan noiden erilaisten masennuslääkkeiden kanssa, jos yritti lopettaa --> masennus räjähti käsiin ja olo muuttui aivan sietämättömäksi --> masennuslääkkeet äkkiä takaisin.
VastaaPoistaEn kyllä jäänyt millään lailla koukkuun. :D
PoistaIhan onnistuneesti lopetin ja ilman on nyt pärjäilty 3-4 vuotta.
Jos jollekin ei lääkkeet sopineet, ei tarkoita, että se ei sovi muillekaan.
Mun mielestä yksinkertaistat liikaa. Masennuslääkkeitä on triljoonia erilaisia ja on yksilöllistä miten niihin reagoi. Siskollesi on selvästi annettu täysin hänelle sopimattomia lääkkeitä, etkä mielestäni voi sen perusteella teilata KAIKKIA masennuslääkkeitä kamaliksi.
PoistaMasennus ei ole mikään tahdonalainen tila, josta selvitään pelkällä tahdon voimalla vaan sairaus. Siksi lääkkeet ovat yksi hyvinkin varteenotettava apukeino sen taltuttamiseen muun muassa terapian ja päivittäisen liikunnan ohella. Minulla ei ole kokemusta kyseisestä Voxra-lääkkeestä, mutta haluaisin silti jakaa oman tarinani. :)
Itse olen syönyt seronil-nimistä lääkettä jo monen vuoden ajan, ja se on sopinut minulle todella hyvin. Nimensä mukaisesti lääke sisältää seratoniinia, jota aivomme tuottaa luonnostaan, mutta jonka pitoisuus on masennuspotilaalla vähentynt. Olen täysin oma itseni ja koen kaikki tunteet ilosta suruun samalla lailla kuin ennenkin. Mitään haittavaikutuksia ei ole lääkkeestä alun jälkeen ollut, eikä lääke aiheuta riippuvuutta (monet ovat seronilia käyttäneet vuosikymmenet ja lopettaneet sen ilman mitään vieroitusoireita).
Sairastuin vakavaan masennukseen 17-vuotiaana. Jouduin jonottamaan kunnalliseen monen kuukuden ajan, ja sen vuoksi masennus pääsi etenemään niin pitkälle, että minulla oli itsetuhoisia ajatuksia ja olin oikeastaan täysin toimintakyvytön. Pahinta oli se, etten täysin silloin ymmärtänyt mikä minulla oli. Luulin vain, että olin tullut hulluksi. Muistan vielä sen helpotuksen tunteen kuin sain diagnoosin. Masennus on uusiutunut kaksi kertaa, ja luulen että pääsyitä siihen on kaksi: lääkehoidon ja terapian liian aikainen lopettaminen.
Toivon niin paljon voimia sulle Jenni <3 Masennus on kamala sairaus, mutta onneksi siitä pystyy parantumaan! :-) Ja masennuksen voi kääntää myös voimavaraksi! Itse koen olevani paljon paljon vahvempi ihminen sen läpikäyneenä ja olen oppinut itsestäni ihan hirveästi, ja osaan olla itselleni kiltimpi ja hyväksyä paremmin sen, etten ole täydellinen.
Huh tästä aiheesta voisi puhua loputtomiin, mutta ehkä parempi lopettaa tähän. Jenni, jos haluat jakaa kanssani enemmän kokemuksia sähköpostin välityksellä, kommentoi vaikka tähän alle, niin laitan spostiosoitteeni sinulle :) jaksuhalit! xxxx
Ootteko Siljan kanssa vielä ystäviä?
VastaaPoistaEiköhän Silja unohtanu taas ystävät ku löys miehen.
PoistaMiten oot voinut?
VastaaPoistavoitko vastaa myös noihin kommentteihin jos ne kans julkaset
VastaaPoistavoi v***u sä taidat olla joku ihan tunneköyhä ihminen. jennillä ei mitä luultavammin oo nyt helppoa, kun lääkitys on just alotettu (masennuslääkkeet useimmiten syventää depressiota aluksi), ja mun mielestä todella lapsellista tällasessa tilanteessa alkaa vaatimaan häneltä yhtään mitään..
PoistaOon myös lueskellut että bentsoillakaan ei saa alkoholin kanssa niin pahaa jälkeä aikaseks ku voxralla.
VastaaPoistaHuh, älä ota kuuleviin korviin näitä "heikot syö lääkkeitä" ja "ne on kamalaa myrkkyä, henkilö X muuttui tunteettomaksi kun käytti niitä" kommentteja. Ne on ihmisiltä jotka eivät itse koskaan ole olleet masentuneita. Ihmisiltä jotka näkevät tutun, ulkoisesti iloisen ihmisen joka käy päänsä sisällä taistelua, ja joka lääkkeiden avulla saa rauhoitettua ja tasattua mieltään sen verran, että parantuminen on mahdollista.
VastaaPoistaMun mielstä on upeaa että puhut näin avoimesti. Vielä tänkin päivänä kun masennusta kohtaan on juuri tuommoisia asenteita kuin "nouse ylös sängystä ja lähde lenkille, se auttaa", "miten niin iloinen ihminen kuin X voikaan olla masentunut, masennuslääkkeet ne hänet tuhosivat," "mutta sinähän naurat, et voi olla masentunut" ja "se on joku sekopää, se on masentunut." Valitettavaa miten suuri stigma masennuksella on ja harvat siitä kehtaavat ääneen puhua, juurikin peläten toisten kommentteja ja asenteita.
Käyttämiäsi lääkkeitä en itse oo kokeillut, mutta toisia masennuslääkkeitä. Aloitus tosiaan voi olla rehellisesti sanottuna hirveää, mutta jo parissa viikossa se alkaa helpottamaan. Jos sulla ikinä on itsetuhoisia ajatuksia ollut niin on mahdollista että niitä tulee lääkkeiden aloitettua enemmän. Lääkkeet nostavat vireystilaa sen verran, että jos ennen ei ollut "voimia" vahingoittaa itseään, aloittaessa siihen voi olla virtaa. Varmasti sulle näitä onkin kerrottu, mutta jos tämmöisiä ajatuksia tulee niin heti vaan soittoa mielenterveyspalveluihin, varmasti Helsingissä on jokin mielenterveyspäivystys, sinne vai rohkeasti yhteyttä!
Oon tosi onnellinen sun puolesta että asiat lähti lääkkeiden kanssa etenemään, sulla on niin pitkä masennus taustalla, toivon sydämestäni että pääset siitä ennen pitkää eroon :) Rohkeasti vain eteenpäin ja pyydä aina apua jos siltä tuntuu, masennus ei ole häpeä! Toisille vain annetaan liian paljon kannettavaa elämässä. Voimia! <3
Loppuun aiheeseen sopiva kuva: http://i.huffpost.com/gen/2271298/thumbs/o-ROBOT-HUGS-570.jpg?6
tuo sarjakuva on todella osuva. :-)
PoistaSiis en ymmärrä miksi ihmiset tulee aukomaan tänne päätään masennuksesta. Camaan forsure lääkket on tehty sitä varten että ne auttavat johonkin, esimerkiksi masennus lääkkeet auttavat alkuun josta sitten on helpompi lähteä rakentamaan positiivisempaa elämää! En ylipäätään ymmärä miksi pitää lytätä toisen keino parantua, ihmiset pliis olkaa positiivisia! En tiiä purkaako jengi omaa ahdistustaan anonyyminä netissä vai whats going on? :D
VastaaPoistaOn niin surullista, että suomessa näin moni nuori on joutunut käyttämään masennuslääkkeitä... :(
VastaaPoistamun mielestä surullisempaa on, että niin moni kärsii masennuksesta, eikä osaa hakea siihen mitään apua.
PoistaHei. Paljon voimia masennuksesta paranemiseen. Itse aloitin masennuslääkkeiden syönnin ahidustuneisuushäiriöön 15-vuotiaana. Sivuoireet olivat aluksi aika rajut, mutta rauhoittuivat ekan kuukauden aikana. Puolenvuoden päästä kaikki ahdistus oli kadonnut. En tuolloin käynyt missään juttelemassa mikä oli ehkä vähän virhe... Söin lääkkeitä noin 1.5 vuotta ja lopetin. Lopetusoireet olivat aika hirveät suoraan sanottuna, mutta kyllä ne kesti. Minulle ei ole lääkityksen jälkeen tullut paniikkikohtauksia, kuten lääkärini lupasikin.
VastaaPoistaKuitenkin pian lopetuksen jälkeen masennuin. Pahinta aikaa jatkui vuoden ajan. Aloin käymään psykologilla ja kävin siellä kaksi vuotta juttelemassa, vuoden masentuneena ja vuoden "jälkihoitona" pahimman vaiheen jälkeen. Kumma kyllä juttelu ja itsetutkiskelu oli loppupeleissä se asia joka paransi masennukseni. Kokeilin kaiken maailman mindfulnesia ja joogaa, mutta avain oli koko ajan itsessäni.
En tiedä onko tästä apua mutta toivon että on. Moni nuori nainen on masentunut(jos se yhtään helpottaa). Mutta siitä selviää. Jonain päivänä se tunne on poissa, koko se kupla puhkeaa ja tyhjiö sisällä katoaa :) Toivon sulle hirveen paljon tsemppiä ja voimia. Toivon että jaksat uskoa että elämä voittaa. Masennuslääkkeet ovat hyvä tuki. Ne "pelastivat" minutkin. Vaikka masennus olisikin osa elämääsi, ei se ole osa sinua. :) Voimia!
Hei Jenni, mitä sulle kuuluu nyt? Mukavaa joulun odotusta ja voimia <3
VastaaPoistaOon itse sairastanut kohta 6vuotta vakavaa masennusta perheeni menetettyä, en kadu päivääkään että syön lääkkeitä. Aina ole itsestä kiinni. Ja teille tietämättömät masennus on sairaus jolloin aivot eivät eritä tarpeeksi serotoniinia ja lääkkeillä sen saa tasapainoon. Vituttaa lukea näitä kommentteja "älä syö lääkkeitä" OLE KOMMENTOIMATTA JOS EI KOKEMUSTA OLE
VastaaPoistaAivan uskomatonta tämä keskustelu kommenttiboksissasi :o On taas kaikkitietäjää, kotipsykolgia, sohvalääkäriä, lakimiestä ja ennustajaa. Huoh.
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista masennuksen kanssa, yksi mistä tiedän oman tuttavani ammentaneen voimaa ja saanut ihan uudet tuulet elämälleen oli syvä pohdinta miten on tottunut ajattelemaan asioita ja pikkuhiljaa muutti sitä ajatuskuviota ja sitäkautta on voittanut ahdistusta ja pelkoja jotka on johtaneet siihen masennukseen.
Upeaa, että tartuit tilanteeseen ja ainakin kokeilet lääkkeitä!
Hyvä kirjoitus! Jaksuja :) Itellä ei ole tuota lääkettä, mutta mul on sertralin 100mg ahdistukseen ja masennukseen ja alko auttaa n. 1.5kk jälkeen. sivuoireita oli huimaus niiku jokasessa lääkkeessä on omat sivuvaikutuksensa. jos kiinostaa lukee mun blogia ni löytyy: http://atuominen12.blogspot.fi/
VastaaPoistaKyllä masennus on vaikea sairaus. Lievästä siihen vaikeaan. Ite sairastuin masennukseen, kun 2-vuotta sitten olin kovan stressin alla. Mahtui lyhyeen aikaan paljon asioita. Lähinnä itsetunto ongelmia, puhkes lievä akne ja sun muuta. Nykyään noi tuntuu niin pieniltä asioilta, mutta sillon oli paha kun menetti hyvän ystävän (tämä ei siis kuollut, mutta muuttui ja pisti välit yllättäen poikki, oli vaikeasti traumatisoitunut tää henkilö). Kaiken näiden jälkeen meni n. puoli vuotta niin huomasin etten enään liikkunut missään, en jaksanut meikata, tai tehdä yhtään mitään. Se oli uutta mulle, kun yleensä olin vaikka missä ja tein vaikka mitä! Mikään ei tuntunut iloiselta. Kuitenkin kävin koulua, mutta sairastuin pahaan paniikkihäiriöön. Siinä sitten itkettiin et miksi en pysty edes koulussa käymään ilman ahdistusta?! Kuitenkaan koulua en lopettanut, mikä on hyvä! Pakotin itseni sinne joka aamu, tietty jouduin välillä lähtee pois.. Söin rauhottavia satunnaisesti pienissä määrissä, jotta pystyin esiintymään tai muuta koulussa, kun jännitti niin paljon.
VastaaPoistaTärkeintä on, ettei luovu asioista. Käy koulussa tai töissä. Tapaa kavereita ainakin pari kertaa viikossa! Huolehtii itsestä ja käy ulkona, vaikka sitten pienillä lenkeillä. Liika urheilu ei oo masentuneelle hyväks! Myös se ruokavalio on tärkeä, että syö säännölisesti ja monipuolisesti, vaikka se tyhmältä tuntuiskin. Tärkeintä on kuitenkin ettei jää neljän seinän sisään, koska se syö masennusta. Sitkun tarpeeks makaa kotona on todella___todella vaikeaa päästää siitä irti ja muu maailma voi tuntua vielä masentavalta. Se on ehkä paras lääke masennukseen. Käy koulua tai töitä, nää kavereita, syö hyvin ja liiku MALTILLISESTI! Lääkitys tarpeen mukaan, jos nämä ei auta. Mutta lääkityksen ohessa nämä on todella tärkeitä asioita... Myös psykoterapia auttaa :)
Mitä jos menisit esim. mindfullness tai jollekin sellaselle leirille? Jotain hyvää terapiaa tai muuta relaxia... :) Toivon sulle paljon tsemppiä! <3
VastaaPoistaKeskustelufoorumi masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista kärsiville:
VastaaPoistahttp://www.hullujenhuone.com
Tervetuloa mukaan keskustelemaan kaikki joita aihepiiri koskettaa!