I QUIT SMOKING

Tällä hetkellä mulla on käytössä sähkötupakka. Noissa nesteissä ei ole nikotiinia, häkää, tervaa eikä niitä 4000:tta kemikaalia mitä tupakasta löytyy.

En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, että mä lopetin röökin polttamisen 7 vuoden jälkeen. Ja tää 7 vuotta on siis ollut ihan aktiivista polttoa, eli jokapäiväistä. En halua ees tietää mitä tuhoa oon seitsemän vuoden aikana tehnyt mun elimistölle. Mutta jos totta puhutaan, mua ei oo jotenkin ees koskaan kiinnostanut se. Mä oikeesti nautin tupakan polttamisesta paljon. Se rentoutti, rauhotti ja tuotti mulle suurta mielihyvää. Tupakka oli mulle myös tapa tappaa aikaa. Jos odotin ulkona jotain tai jotakuta, sytytin aina röökin. Ja kun liikuin paikasta A paikkaan B, sytytin aina röökin. En myöskään voinut missään nimessä olla ilman ruokaröökiä. Aina kun olin syönyt ja jos en päässyt heti ruuan jälkeen tupakalle, alkoi tuntumaan etten saa henkeä. Ja se mikä oli maailman paras röökihetki, oli seksin jälkeen. Haha. Mutta ihan oikeesti, seksin jälkeinen rööki on paras ja täydellinen.

Mutta nyt tilanne on siis se, että oon ollut 8 päivää polttamatta. Pelkkä ajatus tupakasta saa mut melkeen oksentamaan ja voimaan pahoin. Ja täähän johtuu siis siitä, että mun Voxra nimistä masennuslääkettä käytetään myös tupakan polton lopettamiseen. Toi Voxra tuottaa mun aivoihin dopamiinia ja dopamiini on se joka välittää nikotiinista tulevaa nautintoa. Eli suomennettuna: se nautinto jonka sain tupakasta, saan sen nyt mun lääkepurkista. Ja toi lääke tekee sen, että jos yrität polttaa röökiä, niin sä et vaan pysty. Se alkaa kuvottamaan niin paljon, että se syöpäkääryle on pakko heittää menemään. Sun kroppa hylkii nikotiinia. Mutta tää on ihan käsittämätön juttu, että yhdellä lääkkeellä on saanut mun masennuksen kuriin ja lopettanut tupakan polton!! Vähänkö oon ilonen :)

Kaikki on ihan OK

Moi ♥ Olitte pyytäny et kirjottaisin ihan vaan kuulumisia. Olin tänään keskustassa pyörii hyörii ja räpsäsin noi muutamat ylhäällä olevat kuvat. Tosiaan oon nyt syönyt tasan 3 viikkoa sitä Voxra nimistä masennuslääkettä. Ekat viikot oli aika perus paskaa, mut ei oikeesti yhtään niin pahoja mitä olisin kuvitellut. Ja alussa se väsytti mua niin paljon, että nukahtelin pitkin päivää. Nyt on semmonen semi hyvä olo ja saanut ehkä vähän sitä potkua päiviin. Mutta onneksi mulla on tukena tässä projektissa mun oma työntekijä, jonka luona käyn joka viikko.

Mä harvoin avaudun mistään turhasta, mutta nytpä avaudun! Arvatkaa mikä mua ärsyttää?? Kauppojen riivaajat, eli myyjät! Kun meet siis johonkin myymälään (yleensä Kicks on näistä pahin) ja samalla sekunnilla kun oot astunu sisään, niin myyjä tulee kysymään "voinko mä olla jotenkin avuksi?" EI JUMALAUTA. Mua alkaa samantien vituttamaan niin paljon, et tekis mieli lähteä menemään ja yleensä lähenkin. Tänään kävi sama homma, mut päätin kumminkin jäädä kiertelemään. No en kerennyt astella kuin ehkä muutaman metrin, niin TOINEN myyjä tulee kysymään "voinko mä olla jotenkin avuksi?". EIIIHH! Ymmärrän, että se on asiakaspalvelua ja ystävällistä, mutta oikeesti tolla tekniikalla asiakkaat lähtee yleensä vaan karkuun. Mulla tulee ainakin heti semmonen olo, että kun sanon ei kiitos en tarvitse apua, niin sit se myyjä alkaa kumminkin seuraamaan mua ku hai laivaa ja kyyläämään mitä teen. Tänäänkin just kun se toinen myyjä alko riivaamaan, niin menin jonkun hyllyn taakse hiplaa huulipunia. No se sitten seuras mua sinne ja kysy "etsitsä jotain tiettyä?" EI IHAN OIKEESTI, EN KESTÄ! No tän jälkeen lähinkin menee ja huulipunat jäi hyllyyn. Siis onko mussa vikaa vai ärsyttääkö teitä muita tommonen? :D

Vaihtelu virkistää?

Tais olla jo ihan korkee aika vähän päivittää tän blogin ulkoasua. Tää vanha banneri oli ollut täällä vuodesta 2013. Kolmen viikon päästä on vuosi 2016.. Varmaan jotain hienosäätöä vielä tänne teen. Kannattaisko muuten laittaa tohon sivuun mun kuvan alle joku esittelyteksti vai onko ne ihan turhia liirunlaa lässytyksiä? Ja kertokaa mielipide tosta uudesta bannerista!

 HOT or NOT? :D

JUST DO IT.

Niinkun ootte varmaan huomanneet, että mä en oo pitkiin aikoihin tehnyt täällä mitään yhteistyö juttuja. Mutta kun Nike lähetti mulle sähköpostia, niin eihän semmosta tarjousta voi hylkää :D Joku teistä mun lukijoista tulee tässä joulukuun aikana saamaan niin mageen jutun, ettei mitään rajaa! Kannattaa siis todellakin pysyä kuulolla.

Tosiaan Niken nettisivuilla on tämmönen uus "Nike Gifting Experience" joka on uus tapa shoppailla. Eli jos oot ostamassa vaikka perheenjäsenelle lahjaa, pystyt valitsemaan iän ja sukupuolen ja sulle näytetään suositut tuotteet tälle ryhmälle. Ja nyt kun toi joulu kolkuttelee ovella, on jengi ihan hädässä lahjojen suhteen. Mutta kuinka moni teistä olis pettynyt saadessaan lahjaksi vaikka airmaxit? Ei varmaan kovin moni.. Tai mun mielestä jos ostat Nikelta melkeen mitä vaan, ei ne kovin pieleen voi mennä. Nimittäin kaikki on varmaan huomanneet, kuinka katutyyli on muuttunut todella sporttiseen suuntaan tässä vuosien varrella. Jengi vetää urheilukamoilla töissä, shoppailemassa, kotona.. Ja mä oon ainakin ihan kade, kun nään keskustassa välillä joillain tytöillä mageesti yhdistetyt juoksuhousut, jotkut värikkäät Niken juoksukengät, tuulitakin ja treenikassin. Ihan super fressin näkönen look eikä mulla tuu ainakaan yhtään semmonen fiilis, et miks toi liikkuu kaupungilla treenivaatteissa. Se on muodikasta, niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin!

Jos saisit valita Nikelta itelles joululahjan, mitä ottaisit?

Kus sa oled? Ma olen Eestis!

Tehtiin tosiaan hetki sitten aivan extempore laivareissu josta päivittelinkin mun instaan sillon. (By the way, mä päivitän sitä instaa aika usein, eli voi tulla seuraa ffpjenni nimellä). Lähin reissuun 24 tunnin varotusajalla, mut tommoset onkin just parhaita. Vihaan liikaa suunnittelua, koska vanhan sanonnan mukaan suunnitelmat kusee aina. Matkakumppaneina mulla oli Silja ja Siljan poikaystävä. Vai onko T avomies? Kerro Silja sä :D


Tosiaan tää oli laiva joka meni Tallinnaan, mut ei ollu mikään perus risteily vaan siellä oli NRJ Extravadance. Jos joku ei tiedä homman ideaa, niin kyseessä on siis Baltic Queenillä järjestettävät reivit. Näitä on aina sillon tällön ja soittamassa on kuuluisia suomalaisia DJ:tä ihan aamuun asti. Ite tykkään teknosta, proge tech housesta, psyke trancesta jne. Mut yks genre on semmonen mitä en vaan pysty kuunnella ja mulla hajoo sen kanssa psyyke! Sattuikin paska tsägä, että tää risteily oli lähes kokonaisuudessaan vaan tätä genreä. Kuvasin teille videon, kertokaa mitä ootte mieltä :D Mulla ei löydy sanoja kuvailemaan kuinka hirveetä tää on!

Ajattelin vähän avautua

Tosiaan lupasin palata tohon masennus asiaan ja aihe selvästi herätti mielenkiintoa. Surullista oli kumminkin huomata se, että kuinka suuri määrä teitä oikeesti onkin siellä, jotka kamppailette tän sairauden kanssa. Ajattelin, että saan ehkä muutaman kommentin teidän omista kokemuksista, mutta niitä tulikin noin 80 kappaletta. Olin myös ihmeissäni, että niin monella teistä sattui olemaan/on ollut sama lääke käytössä kun mulla, vaikka masennuslääkkeitä on loputtomiin eri merkkisiä. Tosiaan oon siis sitä Voxraa syönyt nyt 5 päivää. Olin lukenut lääkkeestä paljon, että se on niin tujua tavaraa, että ei edes pysty jäämään sängyn pohjalle kun on niin paljon energiaa. No itsehän oon joka kerta Voxran jälkeen nukahtanut moneksi tunniksi, ei vaan pysty millään pitää silmiä auki. Toivon, että tää on vaan tää alkuvaihe ja että lääke alkaisi ees jossain vaiheessa antaa mulle potkua päiviin. Pari ekaa päivää oli ihan hyvä fiilis, mut eilen huomasin olevani todella turta. Tajusin, että olin tuijottanut seinää jo jonkin aikaa. En tuntenut mitään, en ajatellut mitään. Ihan kuin olisin kuollut sisältä.

Ja sen haluun sanoa, että tiedän kyllä masennuslääkkeistä kaiken mitä mun tarvitsee tietää. Teidän ei kannata tuhlaa omaa aikaanne kommentoimalla mulle, että tiedänkö ja ymmärränkö varmasti että kuurin aikana ei suositella alkoholia. Toi on mun mielestä ihan itsestäänselvyys, mutta jos juon vaikka yhden siiderin perjantain kunniaksi, ei niillä kahdella aineella oo mitään yhteisvaikutusta. Mä kävin nimittäin eilen niillä kuuluisillä yhillä, mutta en uskaltanut lisätä tilanteesta mitään kuvaa someen. Pystyin nimittäin vaan kuvittelemaan, että millanen moralisointi siitä ois syntynyt. Koska muahan moralisoitiin jo ennen kuin kerkesin ottaa yhtäkään huikkaa tai edes ajattelemaan huikkaa :D

Toinen juttu on se, että ne joilla on tämmönen masennus ei ole sairaus -asenne ja on sitä mieltä, että kaikki masentuneet on vaan ihan vitun laiskoja sossupummeja, niin ei tarvitse kommentoida ollenkaan. En myöskään kaipaa vinkkejä, tyyliin "meeppä ees kerran lenkille niin lupaan kuinka tajuut jo heti ulkona, että kaikki on oikeesti hyvin. Pienen happihyppelyn jälkeen huomaat, ettei masennusta enää ookkaan! Jos lenkki ei muka toimi, niin sulla on asenteessa vikaa, etkä sä ees halua parantua". Kaikki tän tyyliset kommentit, jättäkää pliis kirjoittamatta, en pyydä paljoa. Lopuksi en haluu sanoa mitään muuta kuin LOPUTTOMASTI VOIMIA JA JAKSAMISIA kaikille, joille masennus on valitettavasti osa jokapäiväistä elämää. Tääl on yks joka tajuu, kuinka paskaa teillä on, koska niin on mullakin. Se on ihan ok sanoa se ääneen. Pysykää vahvana, koska mäkin aijon pysyä. Mua ja mun parantumista ei voi nimittäin pysäyttää mikään.

Parempi elämä?

Mulla todettiin vakava masennus ensimmäisen kerran 7-vuotiaana, jollon jouduin lasten psykiatriseen osastohoitoon moneksi kuukaudeksi. Tästä lähtien elämä on heitellyt mua aika rankalla kädellä, mutta koskaan en oo turvautunut masennuslääkkeisiin. Tänään hain apteekista elämäni ensimmäiset pillerit ja huomenna aamulla aloitan kuurin. Yleensä tän tyyppisillä lääkkeillä kestää noin 2-4 viikkoa, että voidaan sanoa toimiiko ne. Palaan siis tähän aiheeseen jonkin ajan kuluttua!

PS. Mun lääkkeen nimi on Voxra ja kaikki joilla on tästä jotain kokemusta, niin olisin todella kiitollinen jos voisitte kommentoida mulle jotain :) ♥