Dreams do come true

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Ihanaa olla blogin parissa taas :) Mä kirjottelen tätä postausta tällä hetkellä Moskovan lentokentältä, jossa odotan mun jatkolentoa Bangkokkiin. Mä sain tossa joku aika sitten ajatuksen, että mä haluan lähteä Thaimaahan. Noh, ostin lentoliput mitään miettimättä ja tässä sitä ollaan :D Ihan hullua, mut samalla niin ihanan spontaania. Oon menossa yksin maapallon toiselle puolelle lähes 10 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin. En nimittäin oo vieläkään saanut viime tammikuuta pois mun mielestä, jollon olin Bangkokissa ekaa kertaa. Bangkok vaan veti mua puoleensa ja kovaa. Lähtiessäni päätin, että palaan heti kun mahdollista. Ja nyt, tasan vuoden jälkeen, tieni sinne vie. Dreams do come true.

Kommelluksilta ei olla vältytty tälläkään reissulla, vaikka se vasta alkoi. Unohdin nimittäin mun lompakon matkalaukkuun, joka meni ruumaan.... Lompakossa oli mun kahden viikon rahat, eli ei mikään pieni summa. Mitä jos laukku häviäis? Mulla ei oo matkavakuutusta. Ja mitäs kun joudun odottamaan Moskovassa jatkolentoa 7 tuntia, niin oonko sen ajan syömättä ja juomatta? Voipi tulla pikkasen jano esimerkiksi. Ja tottakai siellä lompakon pikku taskussa oli mun lääkkeet, joita ilman en pärjää. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, koko lentokone odotti että mun laukku etsittiin ruumasta ja sain sitten sen hemmetin lompakon. Kone lähti tän takia puol tuntia myöhässä. Oon idiootti! Kaikenlisäks meinasin myöhästyä koko lennolta. Olin viimenen matkustaja lähtöselvityksessä ja siks sain koneen huonoimman paikan: tuolirivin keskeltä. Oikeesti mikään ei oo niin inhottavaa ku matkustaa kahden rändöm ihmisen välissä ja meno ihan sillit purkissa. Jos liikuttaa vähänkin jotain ruumiinosaa niin vierustoverit antaa vihasen katseen. Onneks sain Moskova-Bangkok väliselle lennolle paikan hätäuloskäynniltä, siinä on viiden tähden jalkatila.

Mutta hei, kannattaa pysyä kuulolla täällä. Seuraavat 2 viikkoa tuun postaamaan todella tiheesti, joka toinen päivä ois tarkotus :) Ja matsku tulee tietty olemaan mukavaa luettavaa, kuka ei tykkäis pilvenpiirtäjistä ja palmuista?

I QUIT SMOKING

Tällä hetkellä mulla on käytössä sähkötupakka. Noissa nesteissä ei ole nikotiinia, häkää, tervaa eikä niitä 4000:tta kemikaalia mitä tupakasta löytyy.

En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, että mä lopetin röökin polttamisen 7 vuoden jälkeen. Ja tää 7 vuotta on siis ollut ihan aktiivista polttoa, eli jokapäiväistä. En halua ees tietää mitä tuhoa oon seitsemän vuoden aikana tehnyt mun elimistölle. Mutta jos totta puhutaan, mua ei oo jotenkin ees koskaan kiinnostanut se. Mä oikeesti nautin tupakan polttamisesta paljon. Se rentoutti, rauhotti ja tuotti mulle suurta mielihyvää. Tupakka oli mulle myös tapa tappaa aikaa. Jos odotin ulkona jotain tai jotakuta, sytytin aina röökin. Ja kun liikuin paikasta A paikkaan B, sytytin aina röökin. En myöskään voinut missään nimessä olla ilman ruokaröökiä. Aina kun olin syönyt ja jos en päässyt heti ruuan jälkeen tupakalle, alkoi tuntumaan etten saa henkeä. Ja se mikä oli maailman paras röökihetki, oli seksin jälkeen. Haha. Mutta ihan oikeesti, seksin jälkeinen rööki on paras ja täydellinen.

Mutta nyt tilanne on siis se, että oon ollut 8 päivää polttamatta. Pelkkä ajatus tupakasta saa mut melkeen oksentamaan ja voimaan pahoin. Ja täähän johtuu siis siitä, että mun Voxra nimistä masennuslääkettä käytetään myös tupakan polton lopettamiseen. Toi Voxra tuottaa mun aivoihin dopamiinia ja dopamiini on se joka välittää nikotiinista tulevaa nautintoa. Eli suomennettuna: se nautinto jonka sain tupakasta, saan sen nyt mun lääkepurkista. Ja toi lääke tekee sen, että jos yrität polttaa röökiä, niin sä et vaan pysty. Se alkaa kuvottamaan niin paljon, että se syöpäkääryle on pakko heittää menemään. Sun kroppa hylkii nikotiinia. Mutta tää on ihan käsittämätön juttu, että yhdellä lääkkeellä on saanut mun masennuksen kuriin ja lopettanut tupakan polton!! Vähänkö oon ilonen :)

Kaikki on ihan OK

Moi ♥ Olitte pyytäny et kirjottaisin ihan vaan kuulumisia. Olin tänään keskustassa pyörii hyörii ja räpsäsin noi muutamat ylhäällä olevat kuvat. Tosiaan oon nyt syönyt tasan 3 viikkoa sitä Voxra nimistä masennuslääkettä. Ekat viikot oli aika perus paskaa, mut ei oikeesti yhtään niin pahoja mitä olisin kuvitellut. Ja alussa se väsytti mua niin paljon, että nukahtelin pitkin päivää. Nyt on semmonen semi hyvä olo ja saanut ehkä vähän sitä potkua päiviin. Mutta onneksi mulla on tukena tässä projektissa mun oma työntekijä, jonka luona käyn joka viikko.

Mä harvoin avaudun mistään turhasta, mutta nytpä avaudun! Arvatkaa mikä mua ärsyttää?? Kauppojen riivaajat, eli myyjät! Kun meet siis johonkin myymälään (yleensä Kicks on näistä pahin) ja samalla sekunnilla kun oot astunu sisään, niin myyjä tulee kysymään "voinko mä olla jotenkin avuksi?" EI JUMALAUTA. Mua alkaa samantien vituttamaan niin paljon, et tekis mieli lähteä menemään ja yleensä lähenkin. Tänään kävi sama homma, mut päätin kumminkin jäädä kiertelemään. No en kerennyt astella kuin ehkä muutaman metrin, niin TOINEN myyjä tulee kysymään "voinko mä olla jotenkin avuksi?". EIIIHH! Ymmärrän, että se on asiakaspalvelua ja ystävällistä, mutta oikeesti tolla tekniikalla asiakkaat lähtee yleensä vaan karkuun. Mulla tulee ainakin heti semmonen olo, että kun sanon ei kiitos en tarvitse apua, niin sit se myyjä alkaa kumminkin seuraamaan mua ku hai laivaa ja kyyläämään mitä teen. Tänäänkin just kun se toinen myyjä alko riivaamaan, niin menin jonkun hyllyn taakse hiplaa huulipunia. No se sitten seuras mua sinne ja kysy "etsitsä jotain tiettyä?" EI IHAN OIKEESTI, EN KESTÄ! No tän jälkeen lähinkin menee ja huulipunat jäi hyllyyn. Siis onko mussa vikaa vai ärsyttääkö teitä muita tommonen? :D

Kolmen kopla

Eilen oli tosi kiva päivä, näin pitkästä aikaa Siljaa. Oikeesti meijän viime näkemästä oli melkeen 2 kuukautta. Oon ollut hieman surullinen, ettei mun paras ystävä asukkaan enää 10 minuutin kävelymatkan päässä, vaan yli 50 kilometriä musta. Eihän toi matka nyt ihan mahdoton oo, mutta eipä sitä enää voi iltasin soittaa, että tuutko röökille. Pyörittiin siis eilen keskustassa myöhään iltaan asti ja Jyri oli kans meijän messissä. Rakastan meijän kolmen koplaa!

Mulla oli myös eilen varattu aika yhteen mestaan, jossa käyn nyt säännöllisesti juttelemassa tästä masennuksesta. Muistatteko kun viime syksynä tein postauksen, että mulla todettiin pitkäaikainen masennus? Noh, nyt vuoden jälkeen oon edelleen samassa pisteessä. Oon ollut kokoajan. En oo tosiaan vieläkään alottanut mitään lääkitystä, vaikka niitä tyrkytetään ovista ja ikkunoista. En oikeen tiedä miksi oon kokoajan sanonut ei. Mutta ehkä mulla ei kohta oo enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin alottaa ne, koska tää tilanne on ollut samanlainen liian pitkään eikä tää voi ikuisuuksiin näin jatkua.


Mutta sitten iloisempiin aiheisiin! Tosiaan ylhäällä olevat kuvat kertovatkin jo kaiken oleellisen: minä ja Jyri ollaan yhdessä, ollaan oltu itseasiassa jo jonkin aikaa. Tai sitten ei :D Mistä lähtien kavereiden lisäämä yhteiskuva on tarkottanut seurustelua? Ja ennenkuin kellään on asiasta varmaa tietoa, niin aletaan kuhisemaan keskustelupalstoilla, että millanen ystävä tuo Jenni oikeen on kun kehtaa ottaa bestiksensä eksän. Jotkut taas kommentoivat, että ei Jenni ja Jyri ole yhdessä, Jenni vaan huomiohuoraa ja kerää klikkauksia blogiinsa, säälittävä muija. En tiennytkään, että kun lisää kaverin kanssa kuvan Instagramiin niin sillä hakee vaan huomiota ja lisää kävijöitä. Ihmeelliseksi mennyt tää maailma.. ;)

Fireworks and cotton candy

Tulin tossa muutama tunti sitten himaan lintsin kauden päättäjäisistä, jossa oli nää kuuluisat ilotulitukset.Tuntu hetken että sai taas olla se pieni lapsi, joka jonotti ihan innoissaan hattaraa ja mietti päänsä puhki että ottaisko vaaleenpunasen vai vaaleensinisen sokeripilven. Ja sen jälkeen tietty sormet oli niin tahmeet, että ne liimautu toisiinsa kiinni ja kaikki vaatteet ihan sotkussa.. :)

Mä sain muuten duunin. Meen yhteen tunnettuun helsinkiläiseen ravintolaan viikonloppusin myymään shotteja. Eli shottitytöksi! Mun mielestä tää on varmasti ihan hauskaa hommaa, joten mielelläni otin duunitarjouksen vastaan. Huomenna mulla onkin jo koulutus, joten nyt painan pään tyynyyn.. Öitä!

Fiiliksii

nahkaliivi H&M paita Bik Bok aurinkolasit Cubus

Surullinen faktahan vaan on se, että pikkuhiljaa voidaan sanoa heipat kesälle 2015. Jotenkin tää kylmä totuus iski päin kasvoja kun tajusin, että mulla alkaa maanantaina koulu kello 10:30. Mutta mä olen vaan kiitollinen ja onnellinen, että mulla sentään on koulu jota käydä. Ei nimittäin oo todellakaan kaikilla, vaikka ois halua. Ja mä oikeesti, ihan aikuisten oikeesti tykkään mun koulusta.

Aloin sit tänään kelailemaan, että mitä mulle on jäänyt käteen tästä kesästä? Jotain mitä muistelisin marraskuussa kun sataa räntää. No ekana tulee tottakai mieleen tää tosi-tv mitä olin kuvaamassa ulkomailla. Sitä ei kyllä voi mitenkään unohtaa :D Mutta jotenkin se tuntuu edelleen niin epätodelliselta, että kai sen tajuu vasta kunnolla kun matskua alkaa pukkaamaan telkkarista. Mutta täytyy sanoa, että on niitä paljon parempiakin kesiä ollut. Tänä vuonna ei ollut ees mitään kesäromanssia, buuuuu! Viime kesä kun meni mulla niin, että niitä perhosia oli vatsassa 24/7. Se oli ihanaa.

What's up?

Tuntunut viime aikoina jotenkin tosi raskaalta avata bloggeria edellisten postausten jälkeen. No mutta, täällä taas! Ollut kyllä tänään pientä darraa havaittavissa eilisten Ääniwallien jäljiltä. Mutta on ne vaan niin törkeen mageet ja parhaat bileet ikinä, että niiden vuoksi voin kärsiä :D Olin tänään muuten keskustassa shoppailemassa. Oon viimeks Thaimaassa ostanut itelleni jotain, joten tuli ihan kiva fiilis. Ostin tosi mageet biksut reissuun :) Toisaalta taas poden aina huonoa omaatuntoa shoppailun jälkeen. Onko kellään muulla samoja oireita? :D

Yllä oleva kuva on otettu viime keskiviikkona, kun mentiin Siljan kanssa LeBonk nimiseen yökerhoon kutsuvierastilaisuuteen. Mun ystävä Alisa on nimittäin tehnyt yhteistyötä Kevin Tandun kanssa, joten sain kutsun #Tinderi biisin julkasu bileisiin. Musavideon voi kattoa täältä! Juotiin lasit skumppaa ja kateltiin meininkiä. Sit ollaankin Siljan kanssa hipsitty sen jälkeen mun luo ja menty taloyhtiön parvekkeelle chillaaman. Sytytettiin kynttilät ja ihailtiin näitä Kampin upeita jugend taloja.


Mulla on muuten uus tukka! Cloe's niminen nettikauppa lähetti mulle aivan ihanat 50cm klipsipidennykset. Varmaan yhdet parhaista mitä mulla on ikinä ollut. Itse klipsi on tosi pieni verrattuna muihin omistamiini klipsipidennyksiin, joten se on paljon huomaamattomampi. Sivuilla on valittavana 27 eri väriä, joten jokaselle löytyy varmasti se täydellisesti sopiva sävy :) On se vaan ihanaa pistää välillä pitkät hiukset päähän ♥

Hiljasta on ollu!

Siis täällä blogissa. Mutta mun oikeessa elämässä ei oo ikinä hiljasta. Kokoajan tapahtuu jotain ja joskus kiroon, että millon tää sirkus loppuu. Mun läheisetkin välillä pyörittelee päätään, että miten yhelle ihmisille voi tapahtua noin paljon. No, eipähän tuu tylsää :D

Ollu kyl muutamia aika paskoja päiviä lähiaikoina. Mut siitä oon tosi ilonen, että oon löytäny keinon saada ne huonot fiilikset pois: liikunta! Mähän en ollu harrastanu liikuntaa moneen vuoteen, mutta nyt oon lenkkeilly ja käyny salilla. Aivan törkeen hyvä olo tulee! Eilen oli kyl huippu päivä kun vedettiin Siljan kanssa eka hyvä treeni salilla ja sen jälkeen parin tunnin lenkki. Kaivopuisto aka Kaivari on kyl mieletön mesta lenkkeilyyn ja on tossa kiven heiton päässä himasta. Tänään olin aamulla vesijuoksemassa.

Viikonlopun suunnitelmat on todella iisit. Sinänsä "ylläri", että mulla oli aika rankka vappu :) Huomenna ois tarkotuksena mennä johonkin kattomaan Suomen peliä, mä nimittäin rakastan tätä lätkän MM-aikaa! Sunnuntaina sit onkin herätys ennen kasia ja Edgaria näkemään. Kirjottelinkin tonne Instaan, että hullua miten aika mennyt niin nopeesti. Kohta siis jo 2 vuotta Edgarin lähdöstä. Vielä on matkaa vapauteen, mutta syksyllä Edgarilla alkaa lomat! Epätodellista ja jännää.

Elämä on tehty pienistä hetkistä

Moikka! Mulla on takana tosi huikee viikko. Tiistaina lennettiin Siljan kanssa Savonlinnaan blogijuttujen merkeissä. Päästiin tutustumaan paikallisiin, syötiin hyvin, juhlittiin, naurettiin vatsalihakset kipeiksi ja nukuttiin hotellin valkosissa lakanoissa. Meillä oli ihana matka ja lähettiin kummatkin kasa muistoja rikkaampana. Tollaset reissut parhaan kaverin kanssa on kultaakin arvokkaampia! Tieto tiistaina tapahtuneesta Germanwingsin lento-onnettomuudesta pysäytti mut totaallisesti ja sai oikeesti kelaamaan, että elämä voi loppua kuin seinään.. Oli vielä aika jännät paikat kun itellä oli lento seuraavana aamuna. Mutta onneksi meidän lento meni paremmin kuin hyvin :)


Mitäs muuta. No, tuntuu ihan suoraansanottuna että hajotan kaikki ihmissuhteet mihin ryhdyn. Mä tarvisin oikeesti jonkun ihmissuhde kurssin, että mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. On oikeesti tosi paska fiilis, mutta ansaittu.

Syksyn uudet tuulet

Hellouuu! Täällä tuntuu et ollaan pikkuhiljaa elävien kirjoissa ja oon saanut korjattua tota unirytmiä vähän parempaan päin. Mulla alko viime torstaina uus duuni! Alotin nyt siis tekemään alkoholipromoa baareissa. Mun työnkuvaan kuuluu asiakkaiden viihdyttäminen ja hyvän fiiliksen ylläpito, eli tosi iisii ja hauskaa duunia :) Torstaina oli ekana vuorossa Tampere, perjantaina Tornio ja lauantaina Pori. Siinä sai pikkasen istua junassa ja kantaa kamoja hotellista toiseen, mutta mä nautin! Oli törkeen siisti reissu :)


Oli kyl hauska nähdä miten erilainen meininki oli baareissa kun lähti vähän pidemmälle. Jengi otti tosi hyvin vastaan ja oli ihan fiilareissa! Mut neljän päivän jälkeen oli kyl ihana tulla takas tänne Helsingin hektiseen vilinään. Porissa sain suunnistaa pimeessä kartan kanssa et löysin lauantai-iltana ruokakaupan joka olis auki :D Siinä vaiheessa tuli kyl vähän ikävä mun 24/7 Alepaa.. Kai mä oon vaan niin stadilainen!

Cozy lover

Blogeissa on lähiaikoina näkynyt ainaisten hienojen, viimeisen päälle suunniteltujen päivänasu kuvien sijaan ihan perus asuja, joihin lukijoiden on paljon helpompi samaistua. Mä liikun nykyään melkeen missä vaan verkkareissa, legginseissä ja pitkissä paidoissa. On ne vaan niin mukavat :D Ainoo paikka on baari, jonne se mukavuudenhaluisuus pukeutumisessa aina unohtuu. Mulla on just sellasia "baarifarkkuja" joita laittaessa täytyy pidättää hengitystä ja joku muu auttaa saamaan ne kiinni. Sairasta :D Ja sit itken ku happi meinaa loppua, korkkarit puristaa ja hirveen epämukava olo. Kuinka monella ois pokkaa mennä baariin verkkareilla?? Haastan! :D

Oikeen mukavaa sunnuntaita kaikille! Tänään on täysi lupa olla verkkareissa, jes!

Black, white & silver

 neule Tally Weijl housut Seppälä korkkarit Mart Of China laukku Choies pääkallosormus H&M niittikäsikoru Bik Bok

Hellou hellou! Päästiin tossa eilen vähän kuvailemaan, koska aikalailla muut päivät tällä viikolla on satanu vettä eikä mitään mahiksia että sais ulkona hyviä kuvia. Mitäs tykkäätte muuten asusta? Mulla on ollu tosi iisi viikonloppu, eilen katoin sivusilmällä vähän euroviisuja ja sen jälkeen nukkumaan. Tänään onkin sitten äitienpäivä, mennään äitin kanssa haudalle käymään ja sit jään Oulunkylään yöks. En malta oottaa et pääsen nukkumaan mun ja Edgarin vanhaan sänkyyn, se on niin magee! Se on siis äitillä koska ei millään mahdu mun pikku yksiöön, nyyh.. Tässä postauksessa on kuva on siitä sängystä :)

 Ja päätetään tää postaus lyhkäsellä videolla :D Koitan tosiaan huomenna saada kunnon videon tehtyä, mutta jos en kerkeä niin älkää pahastuko, ihan lähipäivinä on kumminkin tulossa :)

 Ihanaa sunnuntaita sinne kaikille! ♥

Paska viikko

Helloouu! Toivottavasti teillä kaikilla on ollu parempi viikko kun mulla :D Mulla kävi maanantaina vähän huonosti. Olin menossa illalla ihan normaalisti nukkumaan kunnes yhtäkkii huomasin, et mun sydän alko hakkaa ihan sairaan kovaa. Siis mähän syön sykettä alentavaa lääkettä, koska mulla on todettu normaalia korkeempi leposyke. Nyt mulla oli kumminkin ne lääkkeet kokonaan loppu ja siitähän mä menin vielä enemmän paniikkiin ja sydän alko hakkaa entistä lujempaa. Onneks mulla on toi Marian sairaala ihan tossa vieressä, joten kävelin sit sinne päivystykseen. Mut otettiin heti osastolle sisään, laitettiin pyörätuoliin (.. :D) ja tehtiin sydänfilmi: syke näytti 180. Lääkäri sano sit että pakko laittaa suoneen jotain lääkettä joka alentaa mun sykkeen, ei nimittäin noin korkeesta sykkeestä oo joku sydänkohtaus enää kaukana. No ei menny ku joku pari minuuttia niin mun syke laski sit tosi hyvin normaaliin päin. Huh huh, oli kyl aika pelottava kokemus.

No sit eilen aamulla herätessä oli ihan järkyttävä olo ja mittasin kuumeen niin näytti lähemmäs 39, ihanaa.. Eli nyt oon sit kipee. Mitäs vielä tälle viikolle vois tapahtuu? Joku kiva tapaturma? :D Vaikka luita poikki? Mulle on nyt selvästi suotu joku epäonnen viikko, ehkä otan ihan suosiolla kotihiiren roolin loppuviikoks. Hah.

Minä sydän te!

Moikka vaan kaikille! :) Mä oon jotenkin ihan sanaton edellisen postauksen kommenteista, te ootte niin huippuja.. Mitä ikinä mä blogiin kerronkaan, hyviä tai huonoja asioita mun elämästä, te ootte aina kannustamassa ja tukemassa. Se merkitsee mulle niin paljon. KIITOS KIITOS KIITOS! ♥

Tulin ihan nopeesti moikkailemaan teitä kun tuli vähän ikävä :D Olin tänään koulussa ja sain tehtyä kirjanpidon kokeen, esitelmän melkeen valmiiksi ja pistin työhakemuksenkin menemään. Nyt mä otan kumminkin suunnaksi ton keskustan Apollo Cafen, joka on siis ihan vakkari mesta viettää after workkeja ;) Siellä on maanantaista lauantaihin tiettyinä kellonaikoina halpaa juotavaa. Eli nyt niille kuuluisille muutamille, bye!

Sunnuntaita

Hellouuu! Mites teijän sunnuntai on menny? Mä heräsin aamulla suht ajoissa ja otettiin äitin kanssa suunnaksi Lohja, jossa oli kaverin rippijuhlat. Tähän väliin pitäis kai heittää tyyliin "muistan omat juhlani kuin eilisen", mutta mulla ei oo jäänyt niistä mieleen oikeestaan mitään? Kyllä mä sen rippileirin muistan joka oli yhtä kidutusta koko viikko. Onneks ei tarvii enää kokea sitä uudestaan :D

Ja nyt kun on kirkossakin käyty niin kaikki synnit on saatu anteeksi! Joopa joo :D